Vauvan kuljettaminen afrikkalaiseen ja pohjoisamerikkalaiseen tapaan
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN NIGERIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
ON MONENLAISIA tapoja, joilla ihmiset eri puolilla maailmaa kuljettavat vauvoja. Pohjoisamerikkalainen ja afrikkalainen tapa eroavat melkoisesti toisistaan.
Taloudelliset olot ovat kovin erilaiset näillä kahdella mantereella. Niinpä voimme odottaakin, että myös kuljetustavat eroavat suuresti. Tarkastellaanpa ensin sitä, kuinka pohjoisamerikkalaiset usein hoitavat asian.
Pohjoisamerikkalainen tapa
Yhdysvalloissa ja monissa muissa osissa maailmaa käytetään yleisesti nelipyöräisiä lastenrattaita tai -vaunuja. Ja viime vuosina niistä on pyritty tekemään helpompia käyttää, tyylikkäämpiä ja vauvalle mukavampia. Monissa niistä on plyysinen päälliskangas, pestävät pehmusteet ja korotetut istuinosat.
Rattaat tarjoavat lapselle tervetullutta lepoa, tahdinmuutoksen ja paikan, jossa lepuuttaa särkeviä jalkoja. Uniselle pikkuiselle rattaat voivat olla kuin vuode pyörien päällä. Rattaiden liike usein tyynnyttää ja rauhoittaa väsynyttä ja ärtyisää lasta.
Rattaat voivat helpottaa myös vanhempien elämää. Muuan vanhempi sanoi: ”On helpompaa kuljettaa lasta rattaissa kuin kantaa häntä joka paikkaan.” Lasta voi olla helppo kantaa, kun hän on vielä pieni, mutta kun hänen painonsa kaksin- tai kolminkertaistuu, tilanne on toinen. Lisäksi vanhemmat ovat tyytyväisiä tietäessään, että heidän lapsensa on turvassa rattaissa, joita he pystyvät hallitsemaan.
Yhdysvalloissa huolehditaan siitä, että rattaista tehdään turvallisia. Ne on suunniteltu niin, että ne ovat alhaalta leveitä ja niiden painopiste on matalalla, jotteivät ne helposti kaatuisi. Jarrujen on oltava hyvät ja sijaittava niin, ettei rattaissa istuva lapsi voi niitä itse avata. Rattaisiin asennetaan salvat, jotteivät ne vahingossa taitu kasaan. Pidetään myös tarkka huoli siitä, ettei rattaissa ole sellaisia ”nipistäviä” kohtia, joiden väliin pikku sormet voisivat jäädä puristuksiin. Turvavyöt lisäävät turvallisuutta.
Rattaita saa 20 dollarilla (noin 90 markalla) mutta niistä voi joutua maksamaan 8–10-kertaisenkin hinnan. Eräässä luksusmallissa, jota myydään kaupoissa 300 dollarilla (lähes 1300 markalla), on tavallista suurempi tavarakori, plyysinen sisus, vettä hylkivä päälliskangas, joka suuntaan kääntyvät pyörät sekä nopeasti kokoontaitettava, kevyt runko. Erityiset ”lenkkeilyrattaat”, joissa isä tai äiti voi työntää pikkuista lenkkeillessään, maksavat noin 380 dollaria (noin 1600 markkaa).
Afrikkalainen tapa
Afrikassa samoin kuin monissa Aasian maissa useimmat äidit kantavat pienokaisia selässään aivan niin kuin kantoivat heidän äitinsä ja näiden äidit ennen heitä. Lapsen kantaminen selässä on huokein ja mukavin tapa kuljettaa sitä. Siihen tarvitaan ainoastaan vahva, suorakulmainen kankaanpala. Äiti yksinkertaisesti kumartuu eteenpäin, asettaa pienokaisen selkäänsä sekä kietoo ja sitoo kankaan heidän molempien ympärille.
Putoavatko vauvat koskaan, kun niitä sidotaan paikalleen? Sellaista ei tapahdu juuri koskaan. Sitoessaan pienokaista äiti tukee sitä toisella kädellä ja kiristää kangasta toisella. Blessing-niminen nigerialainen nainen sanoi hieman vanhemmista pienokaisista: ”Vauvat eivät vastustele; ne pitävät lujasti kiinni. Ne nauttivat kovasti siitä, että saavat olla äitinsä selässä. Toisinaan ne itkevät päästäkseen sinne. Mutta jos lapsi rimpuilee, äiti voi käsivarsillaan painaa toisen tai molemmat lapsen kädet kylkeään vasten, kunnes hän on saanut sidottua kankaan paikoilleen.”
Tukeakseen aivan pienten vauvojen niskaa äidit sitovat vielä toisen kankaan samalla tavalla kuin ensimmäisen. Lisätukea pienille tai nukkuville vauvoille voidaan antaa kietomalla niiden käsivarret kankaan sisään. Vanhemmat lapset pitävät mielellään käsivartensa vapaina.
Kuinka pitkään afrikkalaiset äidit kantavat pienokaisiaan selässään? Menneinä aikoina joihinkin etnisiin ryhmiin kuuluvat äidit, kuten Nigeriassa asuvat jorubat, kantoivat lapsiaan selässään, kunnes nämä olivat kolmivuotiaita. Nykyään lapsi saa ilmaisen kyydin parin vuoden ajan, jollei äiti synnytä sillä välin toista lasta, joka vie ensimmäisen paikan.
Kun vauva on sidottu mukavasti äidin selkään, se voi mennä kaikkialle mihin äitikin menee – portaita ylös ja alas, vaikeakulkuisen maaston halki sekä kulkuneuvoon ja siitä ulos. Mutta sen lisäksi että pienokaisen kantaminen selässä on käytännöllinen ja huokea kuljetustapa, se myös täyttää tärkeitä tunneperäisiä tarpeita, kuten lohdutuksen tarpeen. Äiti nostaa itkevän vauvan selkäänsä, vauva nukahtaa ja äiti jatkaa töitään.
Nukkuvan pienokaisen siirtämisen selästä vuoteeseen täytyy käydä hyvin hellävaraisesti, koska monet vauvat eivät halua tulla häirityiksi. Äiti tekee tämän siten, että hän asettuu varovasti kyljelleen makaamaan, avaa kankaan solmun ja päästää kankaan levälleen huovaksi. Toisinaan hän asettaa vauvaa vasten sen etupuolelle tyynyn, jotta vauvasta tuntuisi yhtä turvalliselta kuin tuntui sen ollessa selässä.
Lapsen kantamisesta selässä on muitakin etuja. Sen ansiosta äiti pysyy hyvin perillä pienokaisensa tarpeista. Jos lapsi on uninen, levoton, kuumeinen tai märkä, äiti tuntee sen. Selässä kantamisesta voi myös olla kauaskantoista hyötyä. Kirjassa Growth and Development sanotaan: ”Fyysinen läheisyys vauvaiässä luo turvallisen ja rakkaudellisen siteen äidin ja lapsen välille, mikä puolestaan luo pohjan ihmissuhteille myöhemmällä iällä. Yhden tärkeän tekijän tässä siteessä uskotaan olevan se, että näin lähellä pidettäessä lapsi pystyy helposti aistimaan äidin sydämenlyönnit aivan samoin kuin silloin, kun lapsi oli vielä äitinsä kohdussa.”
Vauvat pitävät siitä läheisyydestä, jota selässä kantaminen heille antaa. Afrikassa ei tarvitse mennä kauas nähdäkseen onnellisia lapsia äitinsä selässä. Jotkut nukkuvat rauhallisesti. Toiset leikkivät äitinsä hiuksilla, korvilla tai kaulakorulla. Jotkut taas jokeltelevat tyytyväisinä samalla kun äiti laulaa pehmeästi askeltensa tahdissa.
Afrikkalainen tapa kuljettaa pienokaisia on todella erilainen kuin pohjoisamerikkalainen tapa. Mutta kumpikin sopii omaan kulttuuriinsa ja täyttää tarkoituksensa.