Ilon saaminen henkilökohtaisesta tutkimisesta
1 Psalmista julisti ’autuaiksi’ [’onnellisiksi’, UM] ne, jotka ’rakastavat Herran lakia’ ja lukevat sitä ”päivät ja yöt”. (Ps. 1:1, 2) Koetko sinä säännöllisesti tuota sydämen iloa, niin, todellista onnellisuutta, joka tulee siitä, että hankkii täsmällistä tietoa rakkaudellisesta Jumalastamme Jehovasta? Monet kokevat. Mutta miksi on niin, että tutkiminen ja mietiskely tuntuvat joistakuista hankalalta, todella kovalta työltä, josta kyllä saa suurenmoista hyötyä, mutta ei välttämättä iloa juuri silloin? Mitä voidaan tehdä tämän hankalalta vaikuttavan työn muuttamiseksi iloiseksi kokemukseksi?
MITEN VOIMME LISÄTÄ ILOAMME?
2 Meidän täytyy ensinnäkin ymmärtää, että sellaisen tiedon hankkiminen merkitsee itse asiassa elämää meille. (Joh. 17:3) Se on niin tärkeää, että Vartiotornissa sanottiin kerran: ”Jos sinulla ei ole aikaa Raamatun tutkimiseen, niin silloin sinä sanot itse asiassa, ettet halua elämää.” Mutta tulisiko ikuisen elämän saamisen olla ainoa vaikuttimemme Raamatun tutkimiseen? Huomaa mitä Jeesus vastasi juutalaisille johtajille, jotka tavoittelivat häntä tappaakseen hänet: ”Te tutkitte Raamatun kirjoituksia, koska te luulette, että niiden avulla teillä tulee olemaan ikuinen elämä, – – vaan tiedän hyvin, että teillä ei ole Jumalan rakkautta itsessänne.” (Joh. 5:39, 42) Niin, henkilökohtaisen tutkimisemme vaikuttimena täytyy olla rakkaus Jumalaa kohtaan ja halu auttaa muita. – Apt. 20:35; 1. Kor. 8:1.
3 Kun me esimerkiksi valmistaudumme perusteellisesti kaikkiin seurakunnan kokouksiin, me olemme taipuvaisempia osallistumaan ja vastauksemme ovat merkityksellisempiä. Tällä tavoin me voimme rohkaista ja kannustaa toisia rakkauteen ja hyviin tekoihin. (Hepr. 10:24, 25) Entä miten tämä vaikuttaa kenttäpalvelukseemme? Se, että valmistaudumme kokouksiin etukäteen, juurruttaa valtakunnansalissa oppimamme hengelliset totuudet syvemmin mieleemme, ja siten me voimme muistaa ne todistaessamme toisille. Meistä tulee kaikissa palveluksen piirteissä paremmin varustautuneita esittämään toisille ’peruste meissä olevaan toivoon’, ja palveluksestamme tulee paljon tehokkaampaa. – 1. Piet. 3:15.
AJAN HANKKIMINEN
4 Onko tutkimisajan hankkiminen ongelma? Jos me ymmärrämme, että Raamatun tutkiminen tosiaan merkitsee meille elämää, ja jos me vilpittömästi haluamme käyttää oppimaamme toisten hyödyksi, niin se saa meidät ’ostamaan aikaa’ vähemmän tärkeiltä toiminnoilta. (Ef. 5:15, 16) Se saattaa vaatia television katselemisen tai epäolennaisen aineiston lukemisen rajoittamista. Voisimme ehkä käyttää paremmin pienen hetken illalla juuri ennen nukkumaan menoa tai voisimme nousta aamulla hieman aikaisemmin. Kun joka päivä käytetään edes 15 tai 20 minuuttia tällä tavoin, niin jo se on hyödyllistä, varsinkin kun se tehdään säännöllisesti. Vain 15 minuutin henkilökohtainen tutkiminen joka päivä on vuodessa yli 91 tuntia!
5 Mutta meidän täytyy käyttää tutkimisaikamme hyvin saadaksemme siitä täysimmin iloa. Meidän tulisi karttaa uneksimista tai sitä, että annamme ajatustemme harhailla, ja keskittää pikemminkin ajatuksemme johonkin nimenomaiseen aiheeseen. Kun asetamme itsellemme tavoitteen ja lähdemme pois häiritsevien tekijöiden luota, kuten television ääreltä tai äänekkäästä huoneesta, niin meistä tulee tuotteliaampia. Todellinen henkilökohtainen tutkiminen edellyttää sitä, että mietiskelemme syvällisesti oppimiemme asioiden käytännöllistä arvoa. Jos me noudatamme Paavalin neuvoa ’miettiä näitä asioita, olla uppoutuneita niihin’, me olemme tyytyväisiä siihen, mitä voimme saada aikaan, ja saamme todellista iloa henkilökohtaisesta tutkimisesta. – 1. Tim. 4:15.