Niiden auttaminen, joilla on erikoistarpeita
1 Etsimmekö tapoja työskennelläksemme niiden kanssa, joiden mahdollisuuksia puhua Jehovasta ja hänen hyvyydestään jokin vamma tai kyvyttömyys pahasti haittaa? Melkeinpä kaikissa seurakunnissa on yksi tai useampia julistajia, joiden toimintamahdollisuuksia jokin haitta rajoittaa. Vamma, sokeus, kuurous tai vanhuus asettaa monille ruumiillisia esteitä. Vaikka Jehova on epäilemättä mielistynyt heidän vähäiseenkin palvelukseensa, niin tulisiko meidän päätellä, että heidän halunsa osallistua täysin määrin palvelukseen olisi yhtään vähäisempi kuin meidän?
2 Joskus käy niin, että ruumiilliset heikkoudet saavat ihmisen tietoisemmaksi Jehovan rakkaudesta ja hyvyydestä, ja siksi hän haluaa tehdä enemmän. Henkilö voi tähyillä tilaisuuksia palvella Jehovaa yhä enemmän, ja saadessaan hieman apua toisilta hän voi ehkä onnistua tässä, niin että siitä koituu enemmän iloa kaikille osapuolille. Eikö olisi erinomainen rakkaudellisen kiinnostuksen ilmaus ottaa sellaiset julistajat huomioon palvelussuunnitelmissamme, käyttää valppaasti tilaisuuksia noutaa heidät mukaamme tai auttaa heitä osallistumaan? Tämä kaikki liittyy tavoitteeseemme AUTTAA TOISIAMME!
MITÄ VOIMME TEHDÄ
3 Tällainen huomaavaisuus on epäilemättä sopusoinnussa Jehovan hengen toiminnan kanssa, hengen joka kyllästää kristillisen seurakunnan. Paavali selitti, että on ”monta jäsentä, kuitenkin yksi ruumis”, ja mainitsi, että on ”ruumiin jäseniä, jotka näyttävät heikommilta” rajoitusten vuoksi, jotka voisivat olla luonteeltaan ruumiillisia. Mikä on tulos? ”Jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki toiset jäsenet kärsivät sen kanssa.” Ponnistelut ”auttamispalvelusten” ulottamiseksi sellaisille vetävät seurakunnan yhteen rakkaudessa ja voimistavat Valtakunnan sanoman julistamista. – 1. Kor. 12:19–31.
4 Tuleeko mieleesi tapoja, joilla tämä voidaan tehdä? Eräässä seurakunnassa oli sokea veli, joka ei ollut täysin tyytyväinen panokseensa Jehovan palveluksessa. Hän halusi tehdä enemmän. Tajutessaan tarpeen olemassaolon eräs toinen veli kysyi, voisiko hän olla jotenkin avuksi. Yhteistyö luonnistui niin hyvin, että sokea veli johti pian omaa vakituista raamatuntutkisteluaan. Miten hän menetteli? Häntä auttava veli uhrasi joka viikko aikaa lukeakseen hänelle ääneen koko tutkisteluaineiston. Hän meni sokean veljen kanssa raamatuntutkisteluun ja luki kysymykset. Koska sokea veli oli hyvin perehtynyt koko aineistoon, hän saattoi johtaa erinomaista raamatuntutkistelua ja sai siitä paljon iloa.
5 Erään toisen seurakunnan kokouksissa alkoi käydä useita kuuroja. Seurakunnassa ei ollut ketään, joka olisi osannut toimia heille tulkkina, ja muutamat nuorista veljistä ja sisarista huomasivat valppaasti tämän tarpeen ja opettelivat viittomakielen. He ilmaisivat hienolla tavalla veljellistä rakkauttaan auttamalla kuuroja hyötymään kokouksista. He veivät heitä myös mukanaan palvelukseen ja järjestivät monilla käynneillä tilaisuuksia, joissa nämä kuurot saattoivat ilmaista toivonsa toisille. On tarpeetonta sanoakaan, että kaikki asianosaiset saivat runsaasti keskinäistä rohkaisua.
6 Erään pahasti ramman sisaren oli melkein mahdotonta päästä kokouksiin tai palvelukseen ryhmän mukana. Muutamat huomaavaiset julistajat nauhoittivat vuorotellen hänelle seurakunnankokouksia, niin että hän saattoi hyötyä niistä, vaikkei päässytkään mihinkään kotoa. Sen lisäksi että häntä käytiin säännöllisesti rohkaisemassa, häntä autettiin myös osallistumaan palvelukseen. Julistajat antoivat hänelle sellaisten kiinnostuneiden nimiä ja osoitteita, joille hän voisi kirjoittaa, ja joistakuista hän onnistui kehittämään jopa raamatuntutkisteluja. Samanlaisissa tapauksissa kiinnostunut on jopa tuotu sairaan vuoteen vierelle, ja siinä on johdettu säännöllisesti tutkistelua. Toiset kokemukset kertovat, miten huomaavaiset julistajat ovat vieneet liikuntakyvyttömiä rullatuolissa mukanaan katutyöhön tai ovelta-ovelle-työhön sellaisiin kerrostaloihin, joissa rullatuolia on helpompi siirtää ovelta toiselle. Tämä vaatii hiukan enemmän aikaa ja ponnisteluja, mutta ajattelehan mitä kauaskantoisia etuja saadaan näin yhdessä työskentelemisestä.
7 Voit todennäköisesti havaita runsaasti tarvetta sellaisen avun antamiseen omassa seurakunnassasi. Onko siellä joku ulkomaalainen julistaja, jolla on kielivaikeuksia? Onko siellä iäkäs veli tai sisar, joka tarvitsee auttavaa kättä? Miten on sellaisten kroonisesti sairaitten ystävien laita, jotka pääsevät palvelustoimintaan vain erikoisolosuhteissa? Jos vähän ajattelet tätä asiaa, saatat pystyä auttamaan veljeäsi tavalla, joka voi tuottaa paljon iloa hänelle samoin kuin sinulle itsellesikin.
8 Jos suunnittelet toimintasi yhdessä työskentelemistä silmällä pitäen, se saa ruumiillisesti vammaiset vakuuttuneiksi siitä, että ”jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa”. Se antaa myös todellisen merkityksen sananlaskulle: ”Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.” – Saarn. 4:10; Sananl. 17:17.