Tappajat vapaalla jalalla

MARGARET etsi epätoivoisesti parantavaa hoitokeinoa pojalleen Titolle tämän sairastuttua malariaan. Hänelle annettiin kolmea eri lääkettä, muiden muassa tehokkaana pidettyä klorokiinia. Silti Tito kuoli – ollessaan vasta yhdeksän kuukautta vanha.

Tällaiset murhenäytelmät eivät ole Keniassa, Margaretin kotimaassa, mitenkään harvinaisia. ”Newsweek” raportoi: ”Anopheles gambiae, yleisin malariaa levittävä hyttynen, kukoistaa hyvin tässä osassa maailmaa. Lapset eivät kukoista. Heistä viisi prosenttia kuolee ennen kouluikään tuloaan.”

Vuonna 1991 kuoli New Yorkin osavaltiossa 12 vankia ja yksi vartija tuberkuloosiin. ”Saamme sen kyllä aisoihin vankiloissa”, sanoo tri George DiFerdinando nuorempi, ”mutta todellinen ongelma onkin se, miten se saadaan aisoihin ympäröivässä yhteiskunnassa, jossa se on jo saanut jalansijaa.”

Maailman terveysjärjestön WHO:n tietojen mukaan 1,7 miljardia ihmistä – melkein kolmannes maailman väestöstä – kantaa tuberkuloosibakteeria. Joka vuosi kahdeksalla miljoonalla näistä tartunta kehittyy sairaudeksi ja kolme miljoonaa kuolee.

Newyorkilaisessa sairaalassa syntyi tyttövauva 11 viikkoa ennen laskettua aikaansa, mutta ei siinä kaikki. Hänen käsiensä hilseilevä iho, jalkojensa tulehtumat ja suurentunut maksansa ja pernansa olivat kaikki selviä todisteita sen puolesta, että hän oli sikiöasteella saanut äidiltään kuppataudin.

”Joitakin lapsia tämä tauti on vahingoittanut sikiöasteella niin pahasti, että he syntyvät kuolleina”, kirjoittaa ”The New York Times”. ”Jotkut toiset kuolevat pian syntymänsä jälkeen, ja joillakuilla heistä on pahoin vaurioituneita kohtia ihossaan, jotka rikkoutuvat synnytyksen aikana.”

Muutama vuosikymmen sitten näiden kolmen taudin – malarian, tuberkuloosin ja kupan – ajateltiin jo olleen hallinnassa ja lähellä häviämistään. Mistä sitten johtuu, että ne ovat jälleen lisääntymässä?