Tie toipumiseen

SYDÄNINFARKTIN jälkeen on normaalia, että ihminen on peloissaan ja huolissaan: Saanko toisen kohtauksen? Tulevatko kipu ja voimavarojen puute estämään työssäkäynnin tai rajoittamaan elämääni?

Toisessa kirjoituksessa mainittu John toivoi, että päivittäinen epämukava tunne ja rintakipu häviäisivät ajan mittaan. Muutaman kuukauden kuluttua hän kuitenkin sanoi: ”Toistaiseksi niin ei ole käynyt. Tämä sekä nopea väsyminen ja sydämen läpätys saavat minut kysymään alituisesti itseltäni, olenkohan uuden sydänkohtauksen partaalla?”

Kun yhdysvaltalainen Jane sai sydänkohtauksen, hän oli nuori leski. Hän myöntää: ”Ajattelin, etten jää henkiin tai että saan uuden kohtauksen ja kuolen siihen. Jouduin paniikkiin, sillä minulla oli kolme lasta huolehdittavana.”

Japanilainen Hiroshi kertoo: ”Olin järkyttynyt, kun minulle kerrottiin, että sydämeni ei enää kyennyt toimimaan niin kuin ennen; pulssini oli pudonnut puoleen entisestä. Olin lähes täysin varma siitä, että joutuisin rajoittamaan toimintaani Jehovan todistajien sananjulistajana, sillä en kyennyt tekemään puoliakaan siitä, mitä olin ennen tehnyt.”

Kun ihminen havaitsee voimavarojensa vähentyneen, hän voi tuntea ajoittain masennusta ja turhautuneisuutta. Marie, 83-vuotias australialainen, joka teki koko ajallaan Jehovan todistajien saarnaamistyötä, valitti: ”Olin surullinen, koska en kyennyt olemaan yhtä toimelias kuin ennen. Sen sijaan että olisin auttanut toisia, olinkin nyt itse avun tarpeessa.” Etelä-Afrikassa asuva Harold totesi: ”Kolmeen kuukauteen en kyennyt tekemään työtä. En jaksanut tuolloin muuta kuin kävellä puutarhassa. Se oli turhauttavaa!”

Kun Australiassa asuva Thomas oli saanut toisen sydäninfarktin, hänelle oli tehtävä ohitusleikkaus. Hän sanoi: ”En kestä kipua kovin hyvin, ja minun oli lähes mahdotonta ajatella, että menisin suureen leikkaukseen.” Brasilialainen Jorge totesi sydänleikkauksen jälkivaikutuksista: ”Huonon taloudellisen tilanteeni vuoksi pelkäsin, että vaimoni jäisi yksin vaille tukea. Minusta tuntui, etten eläisi kovinkaan kauan.”

Toipuminen

Mikä on auttanut monia toipumaan ja pääsemään jälleen tasapainoon? Jane totesi: ”Aina kun tunsin olevani paniikissa, käännyin Jehovan puoleen rukouksessa ja heitin taakkani hänelle ja jätin sen sinne.” (Psalmit 55:​22.) Ihminen saa rukouksen avulla voimaa ja mielenrauhan, joilla on suuri merkitys, kun hän kohtaa huolia (Filippiläisille 4:​6, 7).

John ja Hiroshi osallistuivat kuntoutusohjelmiin. Hyvän ruokavalion ja liikunnan ansiosta heidän sydämensä vahvistui siinä määrin, että he molemmat palasivat työelämään. Ja he sanoivat, että Jumalan hengen tukea antava voima auttoi heitä toipumaan henkisesti ja tunneperäisesti.

Kristityiltä veljiltään saamansa tuen avulla Thomas sai rohkeutta mennä leikkaukseen. Hän kertoi: ”Ennen leikkausta eräs valvoja tuli käymään luonani ja hän rukoili minun kanssani. Hyvin hartaassa anomuksessa hän pyysi Jehovaa voimistamaan minua. Keskityin tuona iltana hänen rukoukseensa ja olin hyvin iloinen siitä, että on olemassa hänen kaltaisiaan vanhimpia, joiden osoittama empatia on tunteita kuohuttavana aikana jo itsessään osa paranemisprosessia.”

Italialainen Anna taisteli masennusta vastaan tällä tavalla: ”Kun olen masentunut, ajattelen kaikkia niitä siunauksia, joita olen jo saanut Jumalan palvelijana ja joita saadaan Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Tämä auttaa minua saamaan mielenrauhan.”

Marie on kiitollinen Jehovan avusta. Hänen perheensä on tukenut häntä, ja hän sanoo: ”Hengelliset veljeni ja sisareni, joilla jokaisella on oma kuormansa kannettavanaan, järjestivät aikaa tullakseen käymään luonani, soittaakseen minulle tai lähettääkseen minulle kortteja. Kuinka voisin olla surullinen, kun saan osakseni kaiken tämän rakkauden?”

Ei yksinäisiä sydämiä

On sanottu, että paranevan sydämen ei pitäisi olla yksinäinen. Perheen ja ystävien tuella on suuri, myönteinen vaikutus niiden toipumiseen, joiden sydämen täytyy parantua sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti.

Eteläafrikkalainen Michael totesi: ”On vaikea selittää toisille, miltä tuntuu olla masentunut. Mutta kun menen valtakunnansaliin, veljien osoittama kiinnostus lämmittää sydäntäni ja kohentaa mielialaani.” Myös australialaista Henryä vahvisti se syvä rakkaus ja ymmärrys, jota hänen seurakuntansa osoitti. Hän sanoi: ”Tarvitsin todella kipeästi noita helliä rohkaisun sanoja.”

Jorge arvosti sitä, että muut ilmaisivat syvän huolestuneisuutensa auttamalla hänen perhettään taloudellisesti, kunnes hän kykeni tekemään työtä. Myös ruotsalainen Olga arvosti sitä käytännöllistä apua, jota monet hengelliset veljet ja sisaret antoivat hänelle ja hänen perheelleen. Jotkut kävivät hänen puolestaan kaupassa, kun taas toiset siivosivat hänen kotinsa.

Sydänpotilaiden on usein rajoitettava osallistumistaan sellaisiin toimiin, joista he pitävät. Ruotsalainen Sven kertoi: ”Joskus minun on jäätävä pois sananpalveluksesta, kun ilma on liian tuulinen tai kylmä, sillä se aiheuttaa verisuonten supistelua. Arvostan sitä, että monet todistajatoverini suhtautuvat ymmärtäväisesti tähän asiaan.” Ja kun Sven on vuoteenomana, hän voi kuunnella kokousohjelmat, koska veljet rakkaudellisesti nauhoittavat ne hänelle. ”He kertovat minulle, mitä seurakunnassa tapahtuu, ja se saa minut tuntemaan, että olen osa seurakuntaa.”

Marie, joka joutuu olemaan vuoteessa, on onnellinen siitä, että ne, joiden kanssa hän tutkii Raamattua, tulevat hänen luokseen. Tämän ansiosta hän voi edelleenkin käydä keskusteluja siitä suurenmoisesta tulevaisuudesta, jota hän odottaa. Thomas on kiitollinen siitä huolenpidosta, jota hän saa osakseen: ”Vanhimmat ovat olleet hyvin huomaavaisia ja antaneet minulle vähemmän tehtäviä kuin ennen.”

Perheet tarvitsevat tukea

Perheenjäsenillä voi olla kuljettavana yhtä vaikea tie kuin itse potilaalla. Heillä on paljon paineita ja pelkoja. Eteläafrikkalainen Alfred kertoo, miten huolissaan hänen vaimonsa oli: ”Kun pääsin kotiin sairaalasta, vaimoni herätti minut monta kertaa yössä nähdäkseen, olenko vielä kunnossa, ja hän vaati, että käyn lääkärintarkastuksessa kolmen kuukauden välein.”

Sananlaskujen 12:​25:ssä sanotaan, että huolestuneisuus painaa sydämen alas. Italialainen Carlo sanoo, että sen jälkeen, kun hän sai sydänkohtauksen, hänen rakastava ja tukea antava vaimonsa ”on vajonnut masennukseen”. Australialainen Lawrence sanoi: ”Eräs seikka, jota on pidettävä silmällä, on se, että puolisosta huolehditaan. Puoliso voi joutua hyvin lujille.” On siis huolehdittava kaikkien perheeseen kuuluvien, myös lasten, tarpeista. Tilanne voi verottaa heidän psyykkisiä ja fyysisiä voimavarojaan.

Toisessa kirjoituksessa mainittu James vetäytyi kuoreensa, sen jälkeen kun hänen isänsä oli saanut sydäninfarktin. Hän sanoi: ”Minusta tuntui, etten voinut enää pitää hauskaa, sillä ajattelin, että heti kun minulla olisi hauskaa, jotain ikävää tapahtuisi.” Kun hän kertoi pelostaan isälleen ja alkoi luoda hyviä suhteita toisiin, hänen huolensa hälvenivät. Noihin aikoihin James teki jotain muutakin sellaista, jolla oli suuri vaikutus hänen elämäänsä. Hän sanoi: ”Aloin tutkia Raamattua ja valmistautua kristillisiin kokouksiimme aiempaa enemmän.” Kolme kuukautta myöhemmin hän vihki elämänsä Jehovalle ja meni sen vertauskuvaksi vesikasteelle. Hän sanoo: ”Sen jälkeen olen kehittänyt hyvin läheisen suhteen Jehovaan. Minulla on todella monia asioita, joista voin olla kiitollinen hänelle.”

Sydäninfarktin jälkeen on aikaa tarkastella elämää uudelleen. Esimerkiksi John alkoi katsella asioita uudesta näkökulmasta. Hän sanoi: ”Voit nähdä maailmallisten pyrkimysten turhuuden ja tajuta, miten tärkeää perheen ja ystävien rakkaus on ja miten paljon me merkitsemme Jehovalle. Arvostan suhdettani Jehovaan, perheeseeni sekä hengellisiin veljiini ja sisariini enemmän kuin koskaan.” Muistellessaan traumaattista kokemustaan hän lisää: ”En voi kuvitella, että olisin selvinnyt siitä ilman toivoamme ajasta, jolloin nämä asiat korjataan. Kun tunnen itseni alakuloiseksi, ajattelen tuota tulevaisuutta, eikä kaikella sillä, mitä nyt tapahtuu, tunnu enää olevan niin suurta merkitystä.”

Kun nämä sydäninfarktista selviytyneet kulkevat ylä- ja alamäkiä toipumisen tiellä, heidän toivonsa on ankkuroitunut siihen Valtakuntaan, jota Jeesus opetti meitä rukoilemaan (Matteus 6:​9, 10). Jumalan valtakunta tuo ihmisille ikuisen elämän täydellisyydessä paratiisimaan päällä. Silloin sydänsairaudet ja kaikki muut heikkoudet poistetaan ikuisiksi ajoiksi. Uusi maailma on aivan edessä. Tosiaankin, se mitä elämä voi parhaimmillaan antaa, on vielä edessäpäin. (Job 33:​25; Jesaja 35:​5, 6; Ilmestys 21:​3–5.)

[Kuva s. 13]

Perheen ja ystävien tuella on myönteinen vaikutus toipumiseen