KANSIAIHE | ELÄMÄ KUOLEMAN JÄLKEEN – ONKO SE MAHDOLLISTA?
Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu?
”Ajattelin, että kuollessaan ihminen menee joko taivaaseen, helvettiin tai kiirastuleen. Tiesin, etten ollut tarpeeksi hyvä päästäkseni taivaaseen, enkä niin paha, että joutuisin helvettiin. En ymmärtänyt selvästi, mistä kiirastulessa oli kysymys. En ollut koskaan nähnyt Raamatussa mitään kiirastuleen viittaavaa – olin vain kuullut puhuttavan siitä.” (Lionel)
”Minulle oli opetettu, että kaikki ihmiset menevät kuoleman jälkeen taivaaseen, mutta en ollut vakuuttunut siitä. Uskoin, että kuolema on kaiken loppu ja ettei kuolleilla ole mitään tulevaisuutta.” (Fernando)
Oletko sinä joskus pohtinut, mitä kuolemassa tapahtuu? Kärsivätkö kuolleet läheisemme jossakin? Näemmekö heitä enää koskaan? Voimmeko saada tyydyttäviä vastauksia? Tarkastellaanpa, mitä Jumalan sana Raamattu todellisuudessa opettaa siitä, mikä on kuolleiden tila ja mitä toivoa kuolleilla on.
Mikä on kuolleiden tila?
RAAMATTU VASTAA: ”Sillä elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, eikä heillä ole enää palkkaa, sillä heidän muistonsa on unohdettu. Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa [haudassa], paikassa johon olet menossa.” (Saarnaaja 9:5, 10.)a
Hauta on yksinkertaisesti sanottuna paikka, johon ihmiset menevät kuollessaan – vertauskuvallinen paikka tai tila, jossa kaikki tietoisuus ja toiminta lakkaa. Millainen näkemys uskollisella miehellä, Jobilla, oli haudasta? Yhdessä päivässä Job menetti kaikki lapsensa ja koko omaisuutensa, minkä jälkeen hän sai tuskallisia paiseita kaikkialle kehoonsa. Hän anoi Jumalalta: ”Oi kunpa kätkisit minut Šeoliin [”helvettiin”, katolinen Douay Version], pitäisit minut piilossa.” (Job 1:13–19; 2:7; 14:13.) Selvästikään Job ei pitänyt hautaa tulisena helvettinä, paikkana, jossa hän joutuisi kärsimään vieläkin enemmän. Pikemminkin hän ajatteli sen olevan paikka, joka toisi huojennuksen.
Voimme saada tietoa kuolleiden tilasta toisellakin tavalla. Raamatun henkeytetyissä kirjoituksissa kerrotaan kahdeksasta ihmisestä, jotka palasivat kuoltuaan takaisin eloon. (Ks. tekstiruutu ”Raamatun kahdeksan ylösnousemustapausta”.)
Yksikään noista kahdeksasta ylösnousemuksen saaneesta ihmisestä ei kertonut olleensa missään autuuden tai kidutuksen paikassa. Jos he olisivat menneet kuollessaan tämänkaltaiseen paikkaan, eivätkö he olisi puhuneet siitä? Eikö heidän kokemuksensa olisi sisällytetty Raamatun henkeytettyyn kertomukseen kaikkien luettavaksi? Raamatussa ei kuitenkaan kerrota mistään tällaisesta, joten näillä kahdeksalla ihmisellä ei ilmeisesti ollut mitään kerrottavaa. Miksi ei? Koska he olivat olleet tiedottomia, ikään kuin syvässä unessa. Raamattu vertaakin kuolemaa joskus uneen. Se esimerkiksi sanoo uskollisten miesten, Daavidin ja Stefanoksen, ”nukahtaneen pois” (Apostolien teot 7:60; 13:36).
Mitä toivoa kuolleilla sitten on? Voivatko he herätä tuosta unesta?
a Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksessä esiintyvä heprean kielen sana ”Šeol” ja kreikan kielen sana ”Haades” viittaavat ihmiskunnan yhteiseen hautaan. Joissakin raamatunkäännöksissä käytetään sanaa ”helvetti”, mutta ajatus tulisesta kidutuksen paikasta ei ole raamatullinen.