Suurimman maan päällä eläneen miehen kuoleman muistonvietto

”KATSO! Ihminen!” Näitä sanoja ei lausuttu silloin, kun täydellinen ihminen Aadam luotiin Eedenin puutarhassa yli 6 000 vuotta sitten. Ne lausuttiin noin 4 058 vuotta myöhemmin Aadamin täydellisestä vastineesta. Tämä mies oli syntynyt ihmeen välityksellä juutalaiselle neitsyelle, Betlehemistä olevan Eelin tyttärelle Marialle. Tämä mies, jonka nimi oli Jeesus, oli Jumalan Poika, jonka elämä oli siirretty Jumalan voimalla taivaasta. Hänet oli siitetty taivaallisen Isänsä hengellä tien avaamiseksi hänen paluutaan varten taivaaseen. Se tapahtui heti sen jälkeen kun Johannes Kastaja oli kastanut hänet Jordanissa vuoden 29 syksyllä. Siellä Jumala puhui taivaasta ja julisti vastakastetun Jeesuksen Pojakseen. Johannes Kastaja oli tämän todistajana. – Joh. 1:29–36.

Kolme ja puoli vuotta myöhemmin, pääsiäispäivänä vuoden 33 keväällä, hän seisoi kuulusteltavana Juudean provinssin roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen edessä. Pääkaupungissa Jerusalemissa oleva juutalainen tuomioistuin oli kuulustellut häntä pääsiäisyönä ja luovuttanut hänet roomalaisen maaherran kuulusteltavaksi, jotta heidän itsensä Jeesukselle langettama kuolemantuomio olisi saanut roomalaisen viranomaisen vahvistuksen. Psalmissa 41:10 olevan Raamatun profetian täyttymykseksi yksi hänen omista kahdestatoista apostolistaan, Juudas Iskariot, oli kavaltanut hänet hänen juutalaisten vihollistensa käsiin. Maaherra Pilatus totesi Jeesuksen viattomaksi niihin syytöksiin, jotka juutalainen ylioikeus oli esittänyt häntä vastaan. Hän teki tämän tosiasian tunnetuksi maaherran palatsin ulkopuolelle kokoontuneelle juutalaisjoukolle. Joukon vihamielinen vastaus kuului: ”Pane paaluun! Pane paaluun!” Jeesuksen roomalaiset kiduttajat olivat panneet hänen päähänsä orjantappurakruunun ja heittäneet hänen ylleen purppuranpunaisen päällysvaipan. Kruunusta ja purppuranpunaisesta viitasta muodostuvan Jeesuksen vaatetuksen huomioon ottaen maaherra Pilatus yritti vedota juutalaisiin, jotka olivat kauan sitten menettäneet kuningaskuntansa, huutamalla heille: ”Katso! Teidän kuninkaanne!” Ulkokultaisesti ylipappiensa johtamat juutalaiset huusivat takaisin: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” – Joh. 19:5–15.

Myöhemmin samana päivänä Jeesus kuoli teloituspaalussa ja hänen ruumiinsa pantiin puutarhahautaan. Hän oli kuollut sen pääsiäislampaan tavoin, jonka hänen apostolinsa olivat syöneet edellisenä iltana, mutta ei ainuttakaan luuta hänen ruumiistaan ollut murrettu. (2. Moos. 12:46; Ps. 34:21) Uskolliset apostolit oli velvoitettu viettämään hänen kuolemansa muistoa vuosittain pääsiäispäivänä. Heti sen jälkeen kun Jeesus oli täyttänyt oman juutalaisen lain mukaisen velvoituksensa nauttia pääsiäisillallinen apostoliensa kanssa, hän asetti heille kuolemansa muistonvieton. Sitä alettiin kutsua Herran ehtoolliseksi tai illalliseksi. Henkeytetty kertomus tästä Jeesuksen asettamasta uudesta illallisesta kuuluu:

”Kun he jatkoivat [pääsiäisillallisen] syömistä, Jeesus otti leivän, ja esitettyään siunauksen hän taittoi sen, antoi opetuslapsille ja sanoi: ’Ottakaa, syökää. Tämä tarkoittaa minun ruumistani.’ Hän otti myös maljan, ja esitettyään kiitoksen hän antoi sen heille sanoen: ’Juokaa siitä, te kaikki, sillä tämä tarkoittaa minun ”liiton vertani”, joka vuodatetaan monien puolesta syntien anteeksi antamiseksi. Mutta minä sanon teille: tästä lähin en missään tapauksessa juo tätä viiniköynnöksen tuotetta ennen kuin sinä päivänä, jolloin juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.’ Laulettuaan lopuksi ylistyslauluja he menivät ulos Öljyvuorelle.” – Matt. 26:26–30.

Jeesus oli lähettänyt kavalan opetuslapsen Juudas Iskariotin pois pääsiäisillalliselta. Siksi Jeesuksen sanat eivät soveltuneet tähän uskottomaan opetuslapseen, kun hän sanoi jäljelle jääneille yhdelletoista opetuslapselle: ”Tästä lähin en missään tapauksessa juo tätä viiniköynnöksen tuotetta ennen kuin sinä päivänä, jolloin juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” (Matt. 26:29) Nämä sanat eivät voineet merkitä sitä, että he olisivat maan päällä lihassa Valtakunnan alamaisina Messiaan Jeesuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana. Siihen mennessä he olisivat olleet jo kauan kuolleina ja tarvitsisivat ylösnousemuksen ihmiselämään maan päälle Har-Magedonissa käydyn ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” jälkeen. (Ilm. 16:14–16) Jeesus ei kuitenkaan tarkoittanut, että näiden yhdentoista uskollisen opetuslapsen kaltaiset kokisivat sellaista. Hän tarkoitti heidän olevan taivaallisessa valtakunnassa hänen kanssaan, kun he olisivat saaneet ylösnousemuksen kuolleista henkielämään.

Edellisenä vuonna (32) hän oli sanonut näille opetuslapsille: ”Teidän Isänne tietää, että te tarvitsette näitä. Etsikää kuitenkin jatkuvasti hänen valtakuntaansa, niin nämä lisätään teille. Älä pelkää, pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” (Luuk. 12:30–32) Siihen, että taivaallinen Isä oli antava heille taivaallisen valtakunnan, liittyisi ’valtakunnasta tehty liitto’, ja tähän Herra Jeesus viittasi, kun hän sanoi yhdelletoista uskolliselle apostolille kuolemansa muistonvietoksi asetetun illallisen yhteydessä: ”Kuitenkin juuri te olette pysyneet kanssani minun koettelemuksissani, ja minä teen liiton teidän kanssanne, niin kuin Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta, jotta saisitte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla tuomitsemassa Israelin kahtatoista sukukuntaa.” – Luuk. 22:28–30.

Tästä käy selvästi ilmi, että ensimmäiseen Herran illallisen viettoon osallistuvat olivat ehdolla taivaalliseen valtakuntaan kirkastetun Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa. Samoin kaikkien myöhempien Herran illallisen viettoon osaa ottavien piti olla sellaisia, joilla on taivaallinen kutsumus ja jotka Jeesus Kristus saattaa ’valtakunnasta tehtyyn liittoon’.

Tähän luokkaan kuuluville kristityille apostoli Paavali lähetti noin 22 vuotta myöhemmin (suunnilleen vuonna 55) kirjeen, jossa hän käsittelee sekä Herran illallista että kuolleitten ylösnousemusta, ”ensimmäistä ylösnousemusta”. Hän sanoi heille: ”Sellainen on myös kuolleiden ylösnousemus. Kylvetään turmeltuvuudessa, herätetään turmeltumattomuudessa. Kylvetään kunniattomuudessa, herätetään kirkkaudessa. Kylvetään heikkoudessa, herätetään voimassa. Kylvetään aineellinen ruumis, herätetään hengellinen ruumis. Jos on aineellinen ruumis, on myös hengellinen. . . . sellainen kuin on taivaallinen, sellaisia ovat myös taivaalliset. Ja niin kuin meissä on ollut tomusta tehdyn [Aadamin] kuva, niin meissä tulee olemaan myös taivaallisen kuva.” – 1. Kor. 15:42–49; Ilm. 20:5, 6.

Mutta ennen kuin apostoli Paavali käsitteli ylösnousemusta, hän kirjoitti Herran illallisen vuosittaisesta vietosta ja sanoi: ”Sillä minä sain Herralta sen, minkä myös välitin teille, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hän oli joutuva luovutettavaksi, otti leivän, ja esitettyään kiitoksen hän taittoi sen ja sanoi: ’Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.’ Samoin hän menetteli maljankin suhteen nautittuaan illallisen [leivän kera] ja sanoi: ’Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni ansiosta. Niin usein kuin sitä juotte, tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.’ Sillä niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tätä maljaa, te julistatte Herran kuolemaa, kunnes hän saapuu.” – 1. Kor. 11:23–26.

Sillä, että he näin ’julistivat Herran kuolemaa’, oli arvokas hengellinen merkitys, sillä he olivat tällä tavalla erilaisia kuin luonnolliset juutalaiset. Pääsiäisillallisen ja sortavasta Egyptin maasta vapautumisensa muiston vuosittaisen vieton sijasta he viettivät sen kuoleman muistoa, jota Egyptissä uhrattu pääsiäiskaritsa vertauskuvasi tai esikuvasi. Tuo muinainen pääsiäiskaritsa auttoi luonnollisia israelilaisia vapautumaan Egyptin orjuudesta, mutta se ei poistanut heiltä synnin tuomiota. Toisaalta ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”, Jeesus Kristus, kuolemallaan hankki opetuslapsilleen vapautuksen synnin langettavasta tuomiosta ja toimii sen hyväksi, että he voivat lakata olemasta osa tätä maailmallista asiainjärjestelmää, vastakuvallista Egyptiä. Se muistuttaa opetuslapsia myös uuden liiton perustasta, Jumalan järjestelystä, jonka avulla hän ottaa pois maailmasta kansan omalle nimelleen, koska Jeesus Kristus, Suurempi Mooses, on tämän ”uuden liiton” välittäjä. (Jer. 31:31–33) Se muistuttaa heitä myös ’valtakunnasta tehdystä liitosta’, johon heidät on otettu. He eivät saa koskaan kadottaa näkyvistään sitä tosiasiaa, että heidät on kutsuttu tähän taivaalliseen valtakuntaan perijätovereiksi Jeesuksen Kristuksen, kuningas Daavidin jälkeläisen, ”kuningasten Kuninkaan ja herrojen Herran”, kanssa. – Ilm. 19:16.

VIETON LAMPAANKALTAISIA HAVAINNOITSIJOITA

Nykyisin lähellä tämän tuomitun asiainjärjestelmän loppua on olemassa vain jäännös niistä Kristuksen opetuslapsista, jotka ovat hänen kanssaan taivaallisen valtakunnan perillisiä. Mutta heidän vuosittain pitämänsä muistonvietto kiinnostaa suuresti kasvavaa kaikista kansallisuuksista koostuvaa ihmisjoukkoa. Tähän joukkoon kuuluvat ottavat hyvin mielellään vastaan kutsun ollakseen läsnä Herran illallisen vietossa, kun uudessa liitossa ja myös Valtakunta-liitossa oleva hengellisten israelilaisten jäännös sitä viettää. Hekin ovat kääntäneet selkänsä tälle Panettelijan hallitsemalle maailmalle ja marssivat hengellisten israelilaisten jäännöksen rinnalla kohti parempaa Luvattua maata, kohti Jeesuksen Kristuksen ja hänen 144 000 perijätoverinsa valtakunnan alaisuudessa olevaa Jumalan uutta asiainjärjestelmää. Heidät esikuvattiin sillä suurella ei-israelilaisten muodostamalla sekakansalla, joka lähti demonien valvomasta Egyptistä tuona ensimmäisenä pääsiäisyönä ja asettui pois lähtevien israelilaisten rinnalle ja omaksui Jehova Jumalan palvonnan. (2. Moos. 12:38) Tämä ”paljo sekakansa” kulki Punaisenmeren läpi pakenevien israelilaisten kanssa, ja siihen kuuluvista tuli Jehovan siellä suorittaman kansansa vapauttamisen todistajia ja he tulivat sen kanssa siitä osallisiksi. Hekin voivat iloita siitä!

Hengellisten israelilaisten jäännöksen nykyisten tovereitten ”paljon sekakansan” apostoli Johannes kuvasi lukemattomaksi ”suureksi joukoksi”, jonka hän näki iloitsevan Jehovan hengellisessä temppelissä. Koska tähän joukkoon kuuluvat ovat erottautuneet tästä saastaisesta vanhasta maailmasta, heidän kuvattiin olevan ”puettuina pitkiin valkoisiin viittoihin” ja ”heidän käsissään oli palmunoksia”. Hengellisten israelilaisten jäännöksen tavoin he ovat antautuneet ehdoitta Jehova Jumalalle hänen Karitsansa, Jeesuksen Kristuksen, kautta ja ovat vertauskuvanneet antautumisensa vesikasteella. He odottavat tulevansa siitä ”suuresta ahdistuksesta”, joka on aivan tuomitun maailman edessä, minkä jälkeen he voivat tosi merkityksessä riemuiten huutaa: ”Pelastuksesta saamme kiittää Jumalaamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsaa.” (Ilm. 7:9, 10) Tällä ”suurella joukolla” on siis mitä suurin syy olla halukkaasti hengellisen jäännöksen kanssa Karitsan kuoleman muistonviettoiltana.

Vuoden 1936 kevään muistonvietosta asti ”suuren joukon” jäsenet ovat tunteneet olevansa vapaita olemaan läsnä Herran illallisen vietossa, vaikka he eivät olekaan ottaneet osaa vertauskuvalliseen leipään ja viiniin.a Siitä lähtien kun Ilmestyksen 7:9–17:n suuren joukon jäsenet tunnistettiin 31. toukokuuta 1935 Jehovan todistajien pitämässä Washingtonin (D.C.) konventissa Yhdysvalloissa, voideltu jäännös on erikoisesti kutsunut heidät olemaan läsnä illallisella havainnoitsijoina. He ovat tehneet siten syvästä arvostuksesta Herran Jeesuksen Kristuksen lunastusuhria kohtaan. Se, että he eivät osallistu illalliseen, ei ole mikään keinotekoinen, ihmisten heille asettama rajoitus, vaan se on sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa.

Kuinka niin? Koska vieton Asettaja sääti sen niiden vietettäväksi, joiden kanssa hän teki liiton taivaallisesta valtakunnasta. Vaikka ”suureen joukkoon” kuuluvat ovat antautuneita ja kastettuja, he ymmärtävät, ettei heitä ole otettu tähän Valtakunnasta tehtyyn liittoon. He eivät ole hengellisiä israelilaisia, koska heitä ei ole otettu ”uuteen liittoon”, joka on tehty hengellisten israelilaisten kanssa Jeesuksen Kristuksen ollessa Välittäjänä. Heitä ei ole siitetty pyhällä hengellä, jota alettiin vuodattaa 120 opetuslapseen Jerusalemissa vuoden 33 helluntaina. He eivät ole kuvaannollisesti puhuen ”kuolleet yhdessä Kristuksen kanssa” luopumalla kaikista paratiisimaassa Jumalan valtakunnan alaisuudessa saatavan maallisen elämän odotteista. He eivät odota tulevansa ’haudatuiksi’ Kristuksen kanssa, jotta he voisivat olla ”hänen ylösnousemuksensa kaltaisuudessa”. Jos he siis nauttisivat leipää ja viiniä, jotka pääasiassa vertauskuvaavat Jeesuksen Kristuksen liharuumista ja verta, he antaisivat väärän kuvan siitä tosiasiasta, että he eivät ole sellaisessa järjestelyssä Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Karitsan, kanssa. Siitä syystä he eivät nauti näitä vertauskuvia voidellun jäännöksen kanssa. Se ei kuitenkaan estä heitä saamasta ikuista elämää, joka tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen ja lunastusuhrijärjestelyyn. – Room. 6:4, 5; Kol. 2:12, 20; 1. Joh. 2:1, 2.

Hyvä Paimen Jeesus Kristus on kuitenkin koonnut heidät ”muiden lampaitten” jäseninä, ja he muodostavat ”yhden lauman” hengellisten lampaitten jäännöksen kanssa, jotka ovat ”tästä tarhasta”, josta Jeesus puhui Johanneksen 10:16:ssa. He ymmärtävät, että heidän pelastuksensa ikuiseen elämään luvatussa paratiisimaassa tulee Jumalalta tämän Hyvän Paimenen välityksellä, jonka laumaan he nyt kuuluvat. Kuinka he siis voisivat koskaan laiminlyödä arvostuksen osoittamisen Kristusta kohtaan siten, etteivät olisi läsnä ja havainnoitsijoina illallisella, jonka hän asetti vietettäväksi kuolemansa muistoksi, sillä juuri hänen kuolemansa välityksellä tämä armollinen pelastus saadaan? He eivät olisi järkeviä, jos he tekisivät sellaisen laiminlyönnin! He eivät halua tehdä siten. Niin kauan kuin Jumalan taivaallisen valtakunnan perillisten jäännös maan päällä jatkaa tätä viettoa, he ymmärtävät olevansa velvollisia olemaan läsnä Herran illallisella havainnoitsijoina. Vaikka monilla paikkakunnilla ei ehkä olekaan ketään jäännöksen jäsentä nauttimassa vertauskuvia, Jehovan todistajat haluavat järjestää vieton mitä suurimmasta kunnioituksesta sen merkitystä kohtaan ja suodakseen jokaiselle sellaiselle läsnä olevalle, joka saattaisi osoittautua jäännökseen kuuluvaksi, mahdollisuuden nauttia vertauskuvia.

Tänä vuonna Jehovan todistajat viettävät Herran illallista 19. huhtikuuta auringonlaskun jälkeen. Kaikkien, jotka haluavat olla läsnä Jumalan Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, kuoleman muistonvietossa tulisi ottaa yhteys Jehovan todistajien paikalliseen seurakuntaan. Kunnioittavat henkilöt, jotka eivät tiedä paikallisen seurakunnan sijainnista, voivat kirjoittaa Vartiotorni-seuralle tarpeellisten tietojen saamiseksi.

[Alaviitteet]