Miten villapusero tehdään – Patagoniassa
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ARGENTIINAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
”MINULLA on kylmä!” Kukapa ei joskus olisi lausahtanut näin? Ja reaktio on saattanut olla: ”Missä minun villapuseroni on?”
Jos olet yksi niistä miljoonista, jotka käyttävät villapuseroa, oletko koskaan pohtinut, miten se on tehty? Miten villa kehrätään? Miten värit saadaan aikaan? Täällä Argentiinassa meillä on syntyperäisiä intiaaneja, jotka tekevät kaiken tämän käsin. Käydäänpä heidän luonaan katsomassa miten.
Villapuseron tekeminen vanhaan tapaan
Patagonian eteläosassa Argentiinassa asuu suuri määrä araukaaneihin kuuluvia mapuche-heimon intiaaneja. He käyttävät villan kehräämiseen ja värjäämiseen perinteisiä menetelmiä. Eteläisen pallonpuoliskon keväällä, marras- ja joulukuun vaihteen tienoilla, he keritsevät lampaat erityisillä terässaksilla. Lampaiden kerintä on taidetta, joka täytyy nähdä!
Lampaista leikatussa villassa on tietysti ruohoa, kasveja ja likapaakkuja. Niinpä se täytyy pestä perusteellisesti. Tämä tehdään upottamalla se kuumaan veteen, minkä jälkeen se laitetaan kuivamaan. Seuraavaksi jäljelle jääneet epäpuhtaudet poistetaan. Tämä prosessi tunnetaan escardadona eli karstaamisena. Jos se tehdään kunnolla, villasta tulee puhdasta, kuivaa ja hyvin pehmeää. Tämä merkitsee sitä, että villoista voidaan nyt valmistaa neulelankaa.
Langan valmistamiseen on kaksi perinteistä tapaa. Toinen on sellainen, missä käytetään värttinää (ks. kuva 1). Kehrääjä tekee villasta lankaa hiertämällä villaa toisella kädellä jalkaansa vasten ja ohjaamalla sitä pyörivän värttinän ympärille, joka kiertää sen langaksi. Sillä tavoin lankaa kerääntyy värttinälle. Langan paksuutta säädellään säännöstelemällä värttinän ympärille ohjattavan villan määrää.
Toisessa langanvalmistusmenetelmässä hyödynnetään rukkia, jota kehrääjä käyttää poljinlaudan avulla. Villa syötetään puolalle reiän läpi, ja kehrääjä säätelee langan paksuutta (ks. kuva 2). Kun lanka on valmista, se voidaan keriä tyypilliseksi lankakeräksi, jollaisia useimmat naiset ostavat. Mutta entä villojen värjääminen erivärisiksi? Miten se tapahtuu?
Mapuchet valmistavat värit tietyistä juurista ja kasveista kiehuttamalla niitä noin 30 minuutin ajan hivenen suolaisessa vedessä. Jotkut Arizonan navajo-intiaanit Yhdysvalloissa valmistavat värit kutomiaan huopia varten samaan tapaan. Argentiinassa mapuchet keittävät keltaista väriä michai-pensaan juurista (intiaanien nimitys Berberis darwinii -happomarjalle); saadakseen ruskeaa väriä, jossa on valkoisia hiukkasia, he käyttävät radal-pensaan eli niin sanotun villin jalopähkinän (Lamatia hirsuta) lehtiä; punaista he saavat punajuurista. Vaikka tämä menetelmä onkin työläs, värit kestävät erittäin hyvin haalistumatta. Nyt kun kaikki langat on värjätty, voimme aloittaa villapuseron neulomisen.
Neulominen – useita tyylejä
Vuosisatojen ajan ovat naiset neuloneet villalankaa puikoilla tasaiseksi neulokseksi, joka voidaan sitten ommella vaatteeksi. Neljällä puikolla syntyy sukkia, hihoja ja putkimaisia kappaleita. Erään lähteen mukaan neulominen sai todennäköisesti alkunsa Arabiassa vuoden 200 paikkeilla. Tämä taito levisi sitten Eurooppaan, ja espanjalaiset toivat sen Etelä- ja Keski-Amerikkaan 1500-luvulla, vaikka jotkut paikalliset maanviljelijät ovat saattaneet neuloa jo aiemminkin.
Ystävällinen neulojamme kysyy meiltä nyt: ”Kuinka paksun villapuseron te haluatte?” Päätös määrää puikkojen ja villalangan paksuuden. Sitten: ”Mitä värejä haluatte?” Kun se on päätetty, hän voi alkaa neuloa.
Asiaan vihkiytymättömän yllättää se, että neulomisen taito voidaan pelkistää kahteen perussilmukkaan: oikeaan ja nurjaan. Nurja silmukka on oikea silmukka nurin päin, ja sen avulla saadaan aikaan joustinneulosta. Yhdistelemällä näitä kahta silmukkatyyppiä voidaan tehdä monenlaisia kuvioita.
Neulojamme tekee villapuseron osissa, ja nämä – etu- ja takaosa, hihat ja kaulus – ommellaan sitten yhteen valmiiksi tuotteeksi. Vaatteen valmistaminen vie tietenkin tunteja, jopa päiviä. Jos siis joskus saat sellaisen lahjaksi, älä aliarvioi sitä! Se on vaatinut paljon kärsivällistä työtä.
Nykymenetelmät
Teollisesta vallankumouksesta lähtien on keksitty koneita, jotka neulovat tuhansia villapuseroita alta aikayksikön. Nykyään näitä teollisia neulekoneita valvovat usein tietokoneet. Monet naiset käyttävät kotona pienempää konetta, mikä säästää paljon aikaa.
Patagoniassa neulominen on edelleenkin koko perheen hanke: äiti neuloo ja mies ja lapset auttavat valmiin tuotteen viimeistelyssä. Heillä on monesti kotikäyttöön tarkoitettu neulekone, ja he myyvät sitten ylimääräisen tuotantonsa neulevaatetehtaaseen. Tämä tuo perheelle lisätuloja.
Aiotko ostaa villapuseron?
Mitä sinun pitäisi ottaa huomioon, jos aiot ostaa villapuseron? Jos haluat käsin tehdyn, joudut luultavasti maksamaan enemmän, joten voisit saman tien hankkia sillä hinnalla parhaan mahdollisen. Valitse puserosi huolellisesti, tarpeittesi mukaan, ja tarkista laatu. Miten? Tarkista, miten vaatteen saumat on viimeistelty ja miten kaulus istuu. Tarkastele lankaa ja sen koostumusta. Onko se sataprosenttista villaa? Sekoitelankaa? Jos sitä venyttää, antaako se helposti periksi ja pysyykö se venyneenä vai palautuuko se alkuperäiseen muotoonsa? Mieti sitten aina kun pidät villapuseroasi, miten paljon sen valmistamiseen upposi kovaa työtä, varsinkin jos se on tehty käsin Patagoniassa!
[Kartta s. 22]
ETELÄ-AMERIKKA
ARGENTIINA
Patagonia
[Lähdemerkintä]
Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.
[Kuvat s. 23]
1. Värttinää käytetään langan valmistamiseen
2. Rukilla langan valmistaminen käy nopeammin
3. Lähikuva siitä, miten villaa syötetään rukkiin
4. Neulotaan perinteiseen tapaan
5. Villatakin etukappaleet
6. Nykyaikainen, tietokoneohjauksinen neulekone