Jeremia ”sai elää” – entä sinä?

1, 2. Miksi on loogista kohdistaa huomio sekä yksilöön että perheeseen?

JOOSUA kehotti israelilaisia valitsemaan, ketä he palvelisivat, ja sanoi sitten: ”Minä ja minun huonekuntani palvelemme Jehovaa.” (Joos. 24:15.) Joosua oli päättänyt olla uskollinen Jumalalle, ja hän luotti siihen, että myös hänen perheensä olisi uskollinen. Paljon myöhemmin, Jerusalemin tuhon lähetessä, Jeremia sanoi kuningas Sidkialle, mitä tapahtuisi, jos tämä antautuisi babylonialaisille: ”Sinä itse ja huonekuntasi saatte totisesti elää.” (Jer. 38:17.) Kuninkaan huono ratkaisu vaikutti häneen itseensä ja hänen vaimoihinsa ja poikiinsa. Sidkian pojat tapettiin hänen silmiensä edessä, sitten hänet sokaistiin ja vietiin vankeuteen Babyloniin. (Jer. 38:18–23; 39:6, 7.)

² Edellisen kappaleen kursivoiduissa kohdissa päähuomio kohdistuu yhteen ihmiseen, mutta myös hänen perheensä mainitaan. Se on loogista. Jokainen aikuinen vastaa itsestään Jumalalle. Useimmat israelilaiset olivat kuitenkin naimisissa ja heillä oli lapsia. Perhe on tärkeä myös kristityille. Se käy ilmi Raamatusta sekä kokoustemme aineistosta, joka koskee avioliittoa, lastenkasvatusta ja perheenjäsenien kunnioittamista (1. Kor. 7:36–39; 1. Tim. 5:8).

EPÄTAVALLINEN KÄSKY

3, 4. Miten Jeremian tilanne poikkesi useimpien muiden tilanteesta, ja miltä hän säästyi?

³ Jeremia oli yksi niistä, jotka hänen aikanaan ”saivat elää”. Hän säilyi elossa Jerusalemin tuhosta, joskin hänen tilanteensa oli erilainen kuin useimmilla muilla. (Jer. 21:9; 40:1–4.) Jumala oli kieltänyt häneltä naimisiin menemisen, lasten hankkimisen ja jotkin muut asiat, jotka kuuluivat tuohon aikaan juutalaisten elämään. (Lue Jeremian 16:1–4.)

⁴ Juutalaisessa kulttuurissa oli Jeremian aikoina tapana perustaa perhe. Useimmat juutalaismiehet tekivät niin, ja siten perintömaa pysyi samassa heimossa ja suvussa.a (5. Moos. 7:14.) Miksei Jeremia tehnyt samoin? Edessä olevien tapahtumien vuoksi Jumala kielsi häntä osallistumasta tavanomaisiin tilaisuuksiin, joissa surtiin tai iloittiin. Hän ei saanut lohduttaa surevia tai syödä heidän kanssaan hautajaisten jälkeen; hän ei myöskään saanut osallistua juutalaisten hääjuhliin. Tuollainen juhliminen ja ilonpito loppuisi pian jokaiselta. (Jer. 7:33; 16:5–9.) Jeremian toiminta antoi uskottavuutta hänen sanomalleen ja korosti tulevan tuomion synkkyyttä. Lopulta onnettomuus kohtasi. Voitko kuvitella niiden tunteita, jotka sortuivat kannibalismiin tai jotka näkivät rakkaidensa lojuvan kuolleina maassa haaskojen tavoin? (Lue Jeremian 14:16; Valit. 2:20.) Naimatonta Jeremiaa ei siis ollut syytä sääliä. Kun perheitä kuoli tuon puolitoista vuotta kestäneen piirityksen aikana ja sitä seuranneessa verilöylyssä, Jeremia ei joutunut kärsimään puolison tai lasten menetyksestä.

5. Soveltuvatko Jeremian 16:5–9:n ohjeet kristittyihin?

⁵ Soveltuuko Jeremian 16:5–9 meihin? Ei sovellu. Kristittyjä kehotetaan ”lohduttamaan missä ahdistuksessa hyvänsä olevia” ja ”iloitsemaan iloitsevien kanssa” (2. Kor. 1:4; Room. 12:15). Jeesus oli läsnä häissä ja myötävaikutti juhlan iloiseen tunnelmaan. Toisaalta siihen, mikä odottaa tätä pahaa asiainjärjestelmää, on suhtauduttava vakavasti. Kristityt voivat kohdata vaikeuksia ja menetyksiä. Jeesus painotti, että kestävänä ja uskollisena pysymiseksi on oltava valmis tekemään kaikki tarpeellinen, aivan kuten tekivät ne veljet, jotka pakenivat Juudeasta ensimmäisellä vuosisadalla. On siis harkittava tarkkaan, pysyykö naimattomana, meneekö naimisiin tai hankkiiko lapsia. (Lue Matteuksen 24:17, 18.)

6. Ketkä voivat hyötyä Jumalan Jeremialle antamien ohjeiden pohtimisesta?

⁶ Mitä merkitystä Jumalan käskyllä, jonka mukaan Jeremia ei saanut mennä naimisiin ja hankkia lapsia, on meille? Nykyään jotkut uskolliset kristityt ovat naimattomia tai lapsettomia. Mitä he voisivat oppia Jeremian tapauksesta? Entä miksi jopa niiden kristittyjen, jotka ovat naimisissa ja joilla on lapsia, pitäisi pohtia tätä Jeremian elämän piirrettä?

7. Miksi nykyään on hyvä pohtia Jeremian saamaa käskyä pysyä lapsettomana?

⁷ Ajatellaanpa ensiksi sitä, että Jeremian piti pysyä lapsettomana. Jeesus ei kieltänyt seuraajiaan hankkimasta lapsia. On kuitenkin huomionarvoista, että hän surkutteli naisia, jotka olisivat raskaana tai imettäisivät, kun ahdingon aika kohtaisi Jerusalemia vuosina 66–70. Heille tuo aika olisi erityisen vaikeaa. (Matt. 24:19.) Edessämme on nykyään vielä suurempi ahdistus. Kristittyjen avioparien kannattaa pitää tämä mielessään, kun he pohtivat, hankkivatko he lapsia vai eivät. Eikö tunnukin siltä, että näistä kriittisistä ajoista on yhä vaikeampaa selviytyä? Lisäksi isät ja äidit ovat myöntäneet, että on ollut hyvin haastavaa kasvattaa lapsia niin, että he ”saisivat elää” tämän järjestelmän lopun läpi. Vaikka kunkin pariskunnan on itse ratkaistava, hankkivatko he lapsia, Jeremian tapausta kannattaa pohtia. Entä sitten se Jumalan käsky, ettei Jeremia saanut edes mennä naimisiin?

MITÄ VOIMME OPPIA JEREMIAN NAIMATTOMUUDESTA?

8. Mistä tiedämme, ettei ole välttämätöntä mennä naimisiin miellyttääkseen Jumalaa?

⁸ Kieltäessään Jeremialta naimisiinmenon Jumala ei asettanut sääntöä, jota kaikkien hänen palvelijoidensa tulisi noudattaa. Avioliitto on hieno asia. Jehova pani alulle avioliittojärjestelyn, jotta ihmiset kansoittaisivat maan ja saisivat runsaasti iloa ja tyydytystä (Sananl. 5:18). Aikana, jolloin Jeremia palveli profeettana, kaikki eivät kuitenkaan olleet naimisissa. Jumalan kansan keskuudessa oli tuolloin kenties joitakin eunukkeja.b Lisäksi heidän joukossaan epäilemättä oli leskiä. Jeremia ei siis ollut ainoa tosi palvoja, jolla ei ollut puolisoa. Hänellä oli toki syynsä olla menemättä naimisiin, ja niin on myös joillakin kristityillä nykyään.

9. Mitä avioliittoa koskevaa henkeytettyä neuvoa meidän pitäisi harkita vakavasti?

⁹ Monet kristityt menevät naimisiin, mutta eivät kaikki. Tiedämme, että Jeesus ei mennyt. Hän myös sanoi, että jotkut opetuslapset voisivat ”tehdä tilaa” naimattomuudelle mielessään ja sydämessään, koska heillä olisi siihen lahja. Hän kannusti naimattomuuteen niitä, joille se oli mahdollista. (Lue Matteuksen 19:11, 12.) Siksi olisi sopivaa kiittää – ei kiusoitella – niitä, jotka pysyvät naimattomina voidakseen tehdä enemmän Jumalan palveluksessa. On totta, että jotkut kristityt ovat naimattomia olosuhteiden vuoksi, ainakin jonkin aikaa. Esimerkiksi jotkut eivät ole löytäneet sopivaa kristittyä puolisoa, ja he ovat tehneet kiitettävän päätöksen noudattaa Jumalan ohjetta mennä naimisiin ”vain Herrassa” (1. Kor. 7:39). Lisäksi jotkut Jumalan palvelijat ovat naimattomia, koska he ovat jääneet leskiksi.c Naimattomien ei pitäisi koskaan unohtaa, että Jumala (ja Jeesus) ovat pitäneet naimattomista huolta kautta aikojen. (Jer. 22:3; lue 1. Korinttilaiskirjeen 7:8, 9.)

10, 11. a) Mikä auttoi naimatonta Jeremiaa säilyttämään ilonsa? b) Mitkä nykypäivän esimerkit osoittavat, että naimattomana voi elää palkitsevaa elämää?

¹⁰ Naimaton Jeremia tukeutuikin aina Jumalaan. Miten? Hän sai iloa Jehovan sanoista. Ne olivat varmasti hänelle voiman ja rohkaisun lähteenä niinä vuosikymmeninä, joina hän keskittyi Jumalalta saamaansa tehtävään. Lisäksi hän vältti tarkoin sellaisten ihmisten seuraa, jotka olisivat voineet pilkata häntä hänen naimattomuutensa vuoksi. Hän mieluummin ”istui ypöyksin” kuin oli sellaisessa seurassa. (Lue Jeremian 15:17.)

¹¹ Monet naimattomat kristityt – ovatpa he miehiä tai naisia, nuoria tai korkeaan ikään ehtineitä – seuraavat Jeremian hyvää esimerkkiä. Se että uppoutuu Jumalan palvelukseen ja osallistuu täysipainoisesti merkitykselliseen hengelliseen toimintaan, on suureksi avuksi, kuten kokemukset osoittavat. Esimerkiksi eräs kiinankielisessä seurakunnassa palveleva sisar toteaa: ”Tienraivaus antaa elämälleni suunnan. Vietän naimattomana sisarena kiireistä ja aktiivista elämää, joka suojelee minua yksinäisyydeltä. Päivän päättyessä tunnen aina tyytyväisyyttä, koska voin nähdä, että palvelukseni todellakin auttaa ihmisiä. Tämä tuottaa minulle suurta iloa.” Eräs 38-vuotias tienraivaaja sanoo: ”Mielestäni onnellisuuden salaisuus on siinä, että osaa tilanteessa kuin tilanteessa iloita asioiden myönteisistä puolista.” Muuan naimaton eteläeurooppalainen kristitty myöntää avoimesti: ”Elämäni ei ehkä ole osoittautunut täsmälleen sellaiseksi kuin suunnittelin, mutta olen onnellinen ja aion vastaisuudessakin olla.”

12, 13. a) Mikä on realistinen näkemys naimattomuudesta ja avioliitosta? b) Mitä Paavalin elämä ja neuvot opettavat naimattomuudesta?

¹² Voisiko olla niin, ettei Jeremian elämä osoittautunut sellaiseksi kuin hän oli nuorena kuvitellut? Mutta ehkä hän huomasi, että sama piti paikkansa myös monista, jotka olivat menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Eräs espanjalainen tienraivaaja on havainnut saman: ”Tunnen avioliitossa olevia ihmisiä, jotka ovat onnellisia, ja toisia, jotka ovat onnettomia. Tämä saa minut vakuuttuneeksi siitä, että onnellisuuteni ei riipu siitä, menenkö tulevaisuudessa naimisiin vai en.” Jeremian esimerkki – joka on vain yksi tuhansista – todistaa kiistatta, että naimattomana voi elää täysipainoista, palkitsevaa ja onnellista elämää. Apostoli Paavali vahvisti tämän kirjoittaessaan: ”Sanon nyt naimattomille ja leskille: heille on hyvä, että pysyvät sellaisina kuin minäkin.” (1. Kor. 7:8.) Paavali saattoi olla leski. Ahkeroidessaan lähetystyöntekijänä hän oli joka tapauksessa naimaton (1. Kor. 9:5). Eikö naimattomuudesta ollutkin hänelle etua? Hänelle se merkitsi ”alinomaista Herran palvelemista huomiota hajottamatta”, ja siksi hän saikin aikaan paljon hyvää (1. Kor. 7:35).

¹³ Paavali sanoi henkeytettynä myös seuraavaa: ”Niillä, jotka menevät [naimisiin], tulee – – olemaan ahdistusta lihassaan.” Jumalan ohjauksessa Paavali sanoi edelleen: ”Jos joku pysyy sydämessään vakaana – – ja hän on päättänyt omassa sydämessään säilyttää neitsyytensä, niin hän tekee hyvin. Näin ollen sekin, joka antaa neitsyytensä avioliittoon, tekee hyvin, mutta se, joka ei anna sitä avioliittoon, tekee paremmin.” (1. Kor. 7:28, 37, 38.) Jeremia ei koskaan lukenut näitä sanoja, mutta hänen vuosikymmenten taipaleensa todistaa, että naimattomuuden ei tarvitse olla este tyydytystä tuottavalle elämälle Jumalan palveluksessa. Se voi pikemminkin tarjota erinomaisen mahdollisuuden elää todella merkityksellistä, tosi palvontaan keskittyvää elämää. Kuningas Sidkia, joka oli naimisissa, ei noudattanut Jeremian ohjetta ja hänen kävi huonosti, kun taas naimaton Jeremia toimi viisaasti ja ”sai elää”.

VIRKISTÄ TOISIA JA VIRKISTY ITSE

14. Mitä Aquilan ja Priscillan ystävyys Paavalin kanssa korostaa?

¹⁴ Kuten edellä kävi ilmi, Jeremian aikana useimmat miehet ja naiset menivät naimisiin ja perustivat perheen. Tilanne oli sama Paavalin päivinä. Suurin osa perheellisistä kristityistä ei tietenkään voinut Paavalin tavoin palvella ulkomailla, mutta heillä oli paljon tehtävää omalla asuinalueellaan. He pystyivät myös tukemaan naimattomia veljiä ja sisaria. Kun Paavali saapui Korinttiin, Aquila ja Priscilla toivottivat hänet tervetulleeksi kotiinsa ja harjoittivat hänen kanssaan heidän yhteistä ammattiaan. Tämän lisäksi Paavali sai osakseen Aquilan ja Priscillan ystävyyden, mikä varmasti virkisti häntä. He epäilemättä viettivät yhdessä miellyttäviä ateriahetkiä ja nauttivat muulloinkin lämpimästä toveruudesta. Oliko Jeremialla samanlaisia ystävyyssuhteita? Hän hyödynsi naimattomuuttaan Jumalan palveluksessa, mutta hän ei kuitenkaan ollut mikään erakko. Hän on voinut nauttia lämpimästä toveruudesta Jumalaa palvelevien perheiden, kenties Barukin ja Ebed-Melekin perheiden, kanssa. (Room. 16:3; lue Apostolien tekojen 18:1–3.)

15. Miten kristityt perheet voivat tukea naimattomia kristittyjä?

¹⁵ Naimattomat kristityt hyötyvät nykyään samanlaisesta lämpimästä ystävyydestä, jota Aquila ja Priscilla osoittivat Paavalia kohtaan. Jos olet perheellinen, tarjoatko toveruutta naimattomille? Muuan sisar vuodattaa sydäntään: ”Olen jättänyt maailman enkä halua palata sinne. Minulle on silti edelleen tärkeää, että minusta välitetään ja minua rakastetaan. Rukoilen, että Jehova antaisi lisää hengellistä ravintoa ja rohkaisua meille naimattomille kristityille. Emme ole pelkkää ilmaa, eikä meillä kaikilla ole kovaa halua päästä naimisiin. Tuntuu siltä, että olemme tavallaan oman onnemme nojassa. Tietysti voimme aina turvautua Jehovaan, mutta kun tarvitsemme toista ihmistä, voimmeko kääntyä hengellisen perheemme puoleen?” Tuhannet naimattomat veljet ja sisaret voivat vastata tähän kysymykseen myöntävästi. Heillä on seurakunnassa tällaisia ihmissuhteita. Heidän ystäväpiiriinsä ei kuulu ainoastaan samanikäisiä veljiä ja sisaria. Heistä on mukavaa olla toisten seurassa, ja heillä on eri-ikäisiä ystäviä, sekä iäkkäitä että kristittyjen perheiden nuoria.

16. Mitä yksinkertaisia asioita voisit tehdä virkistääksesi seurakuntasi naimattomia?

¹⁶ Pienellä ennakkosuunnittelulla sinä ja perheesi voitte virkistää naimattomia. Voitte ottaa heitä toisinaan mukaan perheenne yhteiseen toimintaan, kuten perheen palvontailtaan. Kun kutsutte naimattoman veljen tai sisaren kanssanne aterialle, se voi merkitä hänelle paljon enemmän kuin vain lautasellista hyvää ruokaa. Voisitteko pyytää häntä mukaanne kenttäpalvelukseen? Entä jos pyytäisitte naimatonta kristittyä osallistumaan perheenne kanssa valtakunnansalin kunnossapitoon tai menisitte toisinaan yhdessä ostoksille? Jotkut perheet ovat ottaneet lesken tai naimattoman tienraivaajan mukaansa konventti- tai lomamatkalle. Tällainen yhdessäolo on koitunut molemminpuoliseksi virkistykseksi.

17–19. a) Miksi lapsilta vaaditaan rakkautta ja tasapainoa, kun he tekevät järjestelyjä iäkkäistä tai huonokuntoisista vanhemmista huolehtimiseksi? b) Mitä voimme oppia siitä, miten Jeesus huolehti äidistään?

¹⁷ Eräs toinen asia, joka voi liittyä naimattomiin veljiin ja sisariin, on ikääntyvistä vanhemmista huolehtiminen. Jeesuksen päivinä jotkut huomattavat juutalaiset pakoilivat ovelasti vastuutaan huolehtia isästään ja äidistään. He väittivät, että oli tärkeämpää täyttää itse asetetut uskonnolliset velvoitteet kuin Jumalan antamat velvollisuudet vanhempia kohtaan. (Mark. 7:9–13.) Näin ei saisi olla kristityissä perheissä. (1. Tim. 5:3–8.)

¹⁸ Entä kun ikääntyvillä vanhemmilla on useampia kristittyjä lapsia? Jos joku lapsista on naimaton, lankeaako päävastuu vanhemmista huolehtimisesta automaattisesti hänelle? Muuan japanilainen sisar kirjoittaa: ”Haluaisin mennä naimisiin, mutta koska minun on huolehdittava vanhemmistani, se ei ole mahdollista. Jehova varmasti ymmärtää, millaista stressiä vanhemmista huolehtiminen aiheuttaa ja millaista tuskaa naimattomat tuntevat sydämessään.” Voisiko olla niin, että tällä sisarella on naimisissa olevia veljiä ja sisaria, jotka ovat päättäneet – häneltä kysymättä – että juuri hänen tulee huolehtia vanhemmista? On hyvä huomata, että Jeremiallakin oli veljiä, jotka kohtelivat häntä epäoikeudenmukaisesti. (Lue Jeremian 12:6.)

¹⁹ Jehova ymmärtää naimattomia ja tuntee myötätuntoa niitä kohtaan, jotka joutuvat kestämään koettelevia tilanteita (Ps. 103:11–14). Ikääntyneet tai huonokuntoiset vanhemmat ovat kuitenkin kaikkien lastensa vanhempia, eivät vain niiden, jotka ovat naimattomia. Jotkut heidän lapsistaan voivat tosiaan olla naimisissa, ja heillä voi olla omaa jälkikasvua. Se ei kuitenkaan katkaise luonnollisen kiintymyksen siteitä vanhempiin eikä vapauta kristillisestä velvollisuudesta huolehtia heistä tarvittaessa. Kun Jeesus oli kidutuspaalussa kuolemaisillaan, hän tunsi velvollisuutensa ja järjesti huolenpidon äidilleen (Joh. 19:25–27). Raamattu ei esitä yksityiskohtaisia sääntöjä siitä, miten vastuu iäkkäiden tai huonokuntoisten vanhempien huolehtimisesta pitäisi jakaa, eikä se anna ymmärtää, että naimattomien lasten pitäisi automaattisesti kantaa enemmän vastuuta. Tätä herkkää aihetta pohdittaessa ja yksityiskohdista sovittaessa kaikkien osapuolten pitäisi osoittaa järkevyyttä, ottaa toiset huomioon ja muistaa, miten Jeesus huolehti äidistään.

20. Miltä sinusta tuntuu viettää aikaa seurakuntasi naimattomien kanssa?

²⁰ Jeremia ennusti henkeytettynä, että Jehovan palvelijat tulisivat nauttimaan keskinäisestä toveruudesta ja veljeydestä (Jer. 31:34). Voimme jo nyt nauttia kristillisessä seurakunnassa tällaisesta ainutlaatuisesta ystävyydestä, myös naimattomien kanssa. Epäilemättä me kaikki haluamme saada virvoitusta toinen toiseltamme ja nähdä naimattomien veljien ja sisarten vaeltavan elämän tietä.