Hengellisyyden lisääminen seurakunnassa
1 Millainen on seurakuntasi henki? Jos yksityisillä jäsenillä yleensä on lämmin ja rakkaudellinen yhteistoiminnan henki, niin seurakunnan yhteishenki eli vallitseva tunne tai asenne on erittäin hyvä. Silloin on tosi ilo olla seurakunnan yhteydessä, ja seurakunnassa on intoa ja arvostusta palvelusta kohtaan.
2 Äskeisissä piirikonventeissamme me kaikki huomasimme, kuinka tarpeellista on kasvaa hengellisesti, mutta varsinkin valvojia eli ”vanhimpia” kehotettiin ’kiinnittämään huomiota itseensä ja koko laumaan, – – paimentamaan – – seurakuntaa’. (Apt. 20:28, Um) Tämä koskee kaikkia ”vanhimpia”, ja tätä kehotusta pitäisi noudattaa heti; jokaisen ”vanhimman” pitäisi tuntea syvästi tarve järjestää aikataulunsa sellaiseksi, että hän voi tehdä oman osansa lauman paimentamisessa. Seurakunnanpalvelija voi järjestää toiminnan yleisesti niin, että kaikki saavat tarpeellista apua ja rohkaisua, mutta on tärkeätä, että jokainen ”vanhin” seuraa valppaasti eri jäsenten tarpeita ja tekee sen ilmaisten syvää rakkaudellista kiinnostusta.
3 Kun valvojat käyvät seurakunnan jäsenten luona, he eivät ole kiinnostuneita ainoastaan siitä, mitä veljet tekevät kenttäpalveluksessa, vaan pääasiassa siitä, miten he onnistuvat pitämään arvostuksensa Jehovaan syvänä, kehittämään rakkautta toisiaan kohtaan, huolehtimaan siitä, että he iloitsevat palveluksesta ja kokouksissa käymisestä. Kenenkään ei pitäisi ajatella, että jonkin täytyy olla vinossa, koska joku valvojista tulee hänen kotiinsa.
4 Miten valvojien pitäisi tehdä näitä paimennuskäyntejä? Samalla tavalla kuin käydään hyvän ystävän tai lihallisen veljen luona. Menkää tapaamaan heitä rakkaudesta ja keskustelemaan heidän kanssaan asioista, joiden puhumisesta nautitte eniten – Jehovan sanan sisältämistä hyvistä asioista ja hänen rakkaudestaan meitä kohtaan. Ei ole tarpeen ottaa esiin jotakin tunnettua ongelmaa, ellei se ole vakava ja vaadi välitöntä huomiota. Jos jokin ongelma on olemassa, niin veli tai sisar, jonka luokse käynti tehdään, mainitsee tavallisesti sen vasta sitten, kun luottamus on herännyt. Jos palvelija lukee Raamattua ja Seuran julkaisuja säännöllisesti, hänen ajatuksensa ovat täynnä raamatullisia asioita, joista voi puhua. Esimerkiksi ajan varaaminen jonkun osan lukemiseen Raamatusta yhdessä (ehkä sen osan, joka on määrätty luettavaksi palveluskoulua varten kyseisellä viikolla) tai jonkin kirjoituksen lukemiseen lehdistä osoittautuu hyvin rohkaisevaksi ja rakentavaksi.
5 Toisinaan esiintyy valittavaa henkeä tai ilmenee taipumusta juoruta toisista veljistämme. Raamatusta annetut sopivat ja myönteiset neuvot auttavat korjaamaan tilanteen, ja vielä on toivottavaa, että ne, joiden luo käynti tehdään, tuntevat saaneensa virkistystä eivätkä nuhteita. Yksi käynti ei ehkä kohota hengellisyyttä halutulle tasolle, mutta kun eri valvojat tekevät käyntejä jatkuvasti, saadaan paljon hyvää aikaan, ja kun kunkin jäsenen hengellinen terveys jatkuvasti kohentuu, koko seurakunnan henki pysyy hyvää terveyttä ilmaisevalla tasolla.
6 Milloin tätä paimennustyötä voidaan suorittaa? Kunkin ”vanhimman” täytyy valita itse ajat, jolloin hän voi parhaiten käydä julistajien kodeissa. Ehkä hän haluaa vähentää kenttäpalvelustaan yhtenä sunnuntaina kuukaudessa tehdäkseen silloin useita käyntejä. Illat ovat todennäköisesti paras aika. Lauantaisin aamu- tai iltapäivä saattaa olla sopiva, tai hän saattaisi tehdä yhden käynnin aina sen jälkeen, kun on ollut kenttäpalveluksessa. Jokaisen olosuhteet ovat erilaiset, mutta jos ”vanhimmilla” on aitoa kiinnostusta ja rakkautta veljiin, he järjestävät tiukkaan aikatauluunsa ajan vieraillakseen kaikkien laumaan kuuluvien luona rakkaudesta veljiinsä. He tekevät siten, vaikkeivät aina voisikaan käyttää yhtä paljon aikaa kenttäpalvelukseen. Ja emmekö me arvostakin sitä, mitä he tekevät meidän hyväksemme lauman paimenina? Varmasti arvostamme!