Avun antamista Keski-Amerikassa

● Guatemalan suuren maanjäristyksen jälkeen uusi rakennustoiminta ja korkeat kahvin hinnat ovat parantaneet taloudellisia oloja Guatemalan kaupungissa, mutta maan köyhempiin osiin siitä on tihkunut hyvin vähän. Jehovan todistajien kokoajan työntekijät, joita kutsutaan erikoistienraivaajiksi, jatkavat ilmaisen raamatuntutkistelutyön tekemistä monien sellaisten ihmisten hyväksi.

Eräs pariskunta, joka palvelee hyvin syrjäisellä alueella, nosti pieneltä henkilökohtaiselta kulunkitililtään rahaa ostaakseen kaasulampun käytettäväksi kokouksissaan, koska sähkövaloa ei ollut. Se, että he haluavat sydämestään auttaa näitä köyhyydessä eläviä ihmisiä, ilmenee myös siitä, miksi he toisen kerran pyysivät rahaa tililtään:

”Me pääsemme syrjäiselle alueellemme vain kävelemällä, ja meidän täytyy viedä omat vuodevaatteemme mukanamme voidaksemme yöpyä kylissä, joissa ei ole hotelleja eikä muitakaan majapaikkoja. Pyydämme saada nostaa 60 dollaria ostaaksemme aasin. Nämä aasit ovat hyvin säyseitä ja niiden pitäminen on helppoa ja jos pyyntöömme suostutaan, niin se keventää kuormaamme.”

● Samoin El Salvadorissa eräs kiinnostunut vuoristoalueelta kutsui Jehovan todistajien kierrosvalvojan pitämään yleisöesitelmän sinne. Puhuja ja hänen vaimonsa matkustivat linja-autolla niin pitkälle kuin auto meni ja kävelivät sitten lopun matkan, noin 16 kilometriä, jalkaisin. Heidän ponnistelunsa palkittiin, kun 30 henkeä tuli kuulemaan puhetta.

Mies, joka oli kutsunut puhujan, arvosti niin suuresti tämän pariskunnan uhrautuvaisuutta, että hän nousi puhumaan yleisölle ja sanoi: ”Muistatte, että kun kutsuimme tänne protestanttisen papin, hän olisi tullut vain sillä ehdolla, että olisimme maksaneet hänelle 30 colónia (noin 50 markkaa) ja järjestäneet hänelle hevosen matkaa varten. Mutta koska meillä ei ollut varaa maksaa hänelle, hän ei tullut. Tällä kertaa me kutsuimme Jehovan todistajia, eivätkä he pyytäneet rahaa eivätkä hevosia, vaan tulivat kävellen; sen tähden heidän täytyy edustaa tosi uskontoa.”