Ripeä ja osuva puolustus

ERÄÄSSÄ Jehovan todistajain kierroskonventissa, joka pidettiin Texasissa Yhdysvalloissa jonkin aikaa sitten, kerrottiin seuraava kiinnostava kokemus. Se osoittaa, miten vastustukseen voidaan suhtautua ja miten se voidaan onnistuen voittaa.

”Eräs toinen todistaja ja minä olimme saarnaamassa talosta taloon maaseudulla. Kun lähestyin ensimmäistä taloa, kaksi miestä istui kuistilla. Talon isäntä ei ollut kiinnostunut, mutta hänen vieraansa, George, oli kovin vihamielinen meille. Hän sanoi meidän olevan Jumalan sanan kerjäläisiä ja ettei hän tarvitse noita ’vanhoja lehtiä’, koska hänellä oli kaikkea mitä hän tarvitsi. Hän sanoi lukevansa omaa Raamattuaan ja uskovansa joka sanan siitä. Sitten hän lähti.

”Kun lähestyin toista taloa, niin George oli istumassa kuistilla puhumassa talon isännän kanssa. Hän oli jo suorittanut salakavalan työnsä. Talon isäntä sanoi, ettei häntä kiinnosta. George lähti nyt. Kun tulin kolmanteen taloon, hän oli jälleen siellä, tällä kertaa avioparin luona.

”Mutta George ei tiennyt, että olin viime syksynä jättänyt kirjallisuutta tälle pariskunnalle. He olivat siihen aikaan lähdössä talven viettoon Floridaan. He olivat ystävällisesti antaneet minun näyttää itselleen, miten kirjallisuutta tutkitaan. Tämä oli nyt ensimmäinen uusintakäyntini heidän luokseen heidän Floridasta palattuaan. En tiennyt, mitä he ajattelivat heille jättämästäni kirjallisuudesta.

”Kun George aloitti saarnansa meitä vastaan, niin tarkkailin avioparia nähdäkseni heidän suhtautumisensa siihen. Huomasin heti, että aviomies oli ilmeisesti hämmästynyt, koska hän piti siitä, mitä oli lukenut Vartiotorni-seuran kirjoista. Tein nopeasti Georgelle suoran kysymyksen: ’Kuinka paljon olette lukenut tätä kirjallisuutta?’

”’En sivuakaan’, hän vastasi ivallisesti, ’enkä aio lukeakaan!’

”’Tahdotteko sanoa meille’, kysyin, ’ettette ole lukenut lainkaan tätä kirjallisuutta ja kuitenkin olette tehnyt ratkaisun asiassa ja yritätte nyt taivuttaa toisia ajattelemaan teidän tavallanne?’

”’Juuri niin, rouva’, hän vastasi.

”’Ja te uskotte Raamattuun?’ kysyin. Hän vastasi jälleen uskovansa. Pyysin häntä sitten lukemaan Sananl. 18:13:n, joka sanoo: ’Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.’

”’Niin sanoo Raamattu, totisesti!’ huusi talonisäntä, ’enkä minä tuomitse ketään ihmistä, koska en halua kenenkään ihmisen tuomitsevan itseänikään.’ He pyysivät minua istuutumaan, ja George lähti. Isäntä sanoi sitten minulle pitävänsä meidän tavastamme tutkia Raamattua, ja siinä paikassa aloitin Raamatun kotitutkistelun hänen ja hänen vaimonsa kanssa. Kun menin seuraavaan taloon, niin – Georgea ei enää näkynyt.”