”Viaton kaikkien vereen”
MILETOSSA, Vähän-Aasian länsirannikolla, apostoli Paavali tapasi Efeson seurakunnan vanhimmat. Jäähyväissanoissaan heille hän mainitsi: ”Minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa. Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen. Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.” – Apt. 20:25–27.
Apostoli Paavalilla ei ollut pelkoa, että hän olisi epäonnistunut tehtävässään julistaa ”valtakunnan hyvää uutista”. Hän tiesi käyttäneensä aikansa hyvin sekä huolehtiessaan henkilökohtaisista tarpeistaan tekemällä työtä käsillään että opettaessaan toisille Jumalan tahtoa. Hän luotti siihen, että se mitä hän oli opettanut sanoin ja esimerkillään, varusti täysin toiset palvelemaan Jehovaa Herran Jeesuksen Kristuksen uskollisina opetuslapsina. Jos joku hylkäsi tosi palvonnan, sitä ei voitu laskea Paavalin syyksi. Heidän verensä olisi heidän oman päänsä päällä. – Apt. 20:31–35.
Voiko meillä nykyään olla samanlainen luottamus? Varmasti, edellyttäen että me Paavalin tavoin olemme kokosieluisia Jumalan tahdon tekemisessä. Meidän on tietystikin sopivaa varmistautua siitä, ettemme ole puutteellisia missään elintärkeässä piirteessä.
HARKITSE TIENRAIVAUSPALVELUSTA
Paavalin tavoin meillä tulisi olla halu auttaa niin monia kuin mahdollista saamaan totuuden täsmällinen tuntemus, ja meidän tulisi olla halukkaita siirtämään pois esteet, jotka voivat rajoittaa toimeliaisuuttamme evankeliuminpalveluksessa. Voit sen tähden havaita hyödylliseksi puhua seurakuntasi vanhimmille mahdollisuuksistasi astua tienraivauspalvelukseen. Jos jotkin olosuhteet rajoittavat nyt osallistumistasi kenttäpalvelukseen, voisit myös kysyä itseltäsi: Olisiko minulla mahdollisuus muuttaa olosuhteitani? Jos tekisin niin, miellyttäisikö se Jehovaa? Voisinko lisätä osallistumistani Valtakunnan saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen ja silti pitää hyvää huolta muista raamatullisista vastuistani? Voisinko ilmoittautua tilapäiseksi tai vakituiseksi tienraivaajaksi?
Mikäli mahdollista, sinä varmaan haluat tehdä näin. Ilmeisestikään antautuneella, kastetulla Jehovan todistajalla ei voisi olla täysin puhdasta omaatuntoa, jos hän tietää, että hän voisi tehdä paljon enemmän ”hyvän uutisen” levittämisessä, mutta pidättyy tekemästä sitä. Hänen olisi vaikeaa sanoa olevansa ”viaton kaikkien vereen”, jos hän välinpitämättömästi käyttäisi aikaansa hyödyttömiin tarkoituksiin, aikaa, jota hän voisi käyttää toisten auttamiseen Jumalan elämänantavan sanan täsmälliseen tuntemukseen.
Kaikki eivät tietenkään voi olla tienraivaajia, eikä kenenkään pitäisi tuntea alemmuutta siksi, että hänen olosuhteensa tekevät tienraivauksen mahdottomaksi. Jehova Jumala ja hänen Poikansa ovat mieltyneitä kaikkien tosi kristittyjen kokosieluiseen palvelukseen.
Joskus käy kuitenkin niin, että ajattelemme jonkin olevan meille mahdotonta, mutta myöhemmin huomaammekin voivamme tehdä sen. Juuri siksi voimme hyötyä toisten esimerkistä. Se, mitä he ovat tehneet, voi auttaa meitä näkemään, miten me voisimme laajentaa osallistumistamme Valtakunnan saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen.
Harkitessasi tienraivauspalveluksen aloittaneiden kokemuksia ajattele omia olosuhteitasi ja päätä, voisitko liittyä heidän joukkoonsa.
PERHEENEMÄNNÄT JA ÄIDIT PALVELEVAT TIENRAIVAAJINA
Oletko sinä kotona oleva vaimo? Oletko äiti? Monet vakituisina tai tilapäisinä tienraivaajina palvelevat ovat. Miten he tekevät sen?
Eräs sisar Havaijista kertoo, miten hän voi olla tienraivaaja, vaikka hänellä on kolme lasta ja epäuskoinen aviomies: ”Kullakin lapsista on oma osuutensa taloustöistä koulun jälkeen. Pyrin olemaan kotona vähintään tuntia ennen koulun loppumista. Ellen pääse kotiin ennen kuin lapset tulevat koulusta, järjestän heidät olemaan isoäidin luona siihen saakka, kunnes noudan heidät tultuani kenttäpalveluksesta.”
Toinen Havaijissa tienraivaajana palveleva äiti sanoo: ”Tienraivaajana, vaimona ja äitinä oleminen vaatii monia järjestelyjä ja yhteistoimintaa kaikkien perheenjäsenten taholta. Käytän aikaa kenttäpalvelukseen viitenä päivänä viikosta. Maanantaisin huolehdin perheen asioista, ja illat käytän henkilökohtaiseen tutkimiseen ja seurusteluun perheeni kanssa. Koska olin tienraivaajana lasteni ollessa pieniä, tämä ilmeisesti sai myös heidät tekemään tienraivauksesta tavoitteen elämässään. Tienraivaajana minulla oli hyviä tilaisuuksia viedä lapsiani kenttäpalvelukseen useammin, mikä vahvisti heitä hengellisesti. Sen lisäksi meidän keskinäiset suhteemme vanhempina ja lapsina paranivat tuntuvasti osoittaessamme heitä kohtaan henkilökohtaista huomiota ja ollessamme heidän tovereinaan kenttäpalveluksessa. Palveleminen tienraivaajana on ollut suojaksi minulle, sillä se on auttanut minua vapautumaan itsekkäistä pyrkimyksistä.”
Seuraava raportti on tullut Japanin haaratoimistosta: ”Monet tienraivaajat Japanissa ovat perheenemäntiä. Noudattamalla hyvää aikataulua heillä ei ole paljoakaan vaikeuksia pitää yksinkertainen kotinsa siistinä. He suorittavat huomattavan osan kenttäpalveluksesta silloin, kun lapset ovat koulussa. Eräs tienraivaajasisar menee palvelukseen taluttaen kolmivuotiaita kaksospoikiaan, yhtä kummallakin kädellä. Toinen tienraivaaja käyttää polkupyörää, yksi lapsista on istuimella pyörän etupuolella ja toinen takaistuimella. Kouluikäisten lasten äidit järjestävät usein saapumisen kotiin samaan aikaan lasten kanssa, ja myös heidän oppilaansa tulevat sinne samaan aikaan raamatuntutkistelua varten, tai sitten he ottavat lapset tutkisteluun kanssaan. Tuon kiinnostuneen kotona voi olla lapsia, ja silloin tienraivaajan lapset voivat johtaa tutkistelua näille lapsille.”
Korean haaratoimistonvalvoja kirjoittaa, että perheenäidit kuuluvat tehokkaimpiin tienraivaajiin tuossa maassa. Tavallisesti he johtavat useampia raamatuntutkisteluja kuin muut vakituiset tienraivaajat. Esittäen ajatuksia näiden perheenäitien olosuhteista haaratoimistonvalvoja kirjoittaa:
”Useimmat Korean veljien kodeista ovat hyvin vaatimattomia, niissä on vain huone tai pari. Tämän vuoksi kodinhoitoon ei kulu paljon aikaa. Ilman nykyaikaisia välineitä sisarten on kuitenkin käytettävä enemmän aikaa aterioiden valmistukseen ja ostosten tekemiseen kerran tai kahdesti joka päivä. Harvoilla sisarilla on pesukone. He nousevat varhain aamulla ja suorittavat taloustehtävänsä voidakseen olla kenttäpalveluksessa kello 9. He käyttävät palvelukseen ajan, jonka muut perheenjäsenet ovat työssä tai koulussa.”
Mikä sitten saa niin monet perheenäidit ryhtymään tienraivaajiksi ja löytämään siitä todellista iloa? Se on rakkaus Jehova Jumalaan ja vilpitön halu auttaa toisia löytämään ikuiseen elämään johtava tie. Heidän ponnistelujaan on siunattu runsaasti. Paneeko sama rakkaus sinut haluamaan tehdä niin paljon kuin voit ”hyvän uutisen” julistamisessa? Vaikka olosuhteet eivät antaisikaan sinulle mahdollisuutta olla vakituinen tienraivaaja, voisitko osallistua heidän iloihinsa tilapäisenä tienraivaajana? Kannustaako sydämesi sinua haluamaan sitä siksi, että olet hyvin kiinnostunut alueellasi asuvista ihmisistä?
Eräs sisar Portugalista, missä Jehovan todistajien työ on kielletty, kertoo, mikä sai hänet aloittamaan tilapäisen tienraivauksen: ”Olin kierroskonventissa läsnä tienraivauspalveluksesta kiinnostuneille pidetyssä kokouksessa. Piirivalvojan esittämät ajatukset saivat minut todella ajattelemaan. Hän sanoi: ’Jos sinä todella rakastat jotakuta, etkö tee iloiten jotakin osoittaaksesi sen? Miten me osoitamme rakkautemme Jehovaa kohtaan? Ehkä voimme tehdä sen täydemmin palvelemalla tilapäisinä tienraivaajina.’ Koska halusin aina tehdä näin, päätin puhua siitä mieheni kanssa. Vaikka minulla on kolme pientä lasta, kolme-, viisi- ja seitsemänvuotias, me laadimme suunnitelman, jonka mukaan äitini, joka asuu kanssamme, huolehtisi lapsista kuukauden ajan. Vaikka perheellämme onkin vain niukasti aineellisia varoja, päätimme yhdessä viisitoistavuotiaan sisareni ja erään vanhemman sisaren kanssa seurakunnastamme, että toimisimme tilapäisinä tienraivaajina yhden kuukauden vapaalla alueella, koska eräs kiinnostunut pariskunta, jonka kanssa olin tutkinut, muutti tälle alueelle ja tarjosi meille majoituksen.”
Palkittiinko tämän sisaren ja hänen kanssaan tilapäisinä tienraivaajina palvelleiden ponnistelut? Hän jatkaa: ”Miten iloista aikaa se olikaan! Voitteko kuvitella iloamme, kun ihmiset tulivat tapaamaan meitä kotiin, jossa asuimme, ja sanoivat: ’Toin nämä naapurini kuulemaan, mitä kerroitte minulle, koska he eivät olleet kotona, kun kävitte siellä toissa päivänä.” Tilapäisinä tienraivaajina puhuimme tuon kuukauden aikana sadoille ihmisille kaduilla ja teillä Jumalan valtakunnan ihmeellisistä siunauksista. Saimme edun aloittaa yhdeksän raamatuntutkistelua tänä aikana. Joitakin päiviä sitten olin onnellinen kirjeestä, jonka sain eräältä naiselta, jolle aloitin tutkistelun. Hän kirjoitti siinä mm.: ’Rakas Ystäväni. Mitä enemmän opin Jumalan sanasta, sitä enemmän kiitän Jumalaa siitä, että hän lähetti teidät kotiini. Joka päivä mieheni lukee vähän jättämästänne kirjasta, ja hän on hyvin kiinnostunut tietämään enemmän Jumalan tarkoituksista.’”
PERHEEN YHTEISTOIMINTA AUTTAA
Samoin kuin tämän portugalilaisen sisaren tapauksessa, jota autettiin palvelemaan tilapäisenä tienraivaajana hänen äitinsä ollessa halukas huolehtimaan lapsista kuukauden ajan, monet muutkin ovat voineet osallistua tienraivaukseen perheen yhteistoiminnan ansiosta.
Filippiineillä monet veljet ovat maanviljelijöitä. Kun kylvö tai elonkorjuu ovat käynnissä, he ovat hyvin kiireisiä. Mutta kun tämä työ on ohi, monet heistä osallistuvat tilapäiseen tienraivaukseen. Eräs valvoja raportoi, että perheenjäsenet tekevät niin vuorotellen. Oletko milloinkaan harkinnut, mitä sinä voisit tehdä auttaaksesi eri perheenjäseniä olemaan tilapäisinä tienraivaajina eri aikoina vuodessa?
Yksi syy siihen, miksi Koreassa on paljon tienraivaajia julistajien lukumäärään verrattuna, on perheen yhteistoiminta. Haaratoimistonvalvoja esitti havaintonsa: ”Monet perheryhmät ovat yhteistoiminnassa, jotta yksi tai useampi perheestä voisi olla tienraivaaja. Useimmat korealaiset avioituvat ja kasvattavat perheen. On harvinaista, että joku valitsee naimattomuuden. Kuitenkin avioiduttuaan ja perheen päästyä alkuun aviopari usein pyrkii järjestämään asiat siten, että toinen heistä voi olla tienraivaaja. Tämä on järjestynyt useammin silloin, kun pariskunta pitää yhdessä pientä kauppaa, kuin silloin, jos aviomies työskentelee toisen työnantajan palveluksessa. Työpaikoista on puutetta, ja työnantajan palveluksessa oleminen merkitsee tavallisesti kahdentoista tai useammankin tunnin työpäivää säännöllisesti.”
Kertoen perheen yhteistoiminnasta eräs Portugalissa palveleva veli kirjoittaa: ”Vaimoni ja minä nousemme joka aamu Beetel-perheen aikataulun mukaan, ja kello 7–9 aamupäivällä vaimoni saa useimmat taloustöistä suoritetuiksi, ateriat valmistetuiksi jne. Kummallakin pojistamme on säännöllisesti määrätyt velvollisuutensa, kuten vuoteittensa sijaaminen ja huoneittensa siistiminen, ja toisen kattaessa pöydän ateriaa varten toinen huolehtii ostoksista. Meille on hyvin usein tienraivauksemme aikana tarjottu hyvin palkattua työtä, miltei aina silloin kun olemme kohdanneet joitakin taloudellisia ongelmia. Minulle on tarjottu erinomaisia palkkoja Sveitsissä ja Ranskassa. Juuri äskettäin paikallinen jalokivikauppias pyysi minua työhön hyvää palkkaa vastaan. Olemme perheenä hyvin onnellisia elämän välttämättömyyksien saamisesta, ja noudatamme iloiten sitä erinomaista neuvoa, jonka Matt. 6:19–21 esittää.”
Kun perheenjäsenet osallistuvat yhdessä kuorman kantamiseen, saadaan käytettäväksi ylimääräistä aikaa, joka voi riittää ainakin yhdelle perheenjäsenelle tienraivaajana toimimiseen. Eikö tämä olisi siunattu tulos perheen yhteistoiminnasta?
UHRAUKSIA ON EHKÄ TEHTÄVÄ
Useimmiten tienraivaajaksi haluavat tarvitsevat jotain muutakin kuin perheen yhteistoimintaa. Vapautuakseen tienraivaukseen heidän on ehkä muutettava olosuhteitaan. Eräs valvoja Nagoyassa Japanissa jätti kokopäivätyönsä ja ryhtyi huolehtimaan maidonjakelusta, jonka hän aloitti kello 5 aamulla. Tämä jättää hänelle runsaasti aikaa huolehtia vaimostaan ja lapsistaan sekä tienraivauksesta päivän jäljellä olevana aikana. Fukuyaman sairaalan leikkausosaston ylihoitajatar siirtyi osan-ajan työhön toiseen sairaalaan, jotta hän olisi voinut olla tilapäinen tienraivaaja kasteestaan lähtien siihen saakka, kunnes olisi pätevä toimimaan vakituisena tienraivaajana. Siellä on lukuisia nuoria lääkäreitä, jotka työskentelevät päivän tai kaksi sairaalassa aineellisten tarpeittensa hankkimiseksi ja jotka käyttävät lopun ajan tienraivauspalvelukseen. Jotkut apteekkarit käyttävät myös toimilupiaan tehden vain sen verran osa-ajan työtä, että he voivat pysyä tienraivauksessa. Toiset tienraivaajat hankkivat kylliksi rahaa toimeentuloonsa töillä, joita ihmiset eivät normaalisti halua suorittaa, kuten uutislehtien jakelulla varhain aamulla, puhdistaen keilaratoja ja toimistoja. Toisinaan kaksi tienraivaajaa on jakanut keskenään kokopäivätyön.
Havaijissa aviopari, jolla oli kaksi lasta, myi kanalansa ja muutti toiselle saarelle tienraivaajiksi, vaikka heidän lapsensa olivat vielä pieniä. He lausuivat ilonsa näin: ”Tienraivaus esimerkkinä lapsillemme oli paras perintö, mitä saatoimme antaa heille.” Isä ajoi koululaisbussia ja suoritti puusepäntyötä osan ajastaan perheen ylläpitämiseksi taloudellisesti, ja samalla hän palveli esivalvojana ja vakituisena tienraivaajana. Kesäkuukausien ajan lapset toimivat tilapäisinä tienraivaajina vanhempiensa kanssa.
Toinen veli Havaijista sanoi: ”Aloin arvostaa tienraivaustyötä, kun vaimoni ja kaksi poikaani aloittivat tienraivauksen. Minulla oli hyvä asema puhelinyhtiössä monet vuodet, ja palveltuani siellä kaksikymmentä vuotta päätin erota virasta, ottaa osa-ajan työn ja ryhtyä tienraivaajaksi. Jehova on siunannut runsaasti ponnistuksiamme kokoajanpalveluksessa. Kaksi poikaani palvelee nyt Brooklynin Beetelissä, ja minä iloitsen vaimoni toveruudesta tienraivaustyössä.”
Eräs pariskunta Portugalissa, jolla oli yhdeksänvuotias tytär, oppi totuuden ja tunsi niin suurta kiitollisuutta Jehovaa kohtaan, että he tekivät tienraivauspalveluksen tavoitteekseen. Tämä ei kuitenkaan ollut helppoa, koska tyttären lisäksi oli pidettävä huolta vaimon vanhemmista ja 80-vuotiaasta tädistä. He eivät kuitenkaan luopuneet heti ajatuksesta, vaan ryhtyivät laskemaan omaisuutensa arvoa. Koska he omistivat huoneiston, he päättivät käyttää sitä hyödykseen vuokraamalla sen. Siten heidän kotinsa ei olisi este, vaan pikemminkin astinlauta tienraivaukseen. Saatu vuokra auttaisi suuresti muiden kustannusten peittämisessä. Koska he omistivat muutakin, he päättivät myydä sen nyt ja käyttää saamansa tulot kulujen peittämiseen tienraivauksessa.
Vain pienen ajan kuluttua siitä, kun he olivat saaneet suunnitelmansa valmiiksi, ulkolainen yhtiö, jonka palveluksessa veli oli, kannusti voimakkaasti häntä jatkamaan ja tarjosi hänelle ylennyksen. Myös sukulaiset yrittivät painostaa ja pyrkivät saamaan heidät pelkäämään epävarmaa tulevaisuutta. He pysyivät kuitenkin päätöksessään. Vain kolme vuotta antautumisensa jälkeen he ovat erikoistienraivaajia ja iloitsevat monista siunauksista. Tämä pariskunta johtaa yhteensä kolmeakymmentä Raamatun kotitutkistelua. Heidän lujuutensa Valtakunnan etujen asettamisessa ensimmäiseksi on myös auttanut yhdeksän jäsentä lähisukulaisten joukosta antautumaan Jehova Jumalalle.
Todellakin niitä, jotka ovat luopuneet aineellisista omistaakseen itsensä täydemmin Valtakunnan etujen edistämiseen tienraivaajina, on siunattu runsaasti. Eräs mies ja hänen vaimonsa, jotka kumpikin luopuivat hyväpalkkaisesta toimestaan tienraivauksen vuoksi, lausuivat: ”Kuluneet neljä vuotta, jotka olemme palvelleet Jehovaa tienraivaajina, ovat olleet onnellisimmat, siunatuimmat ja tyydyttävimmät vuodet elämässämme. Siinä ei ole mitään katumista, sillä me molemmat olemme saaneet siunauksia hengellisesti ja aineellisesti.”
Mitä ajattelet harkittuasi omia olosuhteitasi? Onko tienraivaus sinua varten? Voitko järjestää olosuhteesi sellaisiksi, että tulet toimeen vähemmällä? Olisiko mahdollista työskennellä yhdessä perheenä, jotta ainakin yksi perheestä voisi olla vakituinen tienraivaaja? Tai olisiko mahdollista perheen yhteistoiminnan avulla saada useampia perheenjäseniä osallistumaan tilapäiseen tienraivauspalvelukseen?
Jos näet mahdollisuuden laajentaa osallisuuttasi kenttäpalvelukseen vakituisena tai tilapäisenä tienraivaajana harkittuasi asiaa rukoillen, miksi et asettaisi itsellesi päivää, jolloin aloitat, ja työskentelisi sen hyväksi?
Jehova Jumalalle omistautuneina palvelijoina me varmastikin haluamme käyttää aikamme viisaasti näinä ”viimeisinä päivinä”. Kun olemme kokosieluisia palveluksessamme Jehovalle, voimme olla vakuuttuneita hänen siunauksestaan. Voimme sanoa apostoli Paavalin tavoin olevamme ’viattomia kaikkien vereen’.