Mistä tähdenlennot johtuvat?
”HEI, KATSO! Tuolla menee toinen!” ”Missä, missä?” Oletko joskus sanonut näin etsiessäsi yötaivaalta tähdenlentoja? Nähdessäsi ensi kerran jonkun yhtäkkiä löytävän tähtitaivaalta kirkkaan valojuovan sinusta on saattanut tuntua siltä kuin yksi tähdistä olisi viilettänyt taivaan poikki. Todellisuudessa tähdet eivät lennä, vaan ne luonnonkappaleet, jotka lentävät taivaalla, ovat jotakin aivan muuta.
Tähtitieteilijät nimittävät niitä meteoreiksi. Jos keskikokoinen tähti kykenisi nielaisemaan miljoona maapallomme kokoista planeettaa, niin maapallo nielee meteoreja miljoonittain. Mitä meteorit ovat, ja mistä ne tulevat?
Niillä ja komeetoilla eli pyrstötähdillä on paljon yhteistä. Esimerkkinä pyrstötähdistä voidaan mainita kuuluisa Halleyn komeetta, joka ohitti Maan vuonna 1986. Siltä kuluu yhteen kierrokseen ellipsiradalla Auringon ympäri 76 vuotta. Koska komeetat kaikesta päättäen koostuvat lähinnä jäästä ja pölystä, niitä sanotaan joskus ”likaisiksi lumipalloiksi”. Komeetan lähestyessä Aurinkoa sen pinta lämpiää ja siitä irtoaa pölyä ja kaasua. Auringonvalon säteilypaine työntää kiinteän aineen komeetan perään hehkuvaksi pölypyrstöksi. Seurauksena on, että komeetta jättää jälkeensä jätteistä koostuvan pölyvanan, ja niin kauan kuin nämä hiukkaset ovat avaruudessa, niitä sanotaan meteoroideiksi. Komeetoista peräisin oleva pöly on useimmiten niin hienoa, että siitä syntyvät meteorit ovat paljain silmin näkymättömiä. Pieni osa pölyhiukkasista on hiekanjyvän kokoisia, ja niistä vain hyvin harvat ovat pienen kiven kokoisia.
Vain muutamissa tapauksissa komeetan kiertorata leikkaa Maan kiertoradan. Se merkitsee sitä, että Maa kohtaa saman pölyvanan joka kerta, kun se kulkee jonkin tietyn komeetan radan läpi. Tällöin Maan ilmakehään iskeytyy pienen pieniä meteoroideja suurella, jopa 70 kilometrin sekuntinopeudella. Pudotessaan isommat meteoroidit kuumenevat, palavat ja synnyttävät taivaalle valkohehkuisia juovia, jotka tunnetaan meteoreina eli tähdenlentoina.
Kun Maa kulkee komeetan radan läpi, meteorit näyttävät sinkoutuvan kaikkiin suuntiin samasta kohdasta, jota sanotaan säteilypisteeksi. Näistä säteilypisteistä tulee säännöllisesti tiettyinä aikoina vuodesta meteorisateita eli ”tähtisateita”. Eräs kuuluisa meteorisade on perseidit, joka on saanut nimensä siitä, että sen säteilypiste sijaitsee Perseuksen tähdistössä. Erityisen runsaasti perseidejä näkyy aina elokuun 12. ja 13. päivän tienoilla, ja ne ovat huikaisevan kaunista katseltavaa. Silloin saatetaan nähdä jopa yli 60 meteoria tunnissa.
Orionideja voi näkyä lokakuun 21. päivän paikkeilla, ja aikaisemmin vuodesta näkyvien akvariidien lailla niiden ajatellaan olevan Halleyn komeetasta peräisin olevien meteoroidien aiheuttamia. Astronomy-lehden mukaan tutkijat ovat arvioineet, että Halleyn komeetta ”voi tehdä 100000 kierrosta, ennen kuin sen aine on hävinnyt olemattomiin”. Jos heidän olettamuksensa pitää paikkansa, Halleyn komeetalla on vielä 7600000 vuotta aikaa näyttäytyä säännöllisin väliajoin! Senkin jälkeen kun sitä ei enää ole, sen pölyvana tulee epäilemättä läpi aikakausien jatkamaan tähdenlentonäytösten esittämistä Maan asukkaille. Monet niistä meteoreista, jotka me nykyään näemme, ovat jo kauan sitten hajonneitten komeettojen jätteitä.
Tutkijat ovat arvioineet, että Maan ilmakehään putoaa vuorokaudessa kaikkiaan noin 200 miljoonaa paljain silmin havaittavaa meteoria. Jos haluamme nähdä entistä komeampia meteorisateita, niin siihen on ehkä mahdollisuuksia ensi vuonna – ja sitä seuraavina miljoonina vuosina.