Kiviä jotka lentävät

OLETKO koskaan nähnyt kuulaana yönä kirkasta tähdenlentoa taivaalla? Voi olla vain ajan kysymys, milloin näet sellaisen. Joidenkin tiedemiesten mukaan nämä luonnon ilotulitusraketit halkovat maan ilmakehää 200 miljoonaa kertaa päivässä!

Mitä ne ovat? Ne ovat yksinkertaisesti meteoroideina tunnettuja kivi- tai metallikappaleita, jotka syttyvät valkohehkuun, kun ne syöksyvät maan ilmakehään. Sitä maasta näkyvää kirkasta valojuovaa, jonka ne piirtävät taivaalle, sanotaan meteoriksi.

Useimmat meteoroidit palavat kokonaan ennen kuin ne saavuttavat maan pinnan, mutta jotkin niistä kestävät äärimmäisen kuumuuden ja saavuttavat maan pinnan. Näitä sanotaan meteoriiteiksi. Jotkut tiedemiehet arvioivat, että maahan putoaa joka päivä noin tuhat tonnia näitä lentäviä kiviä.a

Näistä törmäyksistä on harvoin vahinkoa ihmiselle, mikä johtuu pääasiassa siitä, että nämä lentävät kivet ovat suhteellisen pienikokoisia. Useimmat meteorit saa todellisuudessa aikaan hiekanjyvän kokoinen meteoriitti. (Ks. tekstiruutua ”Kiviä avaruudesta”.) Mitä sitten on sanottava tuhansista suuremmista avaruudessa lentävistä kivistä? Esimerkiksi voitaisiin ottaa kivi nimeltä Ceres, jonka läpimitta on noin tuhat kilometriä! Lisäksi on olemassa noin 30 muuta tunnettua kiveä, joiden läpimitta on yli 190 kilometriä. Nämä suuremmat kivet ovat todellisuudessa pikkuplaneettoja. Tiedemiehet kutsuvat niitä asteroideiksi.

Entä jos jokin näistä asteroideista törmäisi maahan? Tämä ilmeinen uhka on yksi tärkeä syy siihen, miksi tiedemiehet tutkivat asteroideja. Vaikka useimmat asteroidit kiertävät rataansa Marsin ja Jupiterin välisellä vyöhykkeellä, tähtitieteilijät ovat tehneet havaintoja asteroideista, joiden radat leikkaavat maapallon radan. Valtavat kraatterit, esimerkiksi Arizonassa lähellä Flagstaffia sijaitseva meteoriittikraatteri, korostavat törmäyksen uhkaa. Erään teorian mukaan dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon siksi, että suunnaton törmäys muutti maapallon ilmaston ja syöksi maapallon pitkään kylmän ilman kauteen, josta dinosaurukset eivät selviytyneet.

Jos tällainen katastrofaalinen yhteentörmäys sattuisi nykyään, ihmiskunta todennäköisesti tuhoutuisi. Raamatussa kuitenkin osoitetaan, että ”vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti” (Psalmit 37:29).

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 23]

Tulipallo tallennettuna kuvanauhalle

Jotkin meteorit ovat epätavallisen kirkkaita ja suuria. Niitä sanotaan tulipalloiksi. Yllä olevassa kuvassa näkyvä tulipallo kiisi 9. lokakuuta 1992 taivaan poikki useiden Yhdysvaltain osavaltioiden yläpuolella. Ensiksi tulipallo nähtiin Länsi-Virginian yllä, ja se näkyi noin 700 kilometrin suuruiselta maa-alueelta. Yksi noin 12 kiloa painava sirpale osui pysäköityyn autoon Peekskillissa New Yorkissa.

Tämä meteoroidi syöksyi ilmakehään sellaisessa kulmassa, että se sai aikaan kirkkaan tulipallon, joka näkyi 40 sekuntia, ja tämä teki ilmiöstä ainutlaatuisen. Tämän ansiosta avautui verraton tilaisuus tallentaa se kuvanauhalle, ja näin tehtiinkin ainakin 14:stä eri näkökulmasta. Nature-lehden mukaan ”tämä on ensimmäinen kerta, kun saatiin filmatuksi sellaista tulipalloa, josta peräisin oleva meteoriitti on löydetty”.

Tulipallo hajosi ainakin 70 osaan, jotka näkyvät joissakin kuvanauhoissa yksittäisinä hehkuvina kappaleina. Vaikka vain yksi tästä ilmiöstä peräisin oleva meteoriitti on löytynyt, tiedemiehet uskovat, että yksi tai useampia näistä sirpaleista on voinut läpäistä maan ilmakehän ja osua maahan. Tässä on ehkä kaikki, mitä tästä suuresta, noin 20 tonnia painaneesta meteoroidista on jäljellä.

[Tekstiruutu s. 24]

Kiviä avaruudesta

Asteroidi: Sitä sanotaan myös pikkuplaneetaksi. Nämä hyvin pienet planeetat kiertävät radallaan aurinkoa. Useimmat ovat epäsäännöllisen muotoisia, mikä voi viitata siihen, että ne ovat jonkin aiemmin olemassa olleen suuremman kappaleen sirpaleita.

Meteoroidi: Suhteellisen pieni metalli- tai kivikappale, joka leijuu avaruudessa tai syöksyy ilmakehään. Joidenkin tiedemiesten mielestä useimmat meteoroidit ovat yhteentörmäyksessä syntyneitä asteroidien sirpaleita tai komeetoista jäljelle jääneitä pikkukiviä.

Meteori: Kun meteoroidi syöksyy maan ilmakehään, se tulee ilman kitkan ansiosta hyvin kuumaksi ja alkaa hehkua kirkkaana. Tämä kuumana hehkuva kaasuvana näkyy hetken taivaalla valojuovana. Tätä valojuovaa sanotaan meteoriksi. Monet kutsuvat sitä tähdenlennoksi. Useimmat meteorit voidaan nähdä, kun ne ovat noin 100 kilometrin päässä maanpinnasta.

Meteoriitti: Toisinaan meteoroidi on niin suuri, että se ei pala kokonaan syöksyttyään ilmakehään vaan osuu maahan. Tällaisia meteoroideja sanotaan meteoriiteiksi. Jotkin niistä voivat olla erittäin suuria ja painavia. Eräs Namibiassa Afrikassa oleva meteoriitti painaa yli 60 tonnia. Muita suuria meteoriitteja, jotka painavat vähintään 15 tonnia, on löydetty Grönlannista, Meksikosta ja Yhdysvalloista.

[Tekstiruutu/Kuva s. 24]

Ida ja sen minikuu

Kun avaruusluotain Galileo kuvasi matkallaan Jupiteriin Ida-nimistä asteroidia, se teki odottamattoman havainnon – se välitti ensimmäiset kuvat asteroidia kiertävästä kuusta. Sky and Telescope -lehden mukaan tiedemiehet arvioivat, että tämän munan muotoisen, Dactyliksi nimetyn kuun koko on 1,6 kilometriä kertaa 1,2 kilometriä. Sen rata on noin 100 kilometrin päässä 56 kilometriä kertaa 21 kilometriä suuren Idan keskipisteestä. Idan ja sen pikkuriikkisen kuun infrapunaisesta väristä voidaan päätellä, että ne ovat osa Koronis-nimistä asteroidiryhmää. Näiden asteroidien ajatellaan olevan sirpaleita, jotka ovat peräisin yhdestä suuresta kivestä, joka hajosi avaruudessa sattuneessa yhteentörmäyksessä.

[Lähdemerkintä]

NASA photo/JPL

[Kuva s. 25]

Arizonassa lähellä Flagstaffia sijaitseva meteoriittikraatteri, jonka läpimitta on toista kilometriä ja syvyys parisataa metriä

[Lähdemerkintä]

D. J. Roddy and K. Zeller, U.S. Geological Survey

[Kuvan lähdemerkintä s. 23]

Sara Eichmiller Ruck