Nuoret kysyvät:

Mitä pahaa on piikittelyssä?

’Olet aika nokkela – idiootiksi!’

’Tuohan on kaunis puku. Harmi vain, ettei sinun kokoasi ollut saatavana!’

’Tuollaisen meikin näin viimeksi sirkuksessa.’

VEITSENTERÄVÄT sanat, onpa niiden tarkoitus mikä tahansa, voivat syvästi haavoittaa ihmisen itsetuntoa. Purevan ivalliset sanat voivat leikilläänkin lausuttuina tehdä ihmisistä vihamiehiä keskenään, loukata tunteita ja romuttaa ystävyyssuhteita.

Saatat kuitenkin olla ”taitava” piikittelemään. Ystävät ulvovat naurusta pisteliäille letkauksillesi ja nolaaville huomautuksillesi. He yllyttävät sinua keksimään entistä parempia sukkeluuksia. Toisaalta nälvimisestä on voinut tulla ensisijainen itsepuolustuskeinosi. Sanasi ovat kuin aseita: haavoitat ja lannistat niillä jokaista, joka jotenkin uhkaa hyvinvointiasi – tai itsetuntoasi. Saatat jopa huomata puhuvasi silloin tällöin terävästi vanhemmillesi tai sisaruksillesi.

Ivallisuudella on sijansa. Kevyt ironia voi olla hauskaa. Toisinaan ivallisuudella voidaan ilmaista syviä tunteita. Kerrotaanhan Raamatussa, että apostoli Paavali, Job ja itse Jumalakin olivat ivallisia ilmaistakseen vanhurskasta närkästystä. (Job 12:2; Sakarja 11:13; 2. Korinttolaisille 12:13) Ilkeä tai sydämetön ivallisuus ei ole kuitenkaan mitään muuta kuin karkeaa, aggressiivista käytöstä. Kirjailija Mary Susan Miller huomauttaakin kirjassaan Childstress!, että se on yksi tapa ”puukottaa ja mukiloida”; siinä käytetään vain ”sellaisia aseita, jotka ovat yleisesti hyväksyttävämpiä” kuin ampuma-aseet tai veitset.

Purevan ivallisten huomautusten esittäminen on silti monien mielestä vain yksi tapa viljellä huumoria. Mitä pahaa siinä sitten on?

Vain harmitonta huviako?

”Työpaikallani”, sanoo Eric, ”kaikki piikittelevät. Useimmiten sitä pidetään vitsikkäänä.” The New York Times -lehdessä todetaan kiinnostavasti: ”Psykologit sanovat kerran toisensa jälkeen – –, että miehet ovat innostuneempia ’aggressiivisesta’ huumorista kuin naiset.” Näin ollen teini-ikäisistä pojista voi toisten sanallinen kiusoitteleminen ja ahdisteleminen tuntua erityisen nautittavalta.

On totta, että hyväntahtoinen piikittely voi herättää hilpeyttä. Mutta silloin kun piikittely on halpamaista, kärkevästä huomautuksesta koituva tuska voi tuntua vielä kauan sen jälkeen kun naurunremakka on lakannut kuulumasta. (Vrt. Sananlaskut 14:13.) Leikkisä vitsien laukominen muuttuu usein kiivaaksi väittelyksi. Muuan nuori mies esittikin asian seuraavasti: ”Kun olet syvästi loukkaantunut siitä, mitä joku on sanonut, saatat reagoida vastaamalla niin terävästi kuin vain osaat. Kyse ei ole silloin enää pelkästä pilailusta; yrität todellisuudessa loukata toista ihmistä. Pureva ivallisuus voi olla erittäin tehokas ase.”

Purevaa ivaa tarkoittava sana sarkasmi on itse asiassa peräisin kreikan verbistä, joka merkitsee kirjaimellisesti ’repiä lihaa koirien tavoin’. (Vrt. Galatalaisille 5:15.) Aivan kuten koira terävillä etuhampaillaan repii lihan irti luusta, ivallinen ihminen voi riistää toiselta ihmiseltä tämän arvokkuuden. Aikakauslehti Journal of Contemporary Ethnography sanookin: ”Ivallisuuden ydin – – on avoin vihamielisyys tai halveksunta.” Sillä ei ole juuri merkitystä, onko kyseessä suora hyökkäys, hienoinen nolaus tai vahingossa päässyt lipsahdus. Tyly, ivallinen huomautus tekee jostakusta pilkan kohteen – uhrin.

Miten tämä vaikuttaa? 19-vuotias Josh sanoo: ”Pistopuheet voivat saada sinut tuntemaan itsesi tosi typeräksi.” Aiheutetut vahingot saattavat kuitenkin olla hyvinkin pitkäaikaisia. Kirjassaan Toxic Parents tri Susan Forward kiinnittää huomiota vanhempien antamien sanallisten lyöntien vaikutuksiin: ”Olen nähnyt tuhansia potilaita [joiden] itsetunto on kärsinyt kolauksen, koska isä tai äiti oli – – ’laskenut leikkiä’ siitä, miten tyhmiä tai rumia tai ei-toivottuja he [lapset] olivat.” Kuvittelehan sitten, mitä saattaisikaan seurata siitä, jos ystävää, tuttavaa tai sisarusta piikitellään julmasti. Tri Forward esittää seuraavan loppupäätelmän: ”Väheksyvä huumori voi olla erittäin vahingollista.” – Vrt. Sananlaskut 26:18, 19.

Ei ole siksi mikään ihme, että eräässä lapsen kehitystä käsittelevässä kirjassa todetaan lopuksi: ”Ironia – – tulisi poistaa ikiajoiksi ihmisten puheesta. Tavallisesti se loukkaa, usein haavoittaa syvästi eikä juuri koskaan johda antoisaan keskusteluun.”

Vältä harkitsematonta puhetta

Entä sitten jos purevan ivallisten ilmausten käyttämisestä on tullut syvään juurtunut tapa? Silloin on aika oppia ajattelemaan, ennen kuin puhuu. Viisas kuningas Salomo sanoi: ”Näet miehen, kärkkään puhumaan – enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.” – Sananlaskut 29:20.

Perheenjäsenten välinen harkitsematon puhe voi olla erityisen tuhoisaa. Miksi? ”Koska heidän mielipiteensä merkitsevät sinulle eniten”, selittää 16-vuotias Penny. Kirjassa Raising Good Children lainataan kasvattaja John Holtin sanoja: ”Liian usein käy niin, että perheenjäsenet purkavat toisiinsa kaiken sen elämässään kokemansa tuskan ja pettymyksen, jota he eivät uskalla purkaa kehenkään toiseen.” Perheenjäsenet tuntevat toisensa niin hyvin, että heillä on taipumus suhtautua suvaitsemattomasti toistensa puutteisiin; tunteet kuumenevat helposti ja silloin singotaan ivallisia sanoja puolin ja toisin.

Täysin aiheellisesti Raamatussa muistutetaan: ”Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.” (Sananlaskut 10:19) 18-vuotias Joanne onkin oppinut seuraavan seikan: ”On ajateltava, kenelle puhuu ja mitä aikoo sanoa, ennen kuin puhuu.” Jos olet poissa tolaltasi, älä ilmaise nopeasti tunteitasi. Pysähdy sen sijaan hetkeksi ja kysy itseltäsi: ’Ovatko ne sanat, jotka aion sanoa, ystävällisiä? Ovatko ne tarpeellisia? Kaduttaako minua myöhemmin se, mitä olen sanonut?’

Valitsemalla sanasi huolellisesti et loukkaa toisten tunteita ja säästyt tarpeettomalta häpeältä ja kiusaantuneisuudelta.

Kun sinua ivataan

Entäpä jos itse joudut piikittelyn kohteeksi, kun kenties ystäväsi tai koulutoverisi puhuvat sinusta ivallisesti? Ennen kuin sorrut kostamaan, tee itsellesi selväksi se, että me elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. (2. Timoteukselle 3:1–5) Nuorilla on valtavia paineita. Kirjassa The Loneliness of Children todetaan: ”Lapset – – tuovat mukanaan kouluun kaikki kotoa oppimansa ennakkoluulot, kaunat, aggressiot ja patoutuneet vihamielisyydet.” Tällaiset kielteiset ajatukset ja tunteet purkautuvat usein armottomana puheena.

Joutuessasi kaltoin kohdelluksi tämän tietäminen voi auttaa sinua olemaan kostamatta. (Vrt. Sananlaskut 19:11.) Se auttaa myös muistamaan apostoli Paavalin sanat: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään.” (Roomalaisille 12:17) ’Toisen posken kääntäminen’ jollekulle, joka on sanallisesti läimäyttänyt sinua, vaatii todellista itsehillintää. (Matteus 5:39) Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että sinun on oltava aivan tuppisuuna silloin, jos pureva iva yltyy loukkaavaksi – tai uhkaavaksi. Irwin Kutash, joka on ollut mukana tekemässä kirjaa nimeltä Violence, huomauttaa: ”Loukkaukset, joita ei onnistuta tekemään tehottomiksi, voivat vaikuttaa kauaskantoisesti uhreihin. – – Näistä uhreista tulee helppoja vainon kohteita myöhemmin.”

Olosuhteet voivat siis toisinaan vaatia sinua vastaamaan suulliseen hyökkäykseen, mutta älä tee sitä sivaltamalla takaisin häijyin sanoin, vaan puhu tuolle herjaajalle tyynesti ja rauhallisesti kahden kesken.a (Sananlaskut 15:1) Joanne kokeili tätä ja sanoi luokkatoverilleen: ”En ymmärtänyt huomautusta, jonka esitit luokan edessä. Se teki todella kipeää.” Mitä tapahtui? Joanne sanoo: ”Siitä lähtien hän on kunnioittanut minua eikä ole enää sanonut mitään sellaista.”

20-vuotias David mainitsee kuitenkin, ketkä muut voivat puhua loukkaavasti, sanoessaan: ”Vanhempiesi pitäisi rakastaa sinua eniten; kuitenkin juuri he esittävät toisinaan kaikkein pistävimpiä huomautuksia.” Usein tämä tapahtuu tietenkin täysin heidän tietämättään; yrittäessään oikaista sinua he tahtomattaan loukkaavat sinua syvästi. Miksi et yrittäisi puhua siitä vanhemmillesi ja kertoa heille, miltä sinusta tuntuu? Ehkä he ymmärtävät paremmin tunteitasi seuraavalla kerralla.

Lopuksi voidaan vielä sanoa, että asiassa auttaa se, ettet suhtaudu itseesi liian vakavasti. Kirjailija Donald W. Ball havainnoi: ”Ivallisuuden teho – – piilee sen kuvitelluissa seurauksissa.” Älä siis liioittele tapahtumaa kohtuuttomasti kuvittelemalla kärsineesi korjaamatonta vahinkoa yhden epäystävällisen huomautuksen vuoksi. Ole huumorintajuinen!

Parhaiten voit välttyä joutumasta ivan kohteeksi siten, ettet itse ole ivallinen. Kultainen sääntö kuuluu: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12) Kun sovellat tätä sääntöä, et itse puhu loukkaavasti etkä purevan ivallisesti – etkä kenties joudu sellaisen puheen kohteeksikaan.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 18]

Ivallisuus voi loukata