Lukijain kysymyksiä

● Uskovatko Jehovan todistajat Jeesukseen Kristukseen?

Ehdottomasti me uskomme. Me hyväksymme koko sydämestämme kaiken sen, mitä Jumalan sana sanoo Jeesuksesta Kristuksesta, ja saarnaamme sitä. Siihen sisältyy apostoli Pietarin julistus: ”Eikä ole pelastusta kenessäkään muussa, sillä taivaan alla ei ole toista ihmisten keskuudessa annettua nimeä, jonka välityksellä meidän täytyy pelastautua.” – Apt. 4:12.

Ulkopuolisetkin, jotka ovat tutkineet Raamattuun perustuvia opetuksiamme, havaitsevat, että me uskomme Jeesukseen. Esimerkiksi Uusi katolinen tietosanakirja sanoo artikkelissaan ”Jehovan todistajat”:

”He pitävät Jeesusta suurimpana Jehovan todistajista, ’jumalana’ (siten he kääntävät Joh. 1:1), joka on ainoastaan Jehovaa alempi. Ennen ihmisenä olemistaan hän oli henkiluomus, jota sanottiin Logokseksi eli Sanaksi tai ylienkeli Miikaeliksi. Hän kuoli ihmisenä ja hänet herätettiin kuolemattomana Henkipoikana. Hänen kärsimyksensä ja kuolemansa olivat hinta, jonka hän maksoi hankkiakseen ihmiskunnalle takaisin oikeuden elää ikuisesti maan päällä.” – New Catholic Encyclopedia (1967), VIII osa, sivu 864.

Käsitys, että Jehovan todistajat eivät usko Jeesukseen, on siis selvästi väärä! Tätä törkeää valhetta ovat joskus levittäneet uskonnolliset vastustajat, koska Jehovan todistajat eivät opeta kolminaisuutta. Nämä vastustajat pitävät itsepintaisesti kiinni uskostaan kolminaisuusoppiin, jonka mukaan Jeesus on osa kolmiyhteistä jumaluutta, ja maan päällä ollessaan hänen oletetaan olleen Jumala lihassa.

Tosiasia on, että Jehovan todistajat ymmärtävät ja tunnustavat sen, että Raamattu käyttää Jeesuksesta nimitystä ”jumala”. (Joh. 1:1, 18) Mutta Jeesus itse lainasi Psalmia 82:6 ja myönsi, että jopa mahtavia ihmistuomareita voitiin sanoa ”jumaliksi”. (Joh. 10:33–36) Ja Raamattu käyttää sanaa ”jumala” Saatanastakin tarkoittaessaan jotakuta voimakasta tai sellaista, jota palvotaan. (2. Kor. 4:4) Olisi ilmeisesti väärin päätellä pelkästään tällaisen ”jumala”-sanan käytön perusteella, että jokin luomus, jolle Kaikkivaltias Jehova Jumala on antanut elämän, olisi tasa-arvoinen itse Luojan kanssa. – Room. 1:25.

Jeesus tunnusti avoimesti, ettei hän ollut samanarvoinen eikä sama persoona kuin hänen Isänsä, jota hän rukoili. Kristus sanoi: ”Menen Isän luo, koska Isä on minua suurempi.” Jeesus esitti rukouksessa Kaikkivaltiaalle seuraavat merkittävät sanat: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” – Joh. 14:28; 17:3.

Jehovan todistajat hyväksyvät täysin tämän selvästi lausutun tosiasian. Ja me toimimme elintärkeässä kristillisessä työssä auttaaksemme toisia tietämään ja hyväksymään sen, mitä Raamattu sanoo ’ainoasta tosi Jumalasta Jehovasta ja hänestä, jonka hän on lähettänyt, Jeesuksesta Kristuksesta’.

● 1. Korinttolaiskirjeen 7:14 sanoo, että uskovan isän tai äidin lapset ovat ”pyhiä”. Sisältyykö tähän lapsen ’pyhyyteen’ kaste Jumalan silmissä? Entä jos lapsi on henkisesti jälkeenjäänyt?

Apostoli Paavali käsittelee tässä jakautuneen perheen pulmia. Hän kehotti uskovaa puolisoa olemaan jättämättä epäuskoista, ja katsoen voimakkaaksi syyksi avioliiton eheänä pitämisen hän sanoi: ”Sillä epäuskoinen mies on pyhitetty suhteessaan vaimoonsa, ja epäuskoinen vaimo on pyhitetty suhteessaan veljeen; muutoinhan lapsenne olisivat epäpuhtaita, mutta nyt he ovat pyhiä.” (1. Kor. 7:14) Tämä osoittaa, että Jumala suhtautuu tällaisiin lapsiin perheansion periaatteen mukaan. Perheansiolla tarkoitetaan sitä pyhyyttä, jonka Jumala lukee eli laskee tottelevaisten alaikäisten lasten hyväksi siinä määrin kuin lapsi ei ole vastuullinen. Tämä johtuu siitä arvokkaasta pyhyyden ja hyvien tekojen maineesta, joka ’vanhemmilla Herran yhteydessä’ on Jumalan silmissä. (Ef. 6:1) Tämä perheansio pätee silloinkin, kun vain toinen vanhemmista on uskova, kuten edellä olevat Paavalin sanat ilmaisevat.

Entä sitten kaste? Pieni lapsi, jolle opetetaan uskollisesti Jumalan sanaa, edistyy epäilemättä tiedossa ja ymmärryksessä ja saavuttaa aikanaan sen asteen, jossa Jumalan henki saa hänet omakohtaisesti antautumaan Jehovalle ja pyytämään kastetta. (1. Piet. 3:21) Ollakseen valmis kasteelle hänen täytyy ymmärtää tarvitsevansa katua, kääntyä ja tulla oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. (Apt. 3:19; 8:34–36) Hän ei ole kasteen jälkeen enää perheansion alainen, vaan häntä pidetään ’pyhänä’ omasta ansiostaan, ja hän on vastuullinen Jumalan edessä viettämään antautunutta elämää. – 1. Piet. 1:14–16; Kol. 1:21–23.

Pitäisikö henkisesti jälkeenjääneitten lasten vanhempien ajatella, että kaste on joka tapauksessa vaatimus lapsille, jotta Jumala pitäisi heitä arvollisina saamaan hänen suojeluksensa tuomioaikoina, kuten ennustetussa ”suuressa ahdistuksessa”? Jälkeenjääneisyysaste on selvästi ratkaiseva tekijä, koska jotkut tällaisista lapsista jäävät henkisesti 4–5 vuoden ikäisiksi täysikasvuisinakin. Lapsi saattaa kyetä käsittämään joitakin Jumalan sanan perusopetuksia ja toistaa ne kysyttäessä. Hän voi olla tottelevainen vanhemmilleen ja olla tekemättä jotain, mikä on osoitettu vääräksi ja Jumalan tahdon vastaiseksi. Mutta pystyykö lapsi tekemään omakohtaisia ratkaisuja, päättelemään omassa mielessään ja sydämessään (ei vanhempiensa), minkä menettelytavan hän elämässään haluaa valita? Kykeneekö hän käsittämään henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja etsimään sitä, suhdetta joka ei ole riippuvainen hänen vanhemmistaan? Kykeneekö hän seisomaan tuomiovaltaisen elimen edessä vastaamassa jostain mahdollisesti tekemästään vääryydestä? Jollei, niin sellainen lapsi ei ilmeisestikään ole kastekelpoinen, vaan hän on jatkuvasti perheansion alainen Jumalan silmissä, joka laskee hänet ’pyhäksi’ tässä mielessä.

Asiaan ei pidä siis suhtautua tunneperäisesti, vaan raamatullisten opetusten perusteella. Jollei jälkeenjääneisyys ole suuri ja lapsi kykenee tosiaan tulemaan Jumalan Pojan opetuslapseksi ja palvelemaan Jumalaa omasta ’sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan’, niin häntä voitaisiin auttaa edistymään kasteasteelle. (Mark. 12:30) Hänen pitäisi silloin kyetä ’kantamaan oma kuormansa’ hengellisestä vastuusta. (Gal. 6:5) Vanhemmat voisivat kysyä vanhinten neuvoa, jos he ovat epätietoisia.

Kuinka uskoa vahvistavaa ja lohduttavaa onkaan tietää, että pieniä lapsia samoin kuin henkisesti jälkeenjääneitä iäkkäämpiäkin lapsia voidaan pitää ”pyhinä” perheansion perusteella!