Syvempää näkemystä uutisiin
Miksi evankelioida?
Jotkut asiantuntijat ovat liittäneet kirkkokansan evankelioimisen loppumisen pääuskontojen jäsenmäärän vähenemiseen. Tämän ongelman synnyttämä huoli sai vuonna 1988 Kristuksen yhdistyneen kirkon asettamaan neljäksi vuodeksi ensi sijalle ”evankelioimisen ja jäsenmäärän kasvun”.
St. Petersburg Times -lehdessä kerrotaan, että Yhdysvaltain muut pääkirkkokunnat, esimerkiksi presbyteerinen ja episkopaalinen kirkko, ovat tehneet samalla tavalla. Kuitenkin eräs tuore tutkimus Kristuksen yhdistyneen kirkon yli 200 seurakunnasta paljasti, että monet sen 1,6 miljoonasta jäsenestä eivät paljoakaan välitä kertoa uskostaan toisille. Eräs jäsen kysyi: ”Miksi meidän täytyisi puhua toisille, jos teemme hyvää?” Eräs toinen sanoi: ”Jos elää uskonsa mukaan, ei tarvitse puhua siitä.”
Kuitenkin kirjassa American Mainline Religion toinen kirjoittajista, Wade Clark Roof, myönsi, että ”se miten ihmiset puhuvat uskonnostaan ja hengellisestä elämästään, on suorassa suhteessa itse uskon säilymiseen”.
Jos ’hyvän tekeminen’ ja ’uskominen’ riittävät Jumalan miellyttämiseksi, miksi apostoli Paavali kirjoitti: ”Voi minua, jos en julistaisi hyvää uutista”? Hän selitti Roomassa oleville uskontovereilleen: ”Jos sinä julkisesti julistat ’tämän omassa suussasi olevan sanan’, että Jeesus on Herra, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut. Sillä sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi.” – 1. Korinttolaisille 9:16; Roomalaisille 10:9, 10.
Seksiä käytetään hyväksi
Yli puolessa noin 1 100:sta erilaisissa japanilaisissa julkaisuissa ilmestyvistä sarjakuvista, joihin kuului myös lapsille tarkoitettuja sarjakuvia, esitettiin sukupuolisuhteita, sanoi professori Mamoru Fukutomi. Hän johti erästä Tokiossa tehtävää tutkimusta, joka käsitti 390 aikakauslehteä ja muita julkaisuja, jotka oli hankittu yhden kuukauden aikana.
Professori Fukutomi sanoo, että ’useimmat esitykset sukupuolisuhteista noudattavat mallia, jossa mies pakottaa vastahakoisen naisen [sukupuoliyhdyntään] ja lopulta nainen osoittaa aktiivista vastakaikua’. Lähes 80 prosenttia suosituissa japanilaisissa lehdissä olleista analysoiduista 6 861 kuvasta ”esitti naiset sukupuolisesti kiihottavalla tavalla”, kertoo The Daily Yomiuri. Samalla kun useimmat kuvien naisista olivat ”alusvaatteissa, uimapuvuissa tai alasti” ja vain 40 prosentilla oli vaatteet, tutkittujen kuvien miehistä 75 prosentilla oli vaatteet päällään.
Miten tällainen seksin käyttö vaikuttaa nuoriin? Raamatussa oleva Sananlaskujen kirja kuvaa havainnollisesti nuorta miestä, jolta ”puuttuu hyvä vaikutin” ja joka tuntee vetoa prostituoidun taloa kohtaan. (Sananlaskut 7:7, UM, viitelaitos, alaviite) Entä mitä tekee prostituoitu? ”Milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa. Hän tarttui nuorukaiseen.” (Sananlaskut 7:8–13) Nykyään painetut sivutkin ’väijyvät saadakseen otteen’ nuorista. Raamattu kuitenkin neuvoo: ”Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.” – Sananlaskut 7:25.
Kumpi on ”parempi” kristitty?
”Päättipä kristitty olla sotilas tai aseistakieltäytyjä, hänen olisi väärin väittää olevansa parempi kristitty kuin joku muu tai jopa asettaa kyseenalaiseksi, onko joku toinen, jolla on erilainen näkemys, kristitty.”
Länsi-Saksan evankelisluterilainen kirkolliskokous julkaisi tämän lausunnon heinäkuussa vuonna 1989. Miksi? Virkailijat sanoivat sen olleen vastaveto siihen joidenkuiden kirkon jäsenten omaksumaan kantaan, että aseistakieltäytyminen on ”myönteisempi merkki” kristittynä olemisesta kuin asepalvelus. Vaikka kirkolliskokous myönsikin, että kristityt voisivat poistaa sodat ”kieltäytymällä henkilökohtaisesti väkivallasta”, se väitti, että näin voitaisiin tehdä myös taistelemalla sotilaallisin voimin väkivaltaa vastaan rauhan takaamiseksi.
Kirjassaan History of Christianity (Kristillisyyden historia) Edward Gibbon kirjoitti, että ensimmäisen vuosisadan kristityt ”kieltäytyivät osallistumasta mitenkään aktiivisesti valtakunnan siviilihallintoon tai sen sotilaalliseen puolustamiseen” ja että ”oli mahdotonta, että kristityt olisivat voineet ryhtyä sotilaiksi, rauhantuomareiksi tai ruhtinaiksi luopumatta pyhemmästä velvollisuudesta”.
Kysymys ei ole siksi siitä, kumpi on ”parempi” kristitty, vaan siitä, onko henkilö, jonka elämäntapa on päinvastainen kuin varhaiskristityillä, todellisuudessa kristitty lainkaan. Paavali kirjoitti: ”Vaikka vaellammekin lihassa, me emme sodi lihan mukaan. Sillä meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia.” – 2. Korinttolaisille 10:3, 4.