Myanmar – ”Kultainen maa” — Vartiotornin VERKKOKIRJASTO

Myanmar – ”Kultainen maa”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA MYANMARISTA

”KULTAINEN MAA” sijaitsee turvassa vuorijonojen keskellä, jotka ovat luonnollisena rajana tuon maan ja sen aasialaisten naapureiden välissä. Lounaassa sen yli 2000 kilometrin pituista rantaviivaa huuhtovat Bengalinlahden ja Andamaanienmeren aallot. Länsipuolella sijaitsevat Bangladesh ja Intia, pohjoispuolella Kiina ja itäpuolella Laos ja Thaimaa. Maa on noin kaksi kertaa suurempi kuin Suomi. Mikä tämä maa on? Myanmar, entinen Burma.

Myanmarin varhaisimmat asukkaat kutsuivat sitä Kultaiseksi maaksi, ja se onkin rikas luonnonvaroiltaan: siellä on öljyä ja maakaasua, kuparia, tinaa, hopeaa, volframia ja muita mineraaleja sekä jalokiviä, esimerkiksi safiireja, smaragdeja, rubiineja ja jadea. Muihin rikkauksiin sisältyvät trooppisten sademetsien harvinaiset puulajit, kuten tiikki, palisanteri ja padouk. Metsissä asuu myös monia villieläimiä: apinoita, tiikereitä, karhuja, vesipuhveleita ja norsuja, vain muutamia mainitaksemme. Mutta Kultaisen maan todellisia aarteita ovat sen asukkaat.

Myanmarin ihmiset

Myanmarin asukkaat ovat tunnetusti lempeitä ja tyyniä, hyvätapaisia ja vieraanvaraisia. He kohtelevat vierailijoita kunnioittavasti ja arvokkaasti. Lapset puhuttelevat yleisesti vanhempia miehiä sediksi ja vanhempia naisia tädeiksi.

Myanmariin tulevat turistit mainitsevat usein iäkkäiden sileän ihon. Naiset kertovat, että yksi syy tähän nuorekkaaseen ihoon on suosittu vaaleankeltainen kosmeettinen aine, thanaka, jota saadaan thanaka-puusta. Hieromalla oksan kappaletta litteää kiveä vasten ja lisäämällä siihen hiukan vettä naiset tekevät hienoa tahnaa, jota he levittävät kasvoilleen taidokkaiksi kuvioiksi. Sen lisäksi että thanakalla on ihoa supistava ja viilentävä vaikutus, se myös suojaa polttavalta trooppiselta auringolta.

Myanmarissa sekä miehet että naiset pukeutuvat tavallisesti lungiin (longyiin), jonka voi tehdä helposti ompelemalla parin metrin mittaisen kangaspalan päät yhteen ympyräksi. Vedettyään lungin ylleen nainen kietoo sen vyötärölleen ikään kuin hameeksi ja työntää ylimääräisen kankaan yläosan vyötärön kohdalta sisäpuolelle. Mies puolestaan sitoo vaatteen ympärilleen solmimalla ylimääräisen kankaan yläosan päät löysästi eteen vyötärölle. Lungi on häveliäs ja ilmava, ja se sopii täydellisesti tropiikkiin.

Toreilla näkee selvästi, että myanmarilaiset ovat varsin lahjakasta väkeä, taitavia silkin kutojia, korujen valmistajia ja puunleikkaajia. Tiikistä, padoukista ja muista puulajeista valmistetaan silmiä hiveleviä kuvia, jotka esittävät ihmisiä, tiikereitä, hevosia, vesipuhveleita ja norsuja. Jopa sellaiset arkiset esineet kuin pöytälevyt, huoneen jakajat ja tuolit on koristeltu mutkikkain puuleikkauksin. Mutta jos aiot tosissasi ostaa jotakin, varaudu tinkimään!

Myanmarilaiset valmistavat myös erittäin kauniisti lakattuja esineitä, kuten maljoja, tarjoiluvateja ja rasioita. Ainutlaatuisia näistä esineistä tekee niiden vapaat kuviot ja kaiverrukset. Peruskuvio tulee hienoista bambusäleistä koostuvasta verkosta. (Tasokkaammissa esineissä kuvio muodostuu bambusäleistä ja hevosenharjaksista koostuvasta verkosta.) Tämän päälle käsityöläinen levittää jopa seitsemän kerrosta lakkaa, joka on valmistettu sekoittamalla hienoksi jauhettua ja poltettua luujauhoa thisein eli lakkapuun öljyyn.

Kun lakka on kuiva, käsityöläinen kaivertaa teräksisellä terällä siihen kuvion. Maalaamisen ja kiillottamisen jälkeen tuloksena on paitsi hieno taideteos myös käytännöllinen talousesine.

Uskonnon vaikutus näkyy kaikkialla

Myanmarin asukkaista jotakuinkin 85 prosenttia on buddhalaisia; loput tunnustautuvat pääasiassa joko muslimeiksi tai kristityiksi. Kuten suuressa osassa Kaakkois-Aasiaa, uskonnolla on Myanmarissa tärkeä sija useimpien ihmisten elämässä. Tietyt uskonnolliset tavat lienevät kuitenkin tuntemattomia monille turisteille.

Esimerkiksi buddhalaiset munkit vannovat, etteivät he koske naiseen. Niinpä naiset varovat kunnioittavasti tulemasta liian lähelle heitä. Uskonnolliset tavat vaikuttavat jopa bussilla matkustamiseen. Länsimainen turisti saattaa olla ihmeissään bussin seinässä olevasta varoituskilvestä: ”Älkää kysykö kuljettajalta, mihin aikaan odotamme olevamme perillä.” Ovatko kuljettajat tympääntyneet kärsimättömiin matkustajiin? Eivät suinkaan. Siellä asuvat buddhalaiset vain uskovat, että natit eli henget loukkaantuvat tällaisesta kysymyksestä ja saattavat viivyttää bussia!

Myanmarin historia

Myanmarin varhaisin historia on hämärän peitossa, mutta nähtävästi useat heimoryhmät tulivat alueelle naapurimaista. Ilmeisesti moni-niminen kansa antoi tälle maalle nimen Suvannabhumi, joka merkitsee ’kultaista maata’. Tiibetiläis-burmalaiset tulivat tänne Himalajan itäosista, ja thait muuttivat nykyisestä Lounais-Kiinasta. Myanmarin vaikeakulkuisen maaston vuoksi heimot pysyivät erillään toisistaan, mistä johtuvat useat heimo- ja kieliryhmät.

1800-luvun alussa brittejä alkoi siirtyä maahan Intiasta, josta oli vasta tullut heidän siirtomaansa. He asettuivat ensin maan eteläosaan, mutta valtasivat lopulta koko maan. Vuoteen 1886 mennessä Burma, joksi Myanmaria silloin kutsuttiin, oli liitetty brittiläiseen Intiaan.

Toisen maailmansodan aikana tästä maasta tuli katkerien taistelujen keskus, ja vuonna 1942 japanilaiset joukot ajoivat britit pois vain muutamassa kuukaudessa. Tämän seurauksena rakennettiin surullisenkuuluisa ”Kuoleman rautatie”. Tämä 400 kilometriä pitkä rata kulki luotaantyöntävän viidakon ja vuoristoseudun halki Thanbyuzayatista Burmasta Nong Pladukiin Thaimaahan. Metallipulan vuoksi suurin osa materiaalista otettiin Keski-Malaijassa (nykyään Malesia) sijainneesta radasta. Yksi osa hanketta oli Kwai-joen sillan rakentaminen, mistä tuli myöhemmin erään kuuluisan elokuvan aihe.

Rautatietä rakensi 400 norsun avulla yli 300000 miestä, jotka olivat sekä sotavankeja että intialaisia ja burmalaisia siviilejä. Kymmeniätuhansia kuoli töiden kuluessa. Koska liittoutuneiden joukot pommittivat rautatietä useaan otteeseen eikä sitä juuri käytetty, se hylättiin. Myöhemmin suurin osa raiteista purettiin ja käytettiin jossain muualla.

Lopulta vuonna 1945 britit valtasivat taisteluissa maan takaisin itselleen Japanilta. Brittien hallintoa ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä Burma itsenäistyi 4. tammikuuta 1948. Sitten 22. kesäkuuta 1989 Yhdistyneet kansakunnat hyväksyi virallisesti maan uuden nimen Myanmar.

Kultaisten pääkaupunkien maa

Myanmarilla on vuosisatojen mittaan ollut monta pääkaupunkia. Esimerkiksi Myanmarin sydämessä sijaitsee Mandalay, jota kutsutaan yleisesti Kultaiseksi kaupungiksi. Tämä 500000 asukkaan kaupunki, jossa on satoja vieri vieressä sijaitsevia eri vuosilta olevia pagodeja, oli viimeinen pääkaupunki ennen brittihallintoa. Vuonna 1857 kuningas Mindon jätti kaupungille perinnöksi kuninkaallisen arvon, kun hän rakensi sinne suuren palatsin itselleen ja kuningattarilleen. Neljän neliökilometrin laajuinen vanha kaupunki seisoo kahdeksan metriä korkeiden muurien keskellä, joiden perustukset ovat kolme metriä paksut. Muuria ympäröi 70 metriä leveä vallihauta.

Vuonna 1885 britit ajoivat Mindonin seuraajan, kuningas Thibawin, maanpakoon Intiaan mutta jättivät palatsin koskemattomaksi. Toinen maailmansota puolestaan ei jättänyt, ja palatsi paloi maan tasalle. Myanmarin asukkaat rakensivat lannistumatta alkuperäiselle paikalle loistavan jäljennöksen palatsista ja sen majesteettisista puna-kultaisista puurakennuksista. Se on avoinna vierailijoille.

Parisataa kilometriä Mandalaysta myötävirtaan sijaitsee Pagan, entinen pääkaupunki sekin. Se perustettiin yleisen ajanlaskumme ensimmäisellä vuosituhannella, ja se nousi suurimpaan kukoistukseensa jo 1000-luvulla mutta hylättiin vain 200 vuotta myöhemmin. Siitä huolimatta satoja ränsistyneitä temppeleitä ja pagodeja on siellä täällä muutamien pikkukylien keskellä ja ympärillä – muistoina menneestä loistosta.

Nykyinen pääkaupunki Yangon (joka tunnettiin vuoteen 1989 asti virallisesti nimellä Rangoon) on kolmen miljoonan asukkaan vilkas kaupunki, joka on täynnä tööttäileviä autoja, busseja ja avokylkisiä takseja. Vaikka Yangonin leveiden, kolmikaistaisten ja puiden reunustamien katujen varrella onkin vanhoja brittihallinnosta muistuttavia rakennuksia, niin kaupungin siluettiin sisältyvät tätä nykyä korkeat hotelli- ja toimistorakennukset.

Siluetissa näkyy myös 2500 vuotta vanha 98 metrin korkuinen Shwedagonin pagodin kultainen torninhuippu, joka kertoo menneiden aikojen rikkaudesta ja arkkitehtonisesta neroudesta. Väitetään, että torninhuippua koristaa noin 7000 timanttia ja muuta jalokiveä. Sen kärkeä kruunaa yksi 76 karaatin timantti. Monien Myanmarin ikivanhojen rakennusten tavoin Shwedagon on tuhoutunut usein maanjäristyksissä ja sodissa ja on suurelta osin rakennettu uudelleen.

Jotkut kuitenkin väittävät, että Yangonin todellinen päänähtävyys on kultainen Sule-pagodi. Tämä 2000 vuotta vanha pagodi on 46 metriä korkea, ja se kohoaa suurena kultaisena liikenteenjakajana keskellä kaupungin neljän pääkadun risteystä. Pagodin ympärillä on rivissä kauppoja.

Hengellistä kultaa

Vuonna 1914 saapui Intiasta kaksi Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran edustajaa (jolla nimellä Jehovan todistajat tuohon aikaan tunnettiin) Rangooniin etsimään ihmisiä, jotka arvostavat suuriarvoisempaa kultaa – hengellistä kultaa. Vuonna 1928 ja 1930 saapui lisää lähetystyöntekijöitä. Vuonna 1939 maassa toimi kolme seurakuntaa, joissa oli yhteensä 28 todistajaa. Bombayssa sijaitseva Jehovan todistajien Intian-haaratoimisto johti työtä siellä vuoteen 1938 asti, minkä jälkeen Australian haaratoimisto huolehti työstä vuoteen 1940. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1947 aloitti Myanmarin ensimmäinen haaratoimisto toimintansa Rangoonissa.

Vuoden 1978 tammikuussa haaratoimisto muutti Inyakadulle. Kolmikerroksista toimistorakennusta sanotaan Myanmarin Betel-kodiksi. Nykyään 52 henkeä käsittävä Betel-perhe huolehtii ahkerasti noin 3000 toimeliaan todistajan tarpeista maassa. Koska Myanmarissa puhutaan useita heimokieliä, suurin osa haaratoimistossa tehtävästä työstä on käännöstyötä. Jehovan todistajien ahkera työ lisää yhden ”kultakimpaleen” tämän Kultaisen maan moniin rikkauksiin.

[Kartta s. 17]

(Ks. painettu julkaisu)

BANGLADESH

INTIA

KIINA

LAOS

THAIMAA

MYANMAR

Mandalay

Pagan

YANGON

BENGALINLAHTI

[Lähdemerkintä]

[Kuvat s. 17]

Ylhäältä alas: miehet ja naiset käyttävät lungia; nuori buddhalaismunkki; naisia, joiden kasvoissa on ”thanakaa”

[Kuva s. 18]

Saarnaamista maapähkinäpellolla

[Kuva s. 18]

Paikallisilla toreilla myydään puuveistoksia

[Lähdemerkintä]

chaang.com

[Kuva s. 18]

Lakattuun pöytälevyyn kaiverretaan kuviota

[Kuva s. 18]

Kauniisti koristeltu lakattu astia

[Lähdemerkintä]

chaang.com

[Kuva s. 20]

Jehovan todistajien Myanmarin-haaratoimisto

[Kuvan lähdemerkintä s. 16]