Luokkaerojen ongelma

”IHMISELLÄ VOI OLLA OIKEUS TASA-ARVOON, MUTTA MIKÄÄN MAHTI MAAILMASSA EI VOI KOSKAAN TOTEUTTAA SITÄ.”

Näin sanoi 1800-luvulla elänyt ranskalaiskirjailija Honoré de Balzac. Oletko samaa mieltä hänen kanssaan? Monet ajattelevat vaistomaisesti, että luokkaerottelu on väärin. Silti jopa vielä tällä 2000-luvulla ihmisyhteiskunta on jakautunut lukuisiin yhteiskuntaluokkiin.

YHDYSVALTAIN presidenttinä vuosina 1923–29 toiminutta Calvin Coolidgea huolestutti ihmisten jako eri yhteiskuntaluokkiin, ja hän puhui ”kaikkien etuoikeuksisten luokkien lopullisesta hävittämisestä”. Siitä huolimatta nelisenkymmentä vuotta Coolidgen presidenttikauden jälkeen Kernerin komissio, joka oli määrätty tutkimaan rotujen välisiä suhteita, ilmaisi pelkonsa sen johdosta, että Yhdysvaltoihin muodostuisi väistämättä kaksi yhteiskuntaa: ”yksi musta, yksi valkoinen – ja nämä olisivat erilliset ja eriarvoiset”. Jotkut väittävät tämän ennusteen toteutuneen jo nyt, ja he sanovat, että ”taloudellinen ja rotujen välinen kuilu levenee” tuossa maassa.

Miksi ajatusta ihmisten tasa-arvoisuudesta on niin vaikea toteuttaa käytännössä? Suurin syy on ihmisluonto. Entinen Yhdysvaltain kongressin jäsen William Randolph Hearst sanoi kerran: ”Kaikki ihmiset on luotu ainakin yhdessä suhteessa tasa-arvoisiksi: he haluavat olla epätasa-arvoisia.” Mitä hän tarkoitti? 1800-luvulla elänyt ranskalainen näytelmäkirjailija Henry Becque sanoi saman asian ehkä selvemmin: ”Tasa-arvon ongelmallisuus piilee siinä, että pyrimme siihen vain yläpuolellamme olevien kanssa.” Toisin sanoen ihmiset haluavat olla tasavertaisia ylempään yhteiskuntaluokkaan kuuluvien kanssa, mutta monet eivät kuitenkaan haluaisi tinkiä etuoikeuksistaan suomalla tasavertaisuuden niille, joiden he katsovat olevan itsensä alapuolella.

Menneisyydessä ihmiset olivat syntymästään lähtien joko aatelittomia, ylimystöön kuuluvia tai peräti kuninkaallisia. Näin on jossain päin edelleenkin. Useimmissa maissa nykyään kuitenkin raha – tai sen puute – ratkaisee, kuuluuko joku yhteiskunnan ala-, keski- vai yläluokkaan. Siihen vaikuttavat myös rotu, koulutus sekä luku- ja kirjoitustaito. Ja joissakin paikoin toisia syrjitään ennen kaikkea sukupuolen perusteella, ja tällöin naisten katsotaan olevan alempiarvoisia.

Toivonpilkahduksia?

Ihmisoikeuksia koskevan lainsäädännön ansiosta joitakin luokkaeroja on voitu poistaa. Yhdysvalloissa on säädetty lakeja, jotka kieltävät rotusyrjinnän. Rotuerottelu on kielletty Etelä-Afrikassa. Orjuus, jota tosin esiintyy vieläkin, on laitonta suuressa osassa maailmaa. Oikeusistuimissa on tehty päätöksiä alkuperäisasukkaiden maanomistusoikeuksista, ja syrjinnän kieltävät lait ovat tuoneet helpotusta joillekuille vähäosaisille ryhmille.

Osoittaako tämä, että luokkaerot ovat poistumassa? Ei oikeastaan. Vaikka jotkin yhteiskuntaluokkien väliset erot ovat saattaneet pienentyä, esiin on tullut uusia ristiriitoja. Eräässä luokkasotia käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”Ihmisten yleinen jako kapitalisteihin ja työväkeen tuntuu nykyään epäasianmukaiselta, mutta vain siksi, että nämä suuret luokat ovat jakautuneet vihaisten ihmisten muodostamiin pienempiin ryhmiin.” (Class Warfare in the Information Age.)

Tulevatko luokkaerot aina jakamaan ihmisiä? Tilanne ei ole toivoton, kuten seuraava kirjoitus osoittaa.