Miksi musiikki vaikuttaa meihin?
MUSIIKKI ja kieli ovat nimenomaan ihmiselle ominaisia. Olisi vaikea kuvitella maailmaa, josta jompikumpi puuttuisi. ”Sekä kieli että musiikki näyttävät olevan ihmisen yleismaailmallisia ominaispiirteitä”, sanotaan kirjassa The Musical Mind. Ne heijastavat tarvettamme viestiä toisten kanssa. Niinpä musiikista voitaisiin sanoa samaa kuin kielestä: kun musiikki ”puhuu”, tunteemme ”kuuntelevat”.
Miksi ja miten musiikki puhuu tunteillemme? Vastauksen saamiseksi meidän täytyy tarkastella 1) itse musiikin elementtejä ja niiden käsittelyä aivoissamme, 2) tunne-elämän rakennettamme ja kulttuuritaustaamme, jotka vaikuttavat musiikin synnyttämään reaktioon, sekä 3) kieltä, joka myös voi vaikuttaa tuohon reaktioon.
Musiikin elementit
Musiikin ominaispiirteistä puhutaan usein musiikin elementteinä eli perusaineksina. Niitä ovat instrumentin sointiväri eli ominaissävy. Esimerkiksi käyrätorvea on kuvailtu ”mahtipontiseksi”, muhkeaksi, ja sen ääni eroaa aika tavalla ”kopean” trumpetin äänestä. Vaikka molemmat kuuluvat samaan puhallinryhmään, kumpikin tuottaa voimakkuudeltaan erilaisia yläsäveliä. Juuri nämä antavat kullekin soittimelle sille ominaisen ”äänen”. Säveltäjät luovat näiden ominaisuuksien avulla erilaisia sävyjä koskettaakseen kuulijan tunteita.
Ensimmäisiin elementteihin, jotka tulevat meille tutuiksi, kuuluu luultavasti rytmi – tutustumme siihen kenties jo kohdussa kuunnellessamme äitimme sydämenlyöntejä. On sanottu, että oma sykkeemme tai jopa hengityksemme voi alitajuisesti vaikuttaa siihen, miten reagoimme musiikin rytmiin. Siksi ei ehkä ole mikään sattuma, että useimmat ihmiset tuntuvat pitävän eniten temposta, joka on 70–100 lyöntiä minuutissa – sama kuin terveen aikuisen keskimääräinen sydämen syke. Näin ainakin esitetään aikakauslehdessä Perceptual and Motor Skills.
Näiden elementtien avulla voidaan musiikkiin luoda hyvin suurta vaihtelua, mikä käy ilmi vertailtaessa keskenään erilaisia soittimia sekä niillä tuotettuja ääniä ja melodioita. Fagotin mieleenpainuva ääni Mozartin fagottikonserton toisessa osassa saattaa koskettaa syvältä. Haikea japanilainen shakuhachi-huilu voi riipaista sydäntä. Blueskappaleen käheä tenorisaksofoni jää soimaan monien mieleen. Katusoittajien tuuban antamasta rytmistä tulee tavallisesti hyvälle tuulelle. Straussin valssia rytmikkäästi soittavat viulut herättävät monissa halun päästä tanssilattialle. Tällaiset vaikutelmat johtuvat newyorkilaisessa musiikkiterapiakeskuksessa (Nordoff-Robbins Music Therapy Center) työskentelevän Clive E. Robbinsin mukaan siitä, että ”musiikki puhuu koko ihmiselle”.
Tasasointu, riitasointu ja melodia
Tasasoinnut ovat miellyttäviä sointuja, riitasoinnut puolestaan epämiellyttäviä sointuja. Mutta tiesitkö, että nämä täydentävät toisiaan tietyntyyppisessä musiikissa? Sopusointuiselta kuulostavassa musiikissa on todennäköisesti enemmän riitasointuja kuin luulisitkaan. Näiden sointutyyppien välinen jatkuva vuorovaikutus tuo vaihtelua – useimmiten kuulijoiden sitä havaitsematta – nousevaan jännitteeseen, joka sitten vapautuu tunteidemme kautta. Tämä tunteisiin vaikuttava lempeä vaihtelu on rauhoittavaa, kun taas pelkästään riitasointuinen musiikki voi raastaa hermoja ja herättää epämieluisia tuntemuksia, pitkälti samaan tapaan kuin kynsien raapiminen kivilaattaa tai liitutaulua pitkin. Jos musiikki taas perustuu vain tasasointuihin, se voi olla ikävystyttävää.
Melodia on perättäisten sävelten soinnikas sarja. Joidenkin lähteiden mukaan sana juontuu kreikkalaisesta sanasta meʹlos ’laulu’. Melodiaa voidaan kuvailla pehmeästi soivaksi, laulunomaiseksi musiikiksi.
Mikä tahansa sävelten perättäinen sarja ei kuitenkaan soi pehmeästi. Esimerkiksi tiheään toistuvat suuret intervallit eli korkeuserot perättäisten sävelten välillä saattavat tehdä melodiasta dramaattisen. Toisaalta muutama suuri intervalli eteenpäin soljuvien sävelten välillä voi tehdä siitä miellyttävän. Sävelaskelten erilaiset järjestelmät antavat melodialle surumielisen tai iloisen sävyn. Tasa- ja riitasointujen tavoin melodia luo oman jännitteensä ja sen purkautumisen, mikä vaikuttaa tunteisiimme sävelkorkeuden nousun ja laskun välityksellä.
Yhdessä kaikki nämä elementit synnyttävät merkittäviä voimia, jotka voivat kiihottaa tai tyynnyttää tunteitamme. Tämä johtuu siitä, millä tavoin aivot ottavat vastaan ja käsittelevät musiikkia.
Musiikki ja aivot
On arveltu, että kieli ja johdonmukainen ajattelu ovat ennen kaikkea vasemman aivopuoliskon toimintoja, kun taas musiikki käsitellään oikeassa aivopuoliskossa, joka säätelee pääasiallisesti tunteita. Olipa asia näin tai ei, on ilmeistä, että musiikki herättää kuulijoissa spontaaneja reaktioita. Lehdessä Perceptual and Motor Skills tämä ilmaistaan seuraavasti: ”Musiikki pystyy herättämään tunteita nopeasti ja tehokkaasti. Se mikä kirjassa vaatisi monen virkkeen pituisen kuvauksen – – voidaan musiikissa usein välittää yhdessä ainoassa tahdissa tai soinnussa.”
Näkemisen ja kuulemisen sekä niiden synnyttämien reaktioiden välisestä vuorovaikutuksesta tehdään kirjassa Music and the Mind mielenkiintoinen havainto: ”Kuulemisen ja tunteiden heräämisen välillä on läheisempi suhde kuin näkemisen ja tunteiden heräämisen. – – Haavoittuneen eläimen tai kärsivän ihmisen pelkkä näkeminen ei ehkä herätä tarkkailijassa kovin suuria tunteita, mutta heti kun alkaa kuulua valitusta, katsojassa herää tavallisesti voimakkaita tunteita.”
Musiikki, sanat ja sinä
Erään ajatussuunnan mukaan musiikkikappale vaikuttaa samalla tavoin kaikkiin kuulijoihin. Toisen mukaan reaktio melodiaan tai lauluun heijastaa ihmisen senhetkistä mielentilaa tai aiempia kokemuksia. Yksi esimerkki tästä voisi olla sellainen tilanne, että joku läheisensä menettänyt ihminen kuulee tutun laulun vaikkapa uskonnollisessa tilaisuudessa. Laulu voi palauttaa mieleen muistoja ja tehdä surulliseksi tai jopa tuoda kyyneleet surevan silmiin. Muut, jotka eivät ole samassa tilanteessa, saattavat laulaa samaa laulua iloisin mielin.
Ajattelehan myös edellä olleita kuvauksiamme käyrätorvesta ja trumpetista. Sinun mielestäsi käyrätorvi ei ehkä kuulosta mahtipontiselta, vaan riehakkaalta tai vallattomalta, ja trumpetti puolestaan saattaa tuntua tunteikkaammalta. Musiikki saa kumpuamaan sisältämme juuri meille ominaisia tunteita; reagoimme siihen siis omalla tavallamme.
Musiikki auttaa yhdistämään sanoja tai ajatuksia tunteisiin. Siksi televisio- ja radiomainoksissa on yleensä aina taustamusiikki. Mainosten sanat eivät useinkaan ole kovin häävejä, mutta kun taustalla soi oikeanlainen musiikki, mainos vaikuttaa kuulijoiden tunteisiin. Useimmiten tarkoituksena on tosiaan se, että ostamista ohjaisivat tunteet eikä järki.
Mainostaminen saattaa vaikuttaa epämieluisasti ihmisten kukkaroihin, mutta paljon vakavampi varjopuoli liittyy laulujen sanojen ja musiikin voimaan. Journal of Youth and Adolescence -lehti arvelee, että sanojen toistaminen yhä uudelleen on keino, jolla sanoittajat opettavat nuoria vähättelemään toisten mielipiteitä ja pitämään oman päänsä. Toisen lähteen mukaan ”kiistellyn rapmusiikin sanat – – jotka ovat yksityiskohtaisempia kuin vastaavissa heavymetalmusiikin kappaleissa”, välittävät sanoman, joka voi lyödä leimansa sitä kuuntelevan koko tunne-elämään ja johtaa epäsosiaaliseen käyttäytymiseen.
Voitaisiinko kielteiset reaktiot välttää, jos kuunneltaisiin vain musiikkia eikä kiinnitettäisi huomiota sanoihin? On myönnettävä, että heavymetalin ja rapin sanoista on enimmäkseen vaikea saada selvää. Usein ne peittyvät lähes kokonaan tavattoman äänekkään musiikin alle. Mutta olivatpa sanat ymmärrettäviä tai ei, sanoma säilyy sykkivässä rytmissä ja toistuvassa melodiassa.
Kuinka niin? Jo laulun nimetkin luovat toisinaan mielikuvia. Lisäksi tämäntyyppinen musiikki on usein itsessään sanoma. Millainen sanoma siitä välittyy? Eräässä nuorten lehdessä sanotaan: ”Nähtävästi mielikuva vallasta, piilevästä voimasta ja seksuaalisesta valloituksesta.” Toisessa lehdessä luetellaan: ”Perusteemoja – – ovat äärimmäisyyksiin menevä kapinallisuus, väkivalta, päihteiden väärinkäyttö, vapaat sukupuolisuhteet, perversiot ja saatananpalvonta.”
Jotkut nuoret väittävät, että vaikka tämä saattaakin pitää paikkansa, musiikki ei vaikuta heihin kielteisesti. He sanovat, että tällainen musiikki vaikuttaa hyödyllisesti, koska se auttaa heitä ”löytämään itsensä”. Auttaako se? Journal of Youth and Adolescence -lehdessä huomautetaan: ”Viha, vastustavasta asenteesta kertovat teemat ja valta, joihin jotkut heavymetalia kuuntelevat pojat eläytyvät, saattavat illalla tuntua tervetulleilta varsinkin huonosti koulussa menestyvistä pojista, kun he ovat koko päivän joutuneet kuulemaan koulussa, ettei heistä ole mihinkään.” Lehdessä jatketaan: ”Nurinkurista ja kummallista on se, että nuoret etsivät varmempaa ja yksilöllisempää minää julkisen, kaikkien yhteisen median välityksellä. Sen sijaan että nuoret etsisivät todella ainutlaatuisia kokemuksia yksinään, he tavoittelevat kaupallisen alan valmiiksi pakattuja mielikuvia.” Toisin sanoen joku muu sanoo näille nuorille, miten heidän pitää ajatella ja millä tavalla tuntea.
Ajatellaanpa rockkonsertteja. Miten ne vaikuttavat niihin tuleviin ihmismassoihin? Kirjassa Music and the Mind vastataan: ”Ei voi olla epäilystäkään siitä, että tehostamalla joukkotuntemuksia ja pitämällä huolen siitä, että ne saavuttavat huippunsa kaikilla yhtaikaa eivätkä jokaisella erikseen, musiikki voi tehokkaasti heikentää tervettä arvostelukykyä ja edistää sokeaa antautumista hetken tunteiden valtaan, mikä on niin vaarallisen tyypillistä joukkokäyttäytymiselle.” Näkymät rockkonserttien hillittömästä riehakkuudesta osoittavat tämän pitävän paikkansa.
Meidän on siis oltava hyvin tarkkoja musiikkivalinnoissamme, jotta mielemme ja sydämemme ei sairastuisi. Miten se onnistuu? Sarjan viimeisessä artikkelissa vastataan tähän kysymykseen.
[Kuva s. 7]
Musiikki herättää kuulijoissa usein halun tanssia