Raamatun näkökanta:

Onko Jumala salaisuus?

”Mikä on salaisuus? Yleisesti voidaan sanoa salaisuuden olevan totuus, jota on luonnostaan mahdotonta ymmärtää tai todistaa. – – Mikä on uskonnollinen salaisuus? Se on yksi Jumalan totuuksista, johon meidän täytyy uskoa, vaikka emme voi sitä ymmärtää emmekä todistaa. Mitkä ovat tärkeimmät uskonnolliset salaisuudet? Ne ovat Pyhimmän Kolminaisuuden, Lihaksi tulemisen ja Lunastuksen salaisuudet.” – Abrégé de l’exposition de la doctrine chrétienne, 1901 (Kristillisen opin lyhennetty selitys).

NÄIN tiivisti 1900-luvun alussa kirjoitettu teos roomalaiskatolisen kirkon näkemyksen salaisuuksista. Hiljattain julkaistu kirja Guide des difficultés de la foi catholique (Katolisen uskon vaikeiden kohtien opas, 1989) lisäksi osoittaa tällaisten opillisten kysymysten kiinnostavan yhä sanomalla: ”Kristitty ei tunnusta tiettyjä salaisuuksia osaksi uskonnollista vakaumustaan pelkästään henkilökohtaisesta viehtymyksestä salaperäisiin asioihin. Hänen mahdollinen uskonsa niihin perustuu puhtaasti Jumalan sanaan.” Mutta mitä ”Jumalan sana” sanoo? Onko Jumala salaisuus?

Voimmeko tietää kaiken Jumalasta?

Raamattu kertoo meille monia yksityiskohtia siitä, millainen persoona Jumala on, millaisia ominaisuuksia hänellä on ja miten hän on tekemisissä ihmisten kanssa. Mutta se selittää myös, että hänen viisautensa ja älykkyytensä ovat inhimillisen ymmärryksen yläpuolella. Profeetta Jesaja sanookin, että Jumalan tiet ja ajatukset ovat paljon korkeammat kuin ihmisen. – Jesaja 55:8, 9.

Meidän ei pitäisi yllättyä siitä, että on mahdotonta tietää aivan kaikkea Jumalasta. Esimerkiksi vaikka tietomme maailmankaikkeudesta kasvaakin jatkuvasti, tiedemiehet myöntävät, etteivät he todennäköisesti koskaan tule täysin ymmärtämään loputtoman pienen tai loputtoman suuren salaisuuksia. Kuinka siis yksikään luomus voisi täysin tulla tuntemaan Jumalan, sen Tekijän, viisauden syvyyttä? Job tunnusti Jehovan edessä: ”Minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.” (Job 42:3; vrt. Roomalaisille 11:33.) Jumalan täydellinen tunteminen on siis joissakin suhteissa rajallisen käsityskykymme ulottumattomissa. Monet kirkot menevät kuitenkin opinkappaleissaan näitä yksinkertaisia havaintoja pitemmälle.

Salaperäisempi kuin on tarpeellista?

Hiljattain julkaistu katolinen tietosanakirja Théo sanoo: ”Kirkon opetuksissa salaisuus-sanaa voidaan käyttää myös puhuttaessa siitä, mitä Jumala paljastaa itsestään, esimerkiksi kolmipersoonaisuudestaan.” Monien muiden teologisten teosten tapaan tässä kehitelty ajatus on pohjimmiltaan se, että ’koska tieto Jumalasta on välttämättä salaperäistä, meidän ei pitäisi hämmästyä sitä, että Jumala on kolminaisuus ja että tämä kolminaisuus on salaisuus’. Onko tällainen ajattelu hyvin perusteltua?

Ensinnäkin monet kirjat myöntävät, kuten tietosanakirja The New Encyclopædia Britannica, että ”sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei esiinny Uudessa testamentissa”. Lisäksi tämän opin historia osoittaa, että se syntyi monien pakanallisista filosofioista omaksuttujen ajatusten sulautuessa kirkon uskonkappaleisiin useita vuosikymmeniä apostolien kuoleman jälkeen. Ei näin ollen ole mitään päteviä perusteita siihen, että salaperäinen kolminaisuus pohjautuisi Raamattuun.a

Ajattelehan seuraavaa: olisiko järkevää, että Jehova Jumala kätkisi oman persoonallisuutensa sen vuoksi, että on mahdotonta tietää hänestä kaikkea? Ei, vaan hän toivoo, että kaikki ihmiset tuntisivat hänet. (Johannes 17:3; vrt. Heprealaisille 8:11.) Olisiko sen järkevämpää niiden, jotka todella haluavat miellyttää häntä, peittää hänen persoonallisuuttaan? Valaisemme asiaa. Jos jonkun ainoa mahdollisuus ihailla kaunista maisemaa olisi katsella sitä ikkunasta, olisiko viisasta samentaa ikkuna ja sanoa: ’Yhtä hyvin se voi olla samennettu, koska emme kuitenkaan näe yksityiskohtia’? Ei tietystikään! Raamattu ja terve arvostelukyky osoittavat, että tietomme Jumalasta on välttämättä rajallista, mutta se ei suinkaan oikeuta muuttamaan Jumalan tuntemustamme joksikin salaperäiseksi opinkappaleeksi, esimerkiksi kolminaisuudeksi, joka vain hämmentää ymmärrystämme hänestä.

Pakanallisia ja kristillisiä salaisuuksia

Lisäksi sanaa salaisuus ei käytetä Raamatussa merkityksessä ’kätketty tieto’, kuten se yleensä ymmärretään. Tietosanakirja Théo muistuttaakin meitä aivan oikein: ”Sanalla salaisuus on tässä eri merkitys. Kristityille se merkitsee jotakin, mikä yleensä on kätketty tai saavuttamattomissa mutta mitä Jumala tahtoo sanoa heille – – ja haluaa heidän tuntevan.”

Apostoli Paavali käytti kreikkalaista sanaa my·steʹri·on (’salaisuus, pyhä salaisuus’) 20 kertaa erityismerkityksessä. Hän viittasi sillä pyhään salaisuuteen, joka oli ollut kauan kätketty mutta jonka Jumala oli paljastanut lähettäessään Jeesuksen maan päälle. Jeesus Kristus, ihmiskunnan Pelastaja, oli luvatun ”siemenen” pääasiallinen osa, jota Jumala käyttäisi ihmiskunnan lunastamisessa, se ’jonka kautta tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä’ ja jolla olisi perijätovereita taivaissa. (1. Mooseksen kirja 3:15; 22:18; Roomalaisille 8:17) Nämä salatut asiat oli kätketty Jumalan esikristillisiltä palvelijoilta, mutta Jehova paljasti ne oikeaan aikaan. (Efesolaisille 1:9; Kolossalaisille 1:26) Onneksi tämä tieto ei ole vain harvojen valittujen omaisuutta – kuten uskonnolliset salaisuudet tietyissä uskonnoissa – vaan se tulee julistaa erotuksetta mahdollisimman monelle. – Efesolaisille 6:19, 20.

Jumalan palvominen totuudessa

Raamattu antaa meille riittävästi tietoa voidaksemme palvoa Jumalaa hänen hyväksymällään tavalla. Se ei opeta mitään kolminaisuusoppiin viittaavaakaan vaan tuo selvästi ilmi, että Jehova on korkein ja Jeesus on häntä alempiarvoinen. Jeesus esimerkiksi sanoi: ”Isä on minua suurempi.” (Johannes 14:28; 1. Korinttolaisille 15:28) Raamattu osoittaa myös, että pyhä henki on Jumalan vaikuttava voima, joka ohjaa hänen uskollisia palvelijoitaan. – Apostolien teot 2:1–4.

Puhuessaan eräälle samarialaiselle naiselle Jeesus osoitti, että miellyttääkseen Jumalaa ihmisen on palvottava häntä ”hengessä ja totuudessa”, ja lisäsi: ”Isähän etsii senkaltaisia palvomaan häntä.” (Johannes 4:21–24) Jokaisella meistä on vastuu etsiä tätä täsmällistä tuntemusta. Saamme sen mukana siunauksia, jos tukeudumme ennemmin Jumalan sanaan kuin ihmistekoisiin, salaperäisiin perinteisiin, joissa vääristellään Raamattua.

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

Kaikki oikeudet pidätetään