Kuvia taivaiden salaisuuksista

Herätkää-lehden Länsi-Saksan-kirjeenvaihtajalta

ERÄÄNÄ purevan kylmänä Euroopan yönä viime vuoden marraskuussa kiikutin kaukoputken parvekkeelle ja tähyilin taivasta etsien Seulasia eli Plejadeita. Tirkistelin taivasta piste kerrallaan ja todella ihmettelin, mikä noista pisteistä voisi olla Halleyn komeetta ja onnistuisinko lainkaan näkemään sitä.a Näitkö sinä sen? Vaikkemme ehkä onnistuneetkaan kohdistamaan katsettamme oikeaan pisteeseen, tämänkertaisella Halleyn komeetan käynnillä tapahtui jotain, mitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Tiedätkö, mitä erikoista tapahtui?

Koska maapallomme ei tällä kertaa ollut hyvässä asemassa, niin että olisimme voineet nähdä taivaan vierailijan oikein hyvin, ammattitähtitieteilijät suunnittelivat jo jonkin aikaa sitten lähettää avaruusaluksen tapaamaan komeettaa ja valokuvaamaan sitä. Juuri sen vuoksi tämänkertainen Halleyn komeetan vierailu maan lähistöllä oli erilainen kuin kaikki aikaisemmat käynnit. Aivan niin kuin häätilaisuuteen saapuvalla morsiamella on huntu ja morsiusneitoja, Halleyn komeetta veti tullessaan puoleensa uteliaiden katselijoiden saattueen.

Useat valtiot lähettivät avaruuteen tutkimuskapseleita päästäkseen lähemmäksi komeettaa. Yhdysvaltojen, Japanin ja Neuvostoliiton onnistui lisätä tietoamme tämän pyrstötähden rakenteesta. Uskaliain yritys oli kuitenkin nimeltään Giotto.

Giotto

”Giotto on tämän vuosikymmenen mielikuvituksellisimpia ja innostavimpia avaruusprojekteja”, sanoi sir Bernard Lovell. Mutta mikä Giotto on?

ESA (Euroopan avaruusjärjestö) oli jo joidenkin vuosien ajan suunnitellut laukaisevansa avaruuskapselin varta vasten tutkiakseen Halleyn komeettaa läheltä. Tämä laite sai nimekseen Giotto erään italialaisen taidemaalarin mukaan, joka maalasi komeetan yhteen kuuluisista töistään. Laite on öljytynnyrin muotoinen, ja sen päällä on ikään kuin lautanen ja kolmijalka. Korkeudeltaan Giotto on lähes kolme metriä ja halkaisijaltaan 1,8 metriä. Giotto lähetettiin avaruuteen laukaisualustaltaan Kouroun saarelta Ranskan Guayanasta heinäkuussa 1985, ja tuolloin se aloitti 700 miljoonan kilometrin matkansa kohtaamispaikalleen, jossa se tapaisi Halleyn komeetan maaliskuussa 1986. Matka on sama kuin jos lennettäisiin maasta kuuhun ja takaisin yli 900 kertaa!

Kuukausien kuluessa Giotto kiisi kohti tapaamista, jonka oli määrä tapahtua 13.–14. maaliskuuta 1986. Kuinka nopeasti tuo avaruusalus oikeastaan kulki? Jotakuinkin 70 kilometriä sekunnissa. Mitä se merkitsee käytännössä? Olettakaamme, että haluat lentää yli Atlantin, Pariisista Washingtoniin. Tuo välimatka on noin 6200 kilometriä. Normaali lentoaika on 7–8 tuntia. Concorde (yliäänikone) lentää sen alle 4 tunnissa. Mutta Giottolla tuo matka kestäisi vain 90 sekuntia!

Tarkoitus oli lähettää alus koman (eli komeetan pään ympärillä olevan hunnun) läpi ytimen editse. Mutta miten kaikki saatu tieto välitettäisiin takaisin maan päälle? Oli suunniteltu, että Giotto lähettää kaiken Avaruustoimintakeskukseen Darmstadtiin Länsi-Saksaan Australiassa sijaitsevien radioteleskoopin ja viestintälaitteiston sekä erään kiertosatelliitin välityksellä. Kuvittelehan: jokaisen Giottosta lähetetyn signaalin kesti yli 8 minuuttia tulla 150 miljoonan kilometrin matka maahan! Kaikki pohtivat kysymystä: saammeko tietää mitään uutta Halleyn komeetasta?

Kohtaaminen

Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain avulla Darmstadtissa onnistuttiin säätämään kapselin lentorata tarkasti kohdalleen huippukohtaa edeltävinä päivinä. Täynnä jännittynyttä odotusta sadat tiedemiehet ja tähtitieteilijät kokoontuivat keskukseen tuona yönä. Miljoonat muut ihmiset 36 maassa saattoivat nähdä kohtaamisen samanaikaisesti suorana TV-lähetyksenä. Kun Giotto kiisi valtavaan kaasu- ja pölypilveen, joka kulki Halleyn komeetan mukana, sen onnistui viestittää kuvia maahan noin 16 minuutin ajan. Sitten vajaan tuhannen kilometrin päässä itse ytimestä komeetasta valtaisalla nopeudella lähteneet pölyhiukkaset häiritsivät joitakin aluksen laitteistoja. Giotto pyyhälsi eteenpäin, mutta pimein ”silmin”.

Paljastuneita salaisuuksia

Niin päättyi ensimmäinen ihmisen järjestämä tutkimusmatka komeetan lähistölle. Nyt tiedemiesten on aika jäädä pohtimaan ja miettimään kerättyjä tietoja ja sitten tarkistaa joitakin tämänhetkisiä teorioitaan. Tämä työ kestää kuukausia tai jopa vuosia. ESA kuitenkin ilmoitti, että Giottosta saadun tiedon tutkiminen on jo nyt tuonut ilmi ”huomattavia tieteellisiä tuloksia”. Useimmat ajattelivat aiemmin esimerkiksi ytimen olevan jotakuinkin pallon muotoinen, mutta todellisuudessa se onkin pitkänomainen, maapähkinän muotoinen. Ja vaikka jään esiintyminen ytimessä ei olekaan yllätys, niin se, että sitä näyttää peittävän musta, hiilenkaltainen aine, on uutta. Ytimestä säteilevät pöly ja kaasu näyttävät olevan peräisin kuoressa olevista monista rei’istä eikä tasaisesti ytimen pinnalta, niin kuin ennen uskottiin.

Tämä ”morsian” ei pysähtynyt edes valokuvattavaksi. Paljastettuaan nyt meille useampia salaisuuksia kuin koskaan aikaisemmin Halleyn komeetta on jo kaukana lähiseuduiltamme. Opimmeko taas jotakin uutta seuraavalla kerralla, noin vuonna 2060–2061? Toivottavasti ainakin saamme paremman näkymän taivaan juhlakulkueesta, ja ehkäpä jonkun onnistuu näpätä muutamia valokuvia.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 13]

Giotto-avaruusalus kohtaa Halleyn komeetan

[Lähdemerkintä]

Valokuva: Euroopan avaruusjärjestö