Kysymyspalsta

◼ Mikä on oikea tapa käyttää sanoja ”veli” ja ”sisar”?

Kirjaimellisessa merkityksessä sanoja ”veli” ja ”sisar” käytetään ihmisistä, joilla on yhteiset vanhemmat. Tämä luonnollinen suhde saa yleensä aikaan lämmintä kiintymystä, ja sosiaaliset ja tunneperäiset siteet sekä yhteinen elinpiiri voimistavat läheisyyden tunnetta entisestään.

Jeesus opetti opetuslapsiaan kutsumaan Jehovaa rukouksessa ”meidän Isäksemme”. Tämän ilmauksen käyttö osoittaa, että kristittyinä me kaikki kuulumme läheiseen perhepiiriin, jossa nautimme rikkaasta hengellisestä suhteesta. Jeesus korosti tätä edelleen sanoessaan seuraajilleen: ”Te kaikki olette veljiä.” (Matt. 6:​9; 23:​8.)

Koska meillä on Jumalan huonekunnassa läheiset hengelliset siteet, kutsumme toisiamme ”veljiksi” ja ”sisariksi”, varsinkin seurakunnan kokouksissa. Näissä hengellisissä tilaisuuksissa se, joka johtaa kokousta, puhuttelee kastettuja yksilöitä käyttämällä heistä ilmausta ”veli” tai ”sisar” sekä heidän sukunimeään.

Entä jos joku kastamaton henkilö haluaa vastata kokouksissa? Kun henkilö on ollut Jehovan kansan yhteydessä jonkin aikaa, lähestyy vihkiytymistä ja pitää itseään Jehovan todistajana, ei ole mitään estettä sille, että sukunimen edellä käytetään sanaa ”veli” tai ”sisar”. Tämä pitää erityisesti paikkansa silloin, jos hänestä on tullut kastamaton julistaja.

Toisaalta ne kiinnostuneet, jotka ovat vasta hiljattain alkaneet käydä kokouksissamme, eivät ole vielä ottaneet niitä askelia, joista heidät voitaisiin tunnistaa Jumalan huonekuntaan kuuluviksi. Heitä ei tulisi kutsua ”veljiksi” tai ”sisariksi”, koska heillä ei ole Jumalan perheeseen kuuluvien keskuudessa vallitsevaa hengellistä suhdetta. Heitä kutsuttaisiin kokouksissa sen vuoksi muodollisemmin heidän nimellään.

Se että seurakunnan kokouksissamme käytetään sanoja ”veli” ja ”sisar”, kertoo paljon läheisemmästä ja arvokkaammasta siteestä kuin se, että käyttäisimme etunimiä. Se muistuttaa meitä siitä hyvin siunatusta suhteesta, joka meillä hengellisenä perheenä on yhden Isämme, Jehova Jumalan, alaisuudessa. Meitä muistutetaan myös siitä syvästä rakkaudesta ja kiintymyksestä, jota tunnemme toisiamme kohtaan (Ef. 2:​19; 1. Piet. 3:​8).