Gilead-koulun käyneet aloittavat antoisan elämäntavan

”MITEN onnellinen tilaisuus tämä, Gileadin 90. kurssin päättäjäisjuhla, onkaan!” Näillä sanoilla hallintoelimeen kuuluva puheenjohtaja Karl F. Klein aloitti päättäjäisohjelman. Muistellen sitä, kun Vartiotornin raamattukoulu Gilead alkoi, hän lisäsi: ”Kuka olisi tuolloin vuonna 1943 Gileadin ensimmäisen kurssin päättäjäisissä uskonut, että vielä 48 vuotta myöhemmin me kokoonnumme jälleen uuden kurssin, 90. kurssin, päättäjäisiin?”

Kuitenkin tuona vuodenaikaan nähden epätavallisen lämpimänä päivänä, 3. maaliskuuta 1991, yli 4 000 kutsuvierasta ja Beetel-perheen jäsentä kokoontui Jerseyn kaupungin konventtisaliin aivan New Yorkin kaupungin ohi virtaavan joen toiselle puolelle uusien lähetystyöntekijöiden päättäjäisiin. Ennen kuin he aloittaisivat lähetystyönsä, koulusta valmistuvat oppilaat saisivat päättäjäispäivänään vielä joitakin neuvoja.

Ohjelma oli alkanut laululla. Sen jälkeen kaikki läsnäolevat liikuttuivat syvästi, kun Frederick W. Franz, Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 97-vuotias rehtori, piti alkurukouksen. Sitten puheenjohtajan alkusanojen jälkeen oppilaat – ja kaikki läsnäolijat – kuuntelivat kiinnostuneina lyhyiden, käytännöllisten puheiden sarjaa.

Ensimmäisenä puhui painokomiteaan kuuluva Max H. Larson, ja hänen teemansa oli ”Jehovan työtoverit”. Kiinnitettyään huomiota Nooan ja hänen perheensä rakentaman arkin säilymiseen hän sanoi: ’Jehova kokoaa nykyään maailmanlaajuista perhettä, johon kuuluu miljoonia, ja hänen tarkoituksensa on viedä tämä suuri perhe suuren ahdistuksen läpi.’ Miten hän tekee sen? Nykyajan arkin, hengellisen paratiisin, välityksellä. Hän muistutti oppilaita: ’Te menette maailman eri osiin, missä tulette olemaan Jehovan työtovereita nykyisen arkin rakentamisessa.’ Valmistaen heitä tulevaa varten hän sanoi: ’Teillä on edessänne työtä. Te tulette tarvitsemaan kärsivällisyyttä. Tulette kohtaamaan esteitä. Silloin tarvitsette niitä taitoja, joita valmennuksenne on antanut teille.’

Daniel Sydlik, hallintoelimen jäsen, oli juuri käynyt Japanissa ja Costa Ricassa kauan palvelleiden lähetystyöntekijöiden luona. Kehitellessään teemaa ”Teillä on antoisa elämäntapa” hän esitti joitakin käytännöllisiä neuvoja, joita hän oli kerännyt näiltä menestyksellisiltä lähetystyöntekijöiltä. Hän selitti, että eräs sisar välitti eteenpäin joitakin neuvoja, joita hänen äitinsä oli antanut hänelle: ’Rakasta kenttäpalvelusta. Tee ihmisistä ystäviäsi. Jaa elämäsi toisten kanssa, niin olet onnellinen.’ Muuan toinen sisar sanoi: ’Vuosien varrella olemme oppineet ymmärtämään sen, että jollemme odota liikaa toisilta, emme pety helposti. Mikä tahansa tiellemme osuva ystävällisyyden ja huomaavaisuuden ilmaus merkitsee silloin meille paljon enemmän.’ Sellaisten käytännöllisten neuvojen soveltaminen auttaa epäilemättä oppilaita tulemaan itse menestyksellisiksi lähetystyöntekijöiksi.

”Olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan”, sanotaan 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:14:ssä. Palvelusosaston komiteaan kuuluva Leon Weaver esitti ajatuksia tästä raamatunkohdasta puhuessaan teemasta ”Olkaa kärsivällisiä kaikissa toimissanne”. Ketkä kuuluvat niihin ”kaikkiin”, joiden suhteen meidän tulee olla kärsivällisiä? Puhuja vastasi: ’Ne jotka tapaatte kenttäpalveluksessa. Uuden seurakuntanne veljet ja sisaret. Toiset lähetystyöntekijät. Haaratoimistossa olevat. Aviopuolisonne. Te itse.’ Miksi meidän tulee olla kärsivällisiä kaikissa toimissamme? ’Veljet ja sisaret’, selitti puhuja, ’kärsivällisyys vähentää stressiä ja huolta. Kärsivällisyys edistää rauhaa. Kärsivällisyys pitää toivomme elävänä. Kärsivällisyys saa meidät säilyttämään ilomme palveluksessa.’

Albert D. Schroeder, joka on hallintoelimen jäsen ja joka toimi Gilead-koulun sihteerinä silloin kun koulu perustettiin, puhui seuraavaksi. Käsitellessään teemaa ”Seuratkaa jatkuvasti mallianne – Jeesusta Kristusta” hän esitti ajatuksia Filippiläiskirjeen 2. luvun pohjalta. ”Säilyttäkää tämä mielen asenne, mikä oli myös Kristuksella Jeesuksella”, sanotaan 5. jakeessa. Puhuja selitti: ’Tämä osoittaa, että meillä täytyy olla tasapainoinen ajattelutapa niin kuin Jeesuksella Kristuksellakin oli.’ Aloittaen 6. jakeesta hän teki sitten kiinnostavan erittelyn osoittaen, että Paavali esitti ensiksi todisteita siitä, että Jeesuksella oli tasapainoinen ajattelutapa (jakeet 6–8) ja sitten kertoi siitä, miten Jehova palkitsi hänet hänen tottelevaisesta toiminnastaan (jakeet 9–11). Lopuksi hän sanoi: ’Teidän etuunne kuuluu saarnata Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta ja auttaa toisia saamaan sama mielen asenne kuin hänellä oli.’

Mitä jäähyväissanoja koulun opettajilla olisi oppilailleen? Jack D. Redford puhui aiheesta ”Ajattelukyky vartioi sinua”. (Sananlaskut 2:10, 11, UM) ’Lähtiessänne nyt kentälle’, hän selitti, ’onnellisuutenne ei riipu siitä, keitä olette, tai siitä, mitä teillä on, tai edes siitä, että olette Gileadin käyneitä lähetystyöntekijöitä. Onnellisuutenne riippuu siitä, miten ajattelette. Jos harjoitatte ajattelukykyänne ja sovellatte tietoanne, olette onnellisia.’ Osoittaessaan, miten tärkeää ajattelukyky on, hän selitti: ’Ero oikean ja väärän toiminnan välillä on ajatuksessa. Se, mitä ajattelette, ratkaisee sen, mitä teette.’ J. D. Redford esitti lopuksi oppilaille nämä rohkaisun sanat: ’Maailmassa on monia hyvin älykkäitä ihmisiä, jotka ovat huonoja ajattelijoita, ja on monia älykkyydeltään keskitasoa olevia ihmisiä, joista on tullut taitavia ajattelijoita. Hankkikaa siis tuo taito. Päättäkää käyttää mieltänne. Käyttäkää tietoanne. Selvittäkää ongelmat. Tulkaa toimeen ihmisten kanssa. Tunnustakaa ne, joilla on valta. Olkaa tuottoisia työssänne. Olkaa kestäviä tehtävässänne.’

Ulysses V. Glass, koulun sihteeri, valitsi teemakseen ”Jehova tukee kättämme”, mikä perustuu Psalmin 37:23, 24:een. ’Minun täytyy kiittää tätä kurssia heidän oppimishalustaan.’ Hän muistutti heitä joistakin niistä apuvälineistä, joita Jehova on antanut heidän tuekseen: Jumalan sanan, Jeesuksen ohjauksessa olevan uskollisen ja ymmärtäväisen orjan selittämään Raamattua ja antamaan siitä ymmärrystä, eri julkaisut, kokoukset ja konventit. ’Opinnoissanne käyttämänne apuvälineet ovat kuin hengellinen sauva ja vitsa’, hän jatkoi. ’Me tarvitsemme niitä hengelliseksi tueksemme, ja ne tekevät meidät kykeneviksi puhumaan arvovaltaisesti välittäessämme Jumalan sanaa toisille.’ Lopuksi hän esitti oppilaille nämä neuvot: ’Jos teidän sydämenne on täynnä rakkautta ihmisiä kohtaan, vilpitönsydämiset osoittavat vastakaikua. Tulette olemaan menestyksellisiä palveluksessanne ja tulette tietämään, että Jehova tukee kättänne.’

Aamuohjelman viimeinen puhuja oli hallintoelimeen kuuluva Carey W. Barber, joka valitsi teemakseen ”Menkää kapeasta ovesta”. Esittäessään ajatuksia Luukkaan 13:23, 24:stä hän mainitsi: ’Monet haluavat elämän siunauksia, mutta hyvin harvat haluavat ponnistella riittävän tarmokkaasti saadakseen niitä.’ Entä me? ’Meidän on hyvä kysyä itseltämme: ”Mitä tämä kuva kapeasta ovesta merkitsee minulle henkilökohtaisesti?”’ Ne, jotka epäonnistuvat kapeasta ovesta menemisessä, eivät epäonnistu siinä siksi, että se on mahdotonta, vaan siksi, että he eivät halua ponnistella. ’Jehova ei vaadi meiltä liikaa’, puhuja selitti. Hän sanoi lopuksi: ’Ponnistelkaamme kaikki Jehovan avulla iloiten riittävän tarmokkaasti tunkeutuaksemme kapeasta ovesta uuteen maailmaan ja sen ikuiseen elämään, rauhaan, iloon ja onnellisuuteen, Jehovan ikuiseksi kunniaksi!’

Näiden ajatusten jälkeen puheenjohtaja esitti eri puolilta maapalloa tulleet terveiset. Oppilaiden oli nyt tullut aika saada diplominsa. Oppilaat olivat tulleet kuudesta maasta – Englannista, Kanadasta, Saksasta, Suomesta, Sveitsistä ja Yhdysvalloista. Heidän tehtävänsä veisivät heidät kuitenkin sellaisiin maihin kuin Argentiina, Benin, Bolivia, Dominikaaninen tasavalta, Papua-Uusi-Guinea, Peru, Saint Lucia ja Taiwan. Entä millä mielellä oppilaat olivat päättäjäispäivänään? Hallintoelimelle ja Beetel-perheelle osoitetussa koskettavassa kirjeessään he sanoivat muun muassa: ”Luotamme hallintoelimen, Beetel-perheen ja Jehovan koko järjestön tukeen. Kohdatessamme tulevaisuudessa koettelemuksia tuo tuki on meille jotakin hyvin arvokasta. Tästä olemme todella kiitollisia.”

Väliajan jälkeen iltapäiväohjelma alkoi lyhennetyllä Vartiotornin tutkistelulla, jota johti Karl A. Adams. Sen jälkeen oppilaat näyttelivät tosielämään perustuvia kokemuksia pyrkimyksistä tavoittaa sydän opetettaessa Jumalan sanaa. Lopulta kaikki läsnäolevat, myös 90. kurssin käyneet oppilaat, seurasivat paikallisten julistajien esittämää ajankohtaista näytelmää, jonka teema oli ”Vältä elämän huolia”.

Puheenjohtaja Karl Klein puhui kaikkien puolesta sanoessaan loppusanoissaan: ”Meille on todella tehnyt hyvää olla täällä tänä maaliskuun 3. päivänä 1991!” Miellyttävä ohjelma päättyi sitten loppulauluun, jonka jälkeen Harold J. Dies piti rukouksen.

[Tekstiruutu s. 27]

Tilastotietoa luokasta

Edustettuina olleita maita: 6

Määrämaita: 10

Oppilaita: 24

Keski-ikä: 31,2

Keskimäärin vuosia totuudessa: 15

Keskimäärin vuosia kokoajanpalveluksessa: 11

[Kuva s. 26]

Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 90. kurssilta valmistuneet

Rivit alla olevassa luettelossa on numeroitu edestä alkaen, ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle. 1) Miller, M.; Helenius, S.; Marsh, L.; Kleeman, A.; Loosli, Y.; Nizan, H. 2) Skogen, R.; Nutter, D.; Noack, E.; Diehl, L.; Hair, J. 3) Marsh, C.; Helenius, H.; Loosli, M.; Danio, A.; Danio, A.; Nizan, D. 4) Miller, L.; Noack, J.; Hair, L.; Kleeman, W.; Skogen, D.; Diehl, S.; Nutter, W.