Voitko sinä osallistua täydemmin Valtakunnan saarnaamiseen?

ANTAUTUNEINA Jehova Jumalan palvelijoina meidän tulisi suhtautua maailman ihmisiin tuntien sääliä ja myötätuntoa. Juuri näin Esimerkkimme Jeesus Kristus teki. Tarkkaillessaan israelilaisia, joukkoja, jotka ”olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta”, ”hänen tuli heitä sääli”. – Matt. 9:36.

Samalla tavoin apostoli Paavali ilmaisi sisimmät tunteensa israelilaistovereitaan kohtaan, jotka itsepintaisesti pysyivät epäuskoisina. ”Minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni”, kirjoitti Paavali roomalaisille. ”Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta.” – Room. 9:2, 3.

Oletko sinä Paavalin tavoin syvästi huolissasi alueellasi asuvista ihmisistä? Koskeeko sinuun nähdessäsi, että useimmat heistä vaarantavat tulevan elämän mahdollisuutensa ja vieläpä aiheuttavat nyt vahinkoa itselleen ruumiillisesti ja henkisesti, mielelleen ja tunne-elämälleen siksi, etteivät he piittaa Jumalan sanasta? Paneeko se sinut tekemään kaiken mahdollisen auttaaksesi heitä saamaan totuuden täsmällisen tuntemuksen? Paneeko lähimmäistesi hengellisesti puutteenalainen tila sinut etsimään keinoja osallistua täydemmin Valtakunnan saarnaamiseen?

HARKITSE OLOSUHTEITASI

Syvä rakkaus Jehovaan ja toisiin ihmisiin on saanut monet laajentamaan osallisuuttaan Valtakunnan saarnaamisessa siten, että he ovat aloittaneet vakituisen tai tilapäisen tienraivauksen. Oletko harkinnut sitä mahdollisuutta omalla kohdallasi?

Monet Jehova Jumalan antautuneet palvelijat haluaisivat hartaasti olla tienraivaajia. Mutta heidän olosuhteensa eivät vain anna heille mahdollisuutta siihen. Ja Jehova Jumala ei tietystikään vaadi, että hänen kansaansa kuuluvat käyttäisivät kaikki valveillaolon tunnit työhön. Lepo ja virkistys ovat varmasti tarpeellisia. Näinhän Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen eräässä tilaisuudessa: ”Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.” – Mark. 6:31.

Kuitenkin teemme hyvin harkitessamme, miten käytämme aikaamme ja mahdollisuuksiamme lisätä osallistumistamme Valtakunnan saarnaamiseen. Mooseksen tavoin rukouksemme tulisi olla: ”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.” (Ps. 90:12) Meidän tulisi haluta Jehova Jumalan auttavan meitä arvioimaan ja laskemaan päivämme niin, että käyttäisimme ne parhaalla mahdollisella tavalla.

Me kaikki voisimme kysyä itseltämme: Osoittaako se tapa, millä käytän aikaani, että uskon vahvasti meidän elävän ”lopun ajan” viimeisiä päiviä ja että kaikki mahdollinen tulisi tehdä vilpitönsydämisten yksilöiden tavoittamiseksi, ennen kuin se on liian myöhäistä? (Miika 4:1) Voisinko muuttaa näkemystäni aineellisista niin, että olisin tyytyväinen vähempään? Voisinko supistaa maalliseen työhön käyttämieni tuntien määrää, jotta kykenisin osallistumaan täydemmin hyvän uutisen saarnaamiseen, mahdollisesti tienraivaajana? Käytänkö huvituksiin ja rentoutumiseen runsaammin aikaa kuin minun pitäisi? Miten paljon tästä ajasta voisin käyttää hyödyllisemmin elämälle merkityksellisessä Valtakunnan saarnaamisessa?

Harkittuasi rukoillen olosuhteitasi voit ehkä havaita, että joillakin muutoksilla voisit ilmoittautua vakituiseen tai ainakin tilapäiseen tienraivaukseen. Jotta näin tapahtuisi, aseta itsellesi päivä, jolloin voisit aloittaa, ja työskentele tämän tavoitteen hyväksi odottaen Jehovan siunaavan ponnistelusi.

Eräs Havaijilla asuva veli, jota matkustava valvoja kannusti tekemään näin, kirjoittaa: ”Kysymykseni oli, milloin minun pitäisi aloittaa tienraivaus ja lähteä maallisesta työstäni? Yksi asia, minkä tiesin, oli se, että mitä pitempään pysyisin maallisessa työssäni, sitä vaikeampaa minun olisi lähteä suurempien etujen ja paremman palkan vuoksi. Asetin mielessäni tavoitteeksi erota työstäni ja astua tienraivaukseen 1. lokakuuta 1966. Tämä päivä lähestyi nopeasti, ja ennen kuin huomasinkaan, olin tienraivaaja.” Nykyään tämä veli palvelee erikoistienraivaajana.

ROHKAISUN SAAMINEN TOISTEN KOKEMUKSESTA

Harkittuasi mahdollisuuksiasi tulla tienraivaajaksi saatat kysyä, kykenetkö myös jatkamaan tienraivaajana. Tässä suhteessa toisten esimerkki voi osoittautua sinulle sekä hyödylliseksi että rohkaisevaksi.

Ajattele tienraivaajia, jotka ovat palvelleet uskollisesti monia vuosia. Kun kuulet tai luet heidän kokemuksiaan Vuosikirjasta ja Vartiotornista, harkitse sitä iloa, mitä he ovat saaneet ja saavat jatkuvasti. Mieti heidän olosuhteitaan ja sitä, mikä on saanut heidät tekemään parhaansa. Jos tunnet tienraivaajia, joiden olosuhteet eivät eroa paljoakaan omistasi, kysy heiltä, miten he pääsivät alkuun ja miten he ovat kyenneet jatkamaan.

Kierrosvalvoja on myös iloinen voidessaan vastata tienraivausta koskeviin kysymyksiisi, ja hän on varmastikin mitä parhaimmassa asemassa tekemään sen. Hän tietää kokemuksesta, mitä tienraivaus on. Hän on myös työskennellyt monien tienraivaajien kanssa, joiden joukossa hyvin todennäköisesti on ollut joitakin sellaisia, joiden olosuhteet olivat hyvin samankaltaisia kuin sinun.

Vanhimmat seurakunnassasi voivat auttaa sinua, ovatpa he tienraivaajia tai eivät. Tavallisesti he ovat aviomiehiä, joilla on lapsia ja joiden on ollut tasapainotettava vastuunsa perheen ja seurakunnan suhteen, jotta he voisivat ottaa innokkaan johdon Valtakunnan saarnaamisessa ja opetuslasten tekemisessä. Kun puhut heille, voit ehkä havaita, miten se, mitä he ovat tehneet huolehtiakseen vastuistaan, auttaisi sinua järjestämään asiasi tienraivausta varten. Tämän lisäksi vanhimmat voivat antaa sinulle ehdotuksia, jotka perustuvat heidän kokemukseensa työskentelystä tienraivaajien kanssa tai jopa heidän omaan kokemukseensa tilapäisenä tienraivaajana. Älä siis epäröi puhua heille mistä tahansa ongelmasta, jonka tunnet olevan esteenä itsellesi tienraivauspalveluksen suhteen.

KUN VANHIMMAT JA AVUSTAVAT PALVELIJAT VALITSEVAT TIENRAIVAUKSEN

On luonnollista, etteivät kaikki vanhimmat ja avustavat palvelijat voi toimia tienraivaajina. Mutta kun ne, jotka kykenevät tekemään sen, astuvat itse vakituiseen tai tilapäiseen tienraivauspalvelukseen, tämä antaa mitä suurimman kannustuksen kaikille seurakunnassa oleville paneutua pontevasti Valtakunnan saarnaamiseen. Juuri tämän vuoksi vanhinten ja avustavien palvelijoiden pitäisi huolehtia siitä, etteivät heidän sanansa ja toimintansa millään tavalla antaisi väheksyvää kuvaa siitä, miten tärkeätä on osallistua todistustyön loppuunsuorittamiseen ”lopun ajan” viimeisten päivien kuluessa. Ilmeisestikään he eivät kykenisi rohkaisemaan toisia osallistumaan täydemmin Valtakunnan saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen, elleivät he tee parastaan omissa olosuhteissaan.

Sitä vaikutusta, mikä vanhinten ja avustavien palvelijoiden antamalla hyvällä esimerkillä on, kuvaa hyvin se, mitä on tapahtunut viime vuosina eräässä seurakunnassa Portugalissa. Komiteassa palvelevat veljet olivat huolissaan siitä, että muutamat pidättyivät tienraivauspalveluksesta. Jopa erikoistoiminnan kuukausina veljet ja sisaret vain harvoin osallistuivat tilapäiseen tienraivaukseen. Komitea pohti asiaa ja päätti, että mahdollisesti saataisiin parhaat tulokset, jos he antaisivat esimerkin toimimalla tilapäisinä tienraivaajina huhtikuun aikana. Tämän he tekivätkin, vaikka kenelläkään heistä ei ollut silloin lomaa. He suunnittelivat aikataulun iltoja ja viikonloppuja varten, mikä teki heille mahdolliseksi saavuttaa tuntitavoitteen, vaikka työn kielto Portugalissa tekikin sen vaikeammaksi. Toissa vuonna he olivat ilahtuneita, kun useat julistajat jäljittelivät heidän esimerkkiään ja palvelivat tilapäisinä tienraivaajina. Viime vuonna kaikki ne, jotka oli nimitetty tehtäviin seurakunnassa, toimivat tilapäisinä tienraivaajina huhtikuussa. Tämä todellakin innosti seurakuntaa toimintaan. Noin neljäsosa julistajista osallistui tilapäiseen tienraivaukseen.

Samalla tavoin, kun kaikki nimityksen saaneet veljet Ikot Eyon seurakunnassa Nigeriassa Afrikassa ottivat johdon tienraivauspalveluksessa, neljäkymmentäyksi viidestäkymmenestäyhdeksästä kastetusta julistajasta ilmoittautui tilapäiseen tienraivaukseen. Sen seuraus oli, että seurakunta saavutti uuden huipun julistajissa. Myös raamatuntutkistelutyö edistyi merkittävästi.

Yksi syy siihen, miksi Japanissa on niin runsaasti tienraivaajia – joka neljäs julistajia – on vanhinten antama merkittävä esimerkki monien heistä toimiessa tienraivaajina. Joukko näistä vanhimmista, jotka ovat voineet tehdä sen, on jättänyt hyvän työpaikkansa ollakseen tienraivaajia. Yksi luopui korkeasta asemasta Hitachin sähkölaitteita valmistavassa yhtiössä saadakseen aikaa tienraivaukseen. Eräs autotehtaan tarkastajana toimiva veli luopui kannattavasta työstään voidakseen palvella tienraivaajana. Eräs vanhin Kyoto Ukyon seurakunnassa oli koulutettu Yhdysvalloissa, jotta hän olisi voinut ottaa vastaan korkean aseman yhtiönsä arkkitehtiosastolla. Mutta hän luopui tästä tilaisuudesta palvellakseen tienraivaajana ja suorittaa osa-ajan maallista työtä.

Eräs vanhin, joka astui vakituiseen tienraivaukseen Havaijilla, sanoi seuraavasti:

”Ollessani esivalvojana ja yrittäessäni auttaa muita tienraivaajiksi ajattelin usein, miten tärkeää olisikaan, että ottaisin itse johdon tienraivauksen aloittamisessa. Raha-asioitteni huolellinen harkitseminen osoitti, että se oli mahdollista. Päätöstäni vahvisti vielä halu auttaa useampia tienraivaukseen ja auttaa ihmisiä alueella oppimaan totuus. Minulla oli neljä kasvavaa lasta ja olin syvästi kiinnostunut heidän tulevaisuudestaan. Minulla oli hyvin palkattu työ nosturinkuljettajana. Kesäkuussa 1967 päätin luopua työstäni ja liittyä tienraivaustyöhön, jossa vaimoni jo oli.”

Onko Jehova siunannut tätä isää ja hänen perhettään hänen astuttuaan tienraivaukseen? Tulokset puhuvat puolestaan. Seurakunnassa, missä he palvelevat, joka seitsemäs on liittynyt vakituisten tai erikoistienraivaajien riveihin. Kokouksissa on läsnä noin 150 prosenttia julistajamäärään verrattuna.

Oman perheensä saamista siunauksista tämä veli mainitsi: ”Nuorin lapsistani siirtyy yläluokille syyskuussa ja ryhtyy tienraivaajaksi, kun koulu alkaa. Silloin perheessämme on kuusi tienraivaajaa, mukaan luettuna vanhin tyttäremme, joka on tienraivaajana miehensä kanssa toisessa seurakunnassa. Se, että koko perhe panee Valtakunnan edut ensimmäiseksi elämässä, on suojana ja tuo suurta iloa meille.”

VANHEMMAT VOIVAT ANTAA ERINOMAISTA KANNUSTUSTA

Samoin kuin vanhinten ja avustavien palvelijoiden esimerkki on todellinen sysäys seurakunnalle, myös vanhempien esimerkillä, kun he käyttävät hyvin tilaisuuksiaan julistaa ”hyvää uutista”, on terveellinen vaikutus heidän lapsiinsa. Kun paino kodissa ei ole aineellisissa vaan hengellisissä asioissa, niin lapsissa kasvaa palava halu toimia Valtakunnan etujen edistämiseksi.

Esittäen ajatuksia vanhempien tienraivausta kohtaan ilmaiseman hyvän asenteen vaikutuksista eräs vanhin Nigeriassa sanoi: ”Vanhemmilla on syvä kunnioitus tienraivaajia ja erityisesti erikoistienraivaajia ja kierrosvalvojia kohtaan. Tämä on saanut monet nuoret kehittämään samanlaista kunnioitusta tienraivauspalvelusta kohtaan, minkä he ovat nähneet kaikkein haluttavimpana työnä.”

Eräs kierrosvalvoja samassa maassa kertoi tyypillisen esimerkin perheestä, joka ponnisteli tienraivauksen edistämiseksi perheen keskuudessa: ”Eräs viisitoistavuotias sisar sanoi Itiren kierroskonventissa, että hänen vanhempansa pitävät hänen tienraivaustaan osana perhevastuista. Kun perheen toimintoja suunnitellaan, siihen sisällytetään hänen toimintansa.” Jos tämä nuori sisar ei täyttäisi tienraivaajan vaatimuksia, hän pitäisi sitä ikään kuin perheen pettämisenä.

Filippiineillä monet perheet ponnistelevat samaan tapaan. Vaikka siellä on usein suuria perheitä, joilla on niukasti omaisuutta, niin monet vanhemmat ovat halukkaita pitämään lapsensa apunaan kotona ja tienraivaajina mieluummin kuin panisivat heidät kokopäivätyöhön auttamaan perheen taloudellisen taakan kantamisessa. Quezonin kaupungissa toimiva nuori tienraivaajasisar kirjoittaa: ”Olen suuresta yhdeksän lapsen perheestä, mutta vanhempani pitävät parempana, että olen tienraivaajana. Jotta auttaisin heitä, työskentelen kotona – pesen ja silitän vaatteita, laitan ruokaa ja ompelen pukuja.”

Samassa maassa eräs mies ja vaimo ovat palvelleet erikoistienraivaajina yli viisitoista vuotta ja kasvattaneet samaan aikaan yhdeksän lapsen perheen. Kaikki perheet eivät voi tehdä näin, mutta tämä huonekunta havaitsi, että perheen yhteistoiminta teki sen mahdolliseksi heille. Isä mainitsi: ”Opetimme lapsillemme jo heidän nuoruudessaan, miten työtä tehdään. Vanhin poikani kykeni pitämään huolta maatilastamme sisartensa avulla. Tyttäremme oppivat, miten hankitaan toimeentulo torimyyjinä. Me myös autoimme heitä arvostamaan tienraivaustyötä, niin että nykyään viisi tytärtäni toimii vakituisina tienraivaajina ja vanhin poikani tilapäisenä tienraivaajana.”

Tämä veli ja sisar näkivät hyviä tuloksia ei vain perheessään vaan myös saarnaamisestaan ja opetuslasten tekemiseen liittyvästä toiminnastaan. He ovat olleet välikappaleita yhden uuden seurakunnan muodostamisessa ja kuuden muun seurakunnan auttamisessa edistymään. He ovat voineet auttaa kolmekymmentäviisi lampaankaltaista ihmistä totuuteen.

Jos sinulla on lapsia, rohkaisetko sinä lapsiasi tienraivaukseen sanoin ja esimerkilläsi? Jos olet nuori, suhtaudutko arvostavasti sinulle annettuun kannustukseen? Onko halusi lisätä vanhempiesi iloa kuluttamalla itseäsi tienraivauspalveluksessa? Onko rakkautesi Jehovaan ja toisiin ihmisiin kasvanut niin suureksi, että haluat käyttää mahdollisimman paljon aikaa Valtakunnan saarnaamiseen?

TARTU TILAISUUKSIIN, JOTKA OVAT AVOINNA SINULLE

Siitä huolimatta, millaisia nykyiset olosuhteesi ovat, harkitse aina, miten voisit laajentaa tulevaisuudessa osallisuuttasi Valtakunnan saarnaamiseen. Niin pitkään kuin olosuhteesi voivat muuttua tällä puolen ”suurta ahdistusta”, pidä tienraivausta mahdollisena tavoitteena. Jos olosuhteet sitten muuttuvat ja vapauttavat sinut olemaan vakituinen tai tilapäinen tienraivaaja, sinä olet valmistautunut mielessäsi ja sydämessäsi käyttämään parhaalla tavalla edessäsi olevia tilaisuuksia. Monet veljet ja sisaret ovat tehneet juuri siten.

Eräällä veljellä Portugalissa oli tilaisuus myydä osuutensa liikekumppanilleen ja ryhtyä tienraivaajaksi. Hän käytti tilaisuuden hyväkseen ja sijoitti rahansa tavalla, joka takasi säännöllisen tulon, riittävän ylläpitämään hänen perhettään, johon kuului kaksi lasta ja hänen äitinsä, ja astui sitten tienraivauspalvelukseen. Hän ei ole katunut ratkaisuaan. Hän kirjoitti: ”Minulla oli aina paljon tehtävää liikemiehenä. Mutta tienraivaajana olen vieläkin kiireisempi. Vastakohtana kuitenkin olen kiistattomasti paljon onnellisempi ja terveempi. Työskennellessäni liikemiehenä tulin usein kotiin henkisesti täysin tyhjänä, uupuneena ja ärtyisänä. Hermoni olivat huonot ja käytin rauhoittavia lääkkeitä. Nyt kun olen tienraivaaja, tulen kotiin joinakin päivinä hyvin väsyneenä ruumiillisesti, mutta todella onnellisena ja täynnä henkeä. Ja siitä lähtien kun aloitin tienraivauksen en ole koskaan tarvinnut rauhoittavia lääkkeitä! On totta, että elämme nyt vaatimattomammin, mutta elämämme on nyt paljon rikkaampaa. Ja hengellisyyden suhteen ei voi tehdä edes vertailuja.”

Jopa tämän veljen kaksitoistavuotias tytärkin on huomannut eron. Hän sanoi: ”Aikaisemmin kun isä tuli kotiin työstä myöhään ja väsyneenä, me tuskin näimme häntä. Hän vain söi ja meni sänkyyn eikä juuri puhunut sanaakaan meille. Nyt isä on enemmän kanssamme, ja me todellakin pidämme siitä. Ennen kaikkea me nautimme nyt perheen raamatuntutkistelusta, jota isä pitää meille säännöllisesti.”

Kuten monissa muissakin osissa maailmaa, veljet ja sisaret Koreassa ovat myös tehneet hyvin ottaessaan vaarin tilaisuuksista toimia vakituisina ja tilapäisinä tienraivaajina. Tämän maan 14754:stä ”hyvän uutisen” julistajasta 1810 toimii tienraivaajina, mikä merkitsee yhtä jokaisesta kahdeksasta. He eivät anna kylmän talven masentaa itseään. Päinvastoin, kylmä kuukausi tammikuu on kuukausi, jolloin tavallisesti nähdään huippu tilapäisten tienraivaajien luvussa. Ja miksi? Se johtuu siitä, että koulut on suljettu ankaran kylmyyden vuoksi, koska useimmat luokkahuoneista ovat ilman lämmityslaitteita, ja tämä vapauttaa oppilaat ja opettajat lomatienraivaukseen. Saadessaan vanhemmilta lapsilta apua kotona myös perheenäidit saavat tilaisuuden lisätä saarnaamistoimintaansa tilapäisinä tienraivaajina.

Käytätkö sinä samoin omia tilaisuuksiasi? Jos sinulla on loma tammi-, helmi- tai maaliskuussa, voisitko ajatella tienraivausta silloin? Jos koulusta on lomaa, voisitko auttaa äitiäsi tekemällä joitakin kotitöistä ja vapauttaa siten hänet osallistumaan kanssasi tilapäiseen tienraivaukseen?

Kun me kaikki olemme kiinnostuneita osuutemme lisäämisestä Valtakunnan saarnaamisessa, rakkaudesta Jehovaa ja lähimmäisiämme kohtaan, varmastikin paljon voidaan vielä saada aikaan vilpittömän sydämen omaavien auttamiseksi asennoitumaan tosi palvonnan puolelle.