Miksi tilanne on vaikea juuri Afrikassa?

JACOB on 42-vuotias sairas mies. Hänellä on aids. Hän on tartuttanut aidsin myös vaimoonsa. ”Vaimoni tietää, että hän on saanut sen minulta”, myöntää Jacob.

Miten Jacob sitten on saanut itseensä tämän tappavan viruksen? Hän selittää: ”Elelin yksin Hararessa ja ajelin kuorma-autoa Sambiasta Zimbabwen läpi aina Botswanaan ja Swazimaahan saakka. Vaimoni asui lastemme kanssa Manicalandissa [Zimbabwessa]. Ja meidän autonkuljettajien olisi pitänyt olla eräissä toimissamme varovaisempia.”

Höllän moraalin levittämä vitsaus

Irrallisten suhteiden harrastaminen on nykyisin tärkein syy aidsin leviämiseen Afrikassa. Aidstutkija Dawn Mokhobon sanoin ilmaistuna ”moraalisäännöt ovat suurimmaksi osaksi romahtaneet”. Aikakauslehti African Affairs sanoo, että ”Saharan eteläpuolisessa Afrikassa pidetään lapsia suuressa arvossa, mutta avioliittoa erittäin vähäisessä arvossa. Avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita – – ei paheksuta voimakkaasti siinäkään tapauksessa, että niistä on seurauksena raskaaksi tuleminen.” Nature-lehden mukaan tartuntareitti alkaa tavallisimmin prostituoidusta. Lehden raportissa sanotaan: ”Ilotytöt levittävät epidemian useimpiin yksiavioisiin naisiin näiden aviomiesten välityksellä, jotka harrastavat irrallisia suhteita.”

Monet eivät ole halukkaita muuttamaan käyttäytymistapojaan. Kansainvälisen Panos-instituutin Afrikan aidstilannetta käsittelevässä raportissa kerrotaan seuraava Zairessa työskennelleen lääketieteen tutkijan kokemus: ”Tehtyäni eräänä päivänä maaseudulla verikokeita zairelaisten lääkärikollegojeni kanssa he lähtivät illalla ulos muutamien paikallisten tyttöjen kanssa. He menivät näiden kanssa sänkyyn, ja vain yksi heistä käytti kondomia.” Kun hän kysyi heiltä, eikö tällainen ole vaarallista, ”he nauroivat ja sanoivat, ettei ihminen voi lakata nauttimasta elämästään vain sen takia, että voi saada jonkin taudin”. (AIDS – Countdown to Doomsday.) Monien mielestä sukupuolinen holtittomuus on siis ”elämästä nauttimista” – huvia ja ajanvietettä.

Kuten monissa muissakin osissa maailmaa, myös Afrikassa nuoret ovat erityisen alttiina irrallisille sukupuolisuhteille. Etelä-Afrikan tasavallassa äskettäin tehdyssä tutkimuksessa, johon osallistui 377 nuorta, kävi ilmi, että yli 75 prosenttia heistä oli jo ollut sukupuolisuhteissa. Eräs Lounais-Afrikassa toimiva lähetystyöntekijä kertoi omina havaintoinaan, että on ”vain vähän sellaisia 15-vuotiaita tyttöjä, jotka eivät vielä ole raskaana”. Hän jatkaa: ”Kun näkee nuoren, naimattoman tytön, niin mielessä käy heti ajatus: ’Ensi vuonna tähän aikaan hän on raskaana.’”

On kuitenkin muitakin tekijöitä, jotka ovat kiihdyttäneet aidsin leviämistä nimenomaan Afrikassa.

Perheitten hajoaminen

”Niin kauan kuin 20–40-vuotiaitten miesten on pakko sankoin joukoin lähteä töihin kauas pois vaimonsa ja perheensä luota – kaupunkien tehtaisiin tai kaivoksiin, suurviljelmille tai autonkuljettajiksi kuorma-autoliikennöitsijöille – tulee aidsin leviäminen jatkumaan heikentymättömällä voimalla”, kirjoittaa aikakauslehti Africa South. Afrikan sisäinen muuttoliike panee lujille ne, jotka se on imaissut mukaansa. Erossa vaimostaan ja perheestään monet joutuvat kamppailemaan ankarasti saadakseen katon päänsä päälle ja löytääkseen työtä suurkaupungeista. Kun maaltamuuttaja African Affairs -aikakauslehden mukaan koettaa hankkia toimeentulon itselleen ja kotiin jääneelle perheelleen ja se osoittautuu hyvin vaikeaksi, tuskaantuminen saa hänet ”turhautumaan ja tuntemaan itsensä kehnoksi”. Lehti lisää, että tämä vuorostaan usein saa maaltamuuttajan ”kääntämään selkänsä kaikille velvollisuuksilleen”.

Kuorma-autojen liikennöintireitit ovat osoittautuneet erittäin pahaksi aidsin leviämiskanavaksi. Eräs kuorma-autonkuljettaja onkin sanonut: ”Minun täytyy pitää huoli siitä, että minulla on jokaisessa pysähdyspaikassa tyttöystävä huolehtimassa minusta.” Tyypillisen esimerkin aidsin kasvualustasta tarjoaa erään itäafrikkalaisen suurkaupungin slummiin kuuluva aidattu asuinalue, jossa 600 ilotyttöä harjoittaa ammattiaan. Monet heidän asiakkaistaan ovat kuorma-autonkuljettajia, jotka piipahtavat heidän luokseen niin sanotulle teetauolle. Näistä tytöistä on yli 80 prosenttia HIV-tartunnan kantajia. Sen jälkeen tartunnan saaneet autonkuljettajat jatkavat matkaansa, kunnes pysähtyvät seuraavalle ”teetauolle”, ja lopuksi he palaavat kotiinsa – levitettyään koko tämän ajan tappavaa tautiaan, jonka kantajia he nyt ovat.

Lisäksi ovat sisällissodat ja poliittiset levottomuudet ajaneet ihmisiä miljoonittain pakolaisiksi. Aids-spesialisti Alan Whiteside toteaa: ”Siellä missä valtiot sotivat keskenään tai on käynnissä sisällissota, ovat myös normaalit sosiaaliset käytöstavat romahtaneet. – – Pakolaiset, jotka muuttavat paikasta toiseen, ovat sellainen ihmisryhmä, johon kuuluvat saattavat tartuttaa monia muita, ja heilläkin tulee todennäköisesti olemaan aiempaa enemmän seksikumppaneita.”

Lääketieteellinen katastrofi

Köyhä Afrikka ei kykene selviytymään lääketieteellisistä ongelmistaan. ”Monissa Afrikan maissa on terveydenhuollon budjetissa varattu henkeä kohden vuodeksi vähemmän rahaa, kuin mitä yksi aidsviruksen paljastamiseksi tehtävä verikoe tulisi maksamaan”, sanotaan Etelä-Afrikan tasavallassa ilmestyvän The Star -sanomalehden aidsia käsitelleessä liitteessä (Understanding & Preventing AIDS). Samoin Keith Edelston selittää, että ”aina ei ole edes saippuaa välineitten steriloimiseen eikä yleispuhdistusainetta paikkojen puhtaana pitämiseen” (AIDS – Countdown to Doomsday).

Se, että joissakin Afrikan maissa on tapana antaa samalla ruiskulla pistoksia monille eri potilaille, sai Edelstonin varoittamaan: ”Olkaa varuillanne, jos joudutte ottamaan joitakin pistoksia – – Afrikassa – –. Vaatikaa itseänne varten uusi ruisku ja neula, jotka teidän nähtenne otetaan steriilistä pakkauksesta.”

Vahingossa saatavan tartunnan riski on aiheuttamassa vakavaa lääkärikatoa. Eräässä eteläafrikkalaisessa sairaalassa sai kaksi lääkäriä aidspotilaita hoitaessaan raapaisun ruiskuneulasta. Aids tarttui heihin ja he kuolivat. Seurauksena oli, että kuusi ulkomaalaista lääkäriä sanoi itsensä irti tuon sairaalan palveluksesta.

Olosuhteiden ollessa tällaiset ei ole yllättävää, että monet ovat tarkistamassa suhtautumistaan yhteen tärkeimmistä aidsin levittäjistä, nimittäin verensiirtoihin. ”Epäpuhdas veri tarjoaa edelleen tärkeän leviämistien”, sanoo lääkärilehti South African Medical Journal, ja se lisää, että ”verelle ei vieläkään tehdä käytännöllisesti katsoen minkäänlaisia seulontatestejä Keski-Afrikassa, ja vähintään 60 prosenttia luovutusverestä on epäpuhdasta”.

Afrikka on kärsinyt jo monista murhenäytelmistä, ja nyt se kärsii jälleen. Murheellisimpia Afrikan aidsvitsauksen seurauksia on se, mitä on tapahtunut naisille ja lapsille.

Viattomat uhrit

Lucy on eräs aidsin viaton uhri. Hän sai tartunnan vapaita suhteita harrastaneelta mieheltään. Nyt, 23-vuotiaana leskenä, Lucy joutuu painimaan tunteittensa kanssa. Hän selittää: ”Mietin yhä, tulisiko minun rakastaa hänen muistoaan vai vihata häntä sen takia, että hän tartutti aidsin minuun.” Lucyn ajatukset kertovat jotakin hyvin luonteenomaista niiden voimakkaasta tuskasta ja huolesta, jotka ovat saaneet aidsin ilman omaa syytään.

”Vaikka HIV-tartuntoja on kehitysmaissa suunnilleen yhtä paljon naisilla ja miehillä, tulee naisten osa olemaan todennäköisesti – – suhteettoman kova”, kirjoittaa aikakauslehti The World Today. Näin on asianlaita varsinkin Afrikassa, jossa naiset ovat erittäin epäedullisessa asemassa lukutaidottomuuden, köyhyyden ja sen takia, että heidän miehensä ovat lähteneet työnhakuun muualle. Nämä naiset joutuvat kärsimään hiljaa.

Murheellisimmat jälkensä aids on jättänyt lapsiin. YK:n lastenavun rahasto UNICEF on arvioinut, että Afrikassa tulee tällä vuosikymmenellä kuolemaan 2,9 miljoonaa naista aidsiin, jolloin peräti 5,5 miljoonaa lasta jää orvoksi. Yhdessä maassa, jossa on ainakin 40000 aidsorpoa, on tilanne erään viranomaisen mukaan nyt jo sellainen, että joissakin kylissä on vain lapsia.

On tuiki tavallinen ongelma, että tartunnan saaneilla äideillä on myös tartunnan saaneita lapsia. Lääkärilehti South African Medical Journal selittää, että ”kysymys, jonka moni HIV-seropositiivisen [testin mukaan tartunnan saaneen] sylilapsen äiti tekee, kuuluu: ’Kumpi meistä kuolee ensin?’”

Ei ihme, että monet naiset tuntevat olevansa suojattomia aidsia vastaan. Sambialainen lääkäri M. Phiri sanoo: ”Naiset käyvät täällä kysymässä, voisivatko he saada sellaista lääkettä, joka estäisi tätä tautia tarttumasta heihin – –. He pelkäävät, että vaikka he saattavatkin huolehtia hyvin itsestään, niin heidän kumppaninsa, heidän aviomiehensä, ei ehkä olekaan yhtä luotettava. Tämä huolestuttaa heitä.”

Mitä naimisissa oleva voi siis tehdä, jos käy ilmi, että hänen kumppaninsa on ollut uskoton? Jos viaton puoliso haluaa antaa anteeksi ja aviosopu saadaan palautetuksi, syyllisen puolison pitäisi suostua käymään HIV-testissä (vrt. Matteus 19:9; 1. Korinttolaisille 7:1–5). Tällaisessa tapauksessa puolisot voivat päättää harjoittaa selibaattia tai ainakin ryhtyä varotoimiin tartunnan leviämisen estämiseksi, kunnes testitulokset selviävät.

Avioliittoa suunnittelevien nuorten pitäisi myös noudattaa varovaisuutta, ennen kuin he sitoutuvat menemään naimisiin jonkun sellaisen kanssa, joka aikaisemmin on viettänyt moraalisesti höllää elämää, mutta joka nykyään noudattaa kristillisiä normeja, sillä aidsilla on pitkä itämisaika. Tansanialainen aids-spesialisti, tri S. M. Tibangayuka antaa tällaiseen riskiryhmään kuuluville nuorille sellaisen neuvon, että he varmuuden vuoksi ”kävisivät ennen avioitumistaan HIV-testissä”.

Tosiasiaksi jää, että niin kauan kuin Afrikassa ja muualla maailmassa on aidsia, se tulee aiheuttamaan kärsimyksiä viattomille uhreilleen, joihin myös aviopuolisot ja lapset lukeutuvat.

[Kuva s. 7]

On monia syitä siihen, että aids niittää Afrikassa hirvittävää satoa

[Lähdemerkintä]

WHO/E. Hooper