He tarjoutuivat palvelemaan New Yorkissa

MUUTAMA vuosi sitten Cesar ja hänen vaimonsa Rocio viettivät mukavaa elämää Kaliforniassa. Cesar työskenteli kokoaikaisesti LVI-alalla, ja Rocio oli osa-aikatöissä lääkärin vastaanotolla. Heillä oli oma talo, eikä heillä ollut lapsia. Tapahtui kuitenkin jotain, mikä muutti heidän elämänsä.

Lokakuussa 2009 Yhdysvaltojen haaratoimisto lähetti kaikille maan seurakunnille kirjeen, jossa ammattitaitoisia vapaaehtoisia kannustettiin anomaan tilapäiseen Betel-palvelukseen rakentamaan haaratoimistotilojen laajennosta Wallkilliin New Yorkin osavaltioon. Myös niitä, jotka olivat ylittäneet tavanomaisen ikärajan, kehotettiin anomaan. ”Tiesimme olevamme jo sen ikäisiä, että tämä voisi olla ainutkertainen mahdollisuus palvella Betelissä”, kertovat Cesar ja Rocio. ”Emme halunneet mistään hinnasta jättää tuota tilaisuutta käyttämättä!” He täyttivät anomukset viipymättä.

Kului yli vuosi, mutta kutsua Beteliin ei kuulunut. Cesar ja Rocio pyrkivät silti edelleen kohti tavoitettaan yksinkertaistamalla elämäänsä. Cesar kertoo: ”Teimme autotallistamme pienen asunnon, jotta voisimme antaa talon vuokralle. Sitten muutimme 200 neliön unelmatalostamme – jonka olimme rakentaneet vain pari vuotta aiemmin – tuohon 25 neliön huoneeseen. Näiden muutosten ansiosta meidän olisi helpompi ottaa vastaan kutsu Beteliin, jos sellainen joskus tulisi.” Mitä sitten tapahtui? Rocio jatkaa: ”Kuukausi muuton jälkeen meidät kutsuttiin työskentelemään tilapäisesti Wallkillissa. Yksinkertaistamalla elämäämme olimme selvästikin antaneet Jehovalle jotain siunattavaa.”

UHRAUTUVUUTTA SIUNATAAN

Cesarin ja Rocion tavoin sadat veljet ja sisaret ovat tehneet uhrauksia voidakseen osallistua rakennustyöhön New Yorkin osavaltiossa. Monet heistä ovat mukana Wallkillin laajennushankkeessa, kun taas useat muut auttavat maailmankeskuksen rakentamisessa Warwickiin.a Monet pariskunnat ovat luopuneet kauniista kodista, hyvistä työpaikoista ja jopa lemmikkieläimistä voidakseen palvella Jehovaa täydemmin. Onko Jehova siunannut heidän uhrautuvuuttaan? Kyllä on!

Esimerkiksi lähes 60-vuotiaat Way, joka on sähköasentaja, ja hänen vaimonsa Debra myivät Kansasissa sijaitsevan kotinsa sekä suurimman osan omaisuudestaan ja muuttivat Wallkilliin tilapäisiksi beteliläisiksi.b Heidän täytyi tehdä suuria muutoksia, mutta ne ovat heidän mielestään kannattaneet. Debra sanoo työstään Betelissä: ”Joskus tuntuu kuin olisin astunut johonkin julkaisujemme kuvaan, jossa rakennetaan paratiisia!”

Etelä-Carolinasta olevat Melvin ja Sharon myivät kotinsa ja irtaimistonsa voidakseen olla avuksi Warwickissa. Vaikka näitä uhrauksia ei ollut helppo tehdä, heistä on mahtavaa osallistua tähän historialliseen hankkeeseen. He toteavat: ”Saamme valtavasti iloa tietäessämme, että teemme jotain, mistä on hyötyä maailmanlaajuiselle järjestölle.”

Eläkkeellä oleva talonrakentaja Kenneth ja hänen vaimonsa Maureen, jotka ovat noin 55-vuotiaita, jättivät taakseen Kalifornian ja lähtivät mukaan Warwickin rakennushankkeeseen. Voidakseen muuttaa he antoivat kotinsa erään seurakunnan sisaren hoidettavaksi ja pyysivät sukulaisia huolehtimaan Kenin iäkkäästä isästä. Katuvatko he uhrauksia, joita Betelissä palveleminen on vaatinut? Eivät missään tapauksessa! ”Olemme hyötyneet valtavasti”, sanoo Ken. ”Meillä on tietysti haasteita, mutta elämämme on hyvin palkitsevaa. Suosittelemme tällaista palvelusta koko sydämestämme toisille.”

VOITOLLE HAASTEISTA

Useimmilla niistä, jotka ovat tarjoutuneet käytettäviksi, on ollut voitettavanaan esteitä. Esimerkiksi vähän yli 60-vuotiaat William ja Sandra olivat asettuneet aloilleen ja nauttivat elämästään Pennsylvaniassa. Heillä oli menestyvä konepaja, joka työllisti 17 ihmistä. He olivat kuuluneet samaan seurakuntaan lapsesta asti, ja useimmat heidän sukulaisistaan asuivat lähistöllä. Niinpä kun tarjoutui mahdollisuus palvella tilapäisesti Wallkillissa, he tiesivät, että heidän täytyisi jättää taakseen lähes kaikki tutuksi käynyt. ”Meille suurin haaste on epäilemättä ollut meneminen mukavuusalueemme ulkopuolelle”, sanoo William. Rukoiltuaan paljon he päättivät kuitenkin muuttaa – eivätkä he ole joutuneet katumaan sitä. William selittää: ”Tunnemme vertaansa vailla olevaa iloa siitä, että saamme olla mukana rakennustyössä ja palvella Betel-perheen rinnalla. Sandra ja minä olemme onnellisempia kuin koskaan!”

Ricky, joka toimi työmaapäällikkönä Havaijissa, kutsuttiin tilapäiseksi beteliläiseksi auttamaan Warwickin rakennushankkeessa. Hänen vaimonsa Kendra toivoi hänen ottavan kutsun vastaan. He olivat kuitenkin aivan aiheellisesti huolissaan 11-vuotiaan poikansa Jacobin hyvinvoinnista. Heitä askarrutti, olisiko perheen viisasta muuttaa New Yorkin osavaltioon ja sopeutuisiko Jacob kokonaan uudenlaiseen ympäristöön.

”Meistä oli hyvin tärkeää löytää sellainen seurakunta, jossa olisi hengellismielisiä nuoria”, sanoo Ricky. ”Halusimme, että Jacobilla olisi paljon hyvää seuraa.” He päätyivät kuitenkin seurakuntaan, jossa oli vain vähän lapsia mutta paljon beteliläisiä. Ricky jatkaa: ”Ensimmäisen kokouksen jälkeen kysyin Jacobilta, mitä hän piti uudesta seurakunnasta, siellä kun ei ollut ketään hänen ikäistään. Hän vastasi: ’Ei se mitään. Saan kyllä kavereita nuorista Betelin veljistä.’ ”

Nuoret beteliläiset ovatkin ystävystyneet Jacobin kanssa. Mitä siitä on seurannut? ”Kävellessäni kerran myöhään illalla Jacobin huoneen ohi huomasin, että valot paloivat edelleen”, Ricky kertoo. ”Luulin hänen olevan pelaamassa jotain videopeliä, mutta hän lukikin Raamattua! Kun kysyin, mitä hän oikein teki, hän sanoi: ’Olen uusi beteliläinen, ja aion lukea Raamatun läpi vuodessa.’ ” Ricky ja Kendra ovat tietysti ikionnellisia paitsi siitä, että Ricky voi osallistua rakennustyöhön Warwickissa, myös siitä, että muutto on edistänyt heidän poikansa hengellistä kasvua (Sananl. 22:6).

EI HUOLTA TULEVASTA

Aikanaan Wallkillin ja Warwickin rakennusprojektit valmistuvat, joten niihin kutsutut ymmärtävät Betel-palveluksensa olevan tilapäistä. Ovatko nämä veljet ja sisaret kovin huolissaan siitä, mihin he sen jälkeen menevät tai mitä tekevät? Eivät suinkaan! Monet ajattelevat samoin kuin kaksi Floridasta tullutta keski-ikäistä pariskuntaa. Rakennustyön johtajana toiminut John ja hänen vaimonsa Carmen, jotka työskentelevät tilapäisesti Warwickissa, sanovat: ”Olemme nähneet, miten Jehova on huolehtinut tarpeistamme tähän saakka. Hän ei ole takuulla tuonut meitä tänne vain hylätäkseen meidät myöhemmin.” (Ps. 119:116.) Palonsammutusjärjestelmiä suunnitteleva Luis palvelee vaimonsa Quenian kanssa Wallkillissa. He kertovat: ”Olemme jo kokeneet, miten runsaskätisesti Jehova huolehtii meistä aineellisesti. Vaikkemme vielä tiedä, miten ja milloin kaikki järjestyy tai missä tulemme olemaan, luotamme siihen, että hän pitää meistä varmasti huolen.” (Ps. 34:10; 37:25.)

”SIUNAUS, KUNNES PUUTETTA EI ENÄÄ OLE”

Useimmat niistä, jotka ovat olleet mukana rakennustyössä New Yorkissa, olisivat voineet syystä tai toisesta jättää tämän tilaisuuden käyttämättä. He ovat kuitenkin koetelleet Jehovaa, mihin hän kannustaa meitä kaikkia seuraavin sanoin: ”Koetelkaahan minua – – enkö minä avaa teille taivaiden sulkuportit ja todella vuodata päällenne siunauksen, kunnes puutetta ei enää ole.” (Mal. 3:10.)

Koetteletko sinäkin Jehovaa, niin että saat osaksesi hänen runsaat siunauksensa? Pohdi rukoillen, mitä voisit tehdä kiinnostavien teokraattisten rakennushankkeiden hyväksi joko New Yorkissa tai jossain muualla, niin voit nähdä, miten Jehova palkitsee sinut. (Mark. 10:29, 30.)

Alabamasta tullut rakennusinsinööri Dale ja hänen vaimonsa Cathy, jotka työskentelevät Wallkillissa, suosittelevat lämpimästi tällaista palvelusta. He sanovat: ”Jos sinulla on rohkeutta astua pois mukavuusalueeltasi, saat nähdä, miten Jehovan henki toimii.” Mitä sitten vaaditaan, jotta voisi tarjoutua käytettäväksi? Dale neuvoo: ”Elämää pitää yksinkertaistaa, yksinkertaistaa ja vielä kerran yksinkertaistaa. Sitä ei tule koskaan katumaan!” Pohjois-Carolinasta muuttaneella Garylla on 30 vuoden kokemus rakennustöiden johtamisesta. Hänen ja hänen vaimonsa Maureenin mielestä yksi Warwickissa saatavista siunauksista on se, että voi ”tavata monia hienoja veljiä ja sisaria, jotka ovat käyttäneet elämänsä Jehovan palveluksessa Betelissä, ja työskennellä heidän rinnallaan”. Gary jatkaa: ”Betelissä voi palvella vain jos viettää yksinkertaista elämää, mikä onkin paras tapa selviytyä tässä asiainjärjestelmässä.” Jason, joka teki sähkötöitä Illinoisissa, ja hänen vaimonsa Jennifer sanovat, että Wallkillin Betelin rakennustyömaalla ”pääsee mahdollisimman lähelle uuden maailman elämäntapaa”. Jennifer lisää: ”Tuntuu huikealta ajatella, että Jehova arvostaa kaikkea työtämme ja että sijoitamme näin siihen tulevaisuuteen, jota hän meille valmistelee. Jehova huolehtii siitä, että meidät palkitaan ylenpalttisesti.”