APOSTOLIEN TEOT
22. luvun tutkimisviitteet
heprean kielellä: Ks. Joh 5:2, tutkimisviite.
Gamalielin: Lainopettaja, joka mainitaan Apostolien teoissa kaksi kertaa, tässä ja Ap 5:34:ssä (ks. Ap 5:34, tutkimisviite).
Tiehen: Ks. Ap 9:2; 19:23; tutkimisviitteet; sanasto.
vanhinten neuvosto: Tai ”vanhinten kokous”, ”vanhimmisto”. Tässä käytetty kreikan sana presbytérion kuuluu samaan sanueeseen kuin sana presbýteros (kirjaim. ’vanhempi mies’). Sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Vaikka se viittaa joskus kirjaimelliseen ikään (esim. Lu 15:25; Ap 2:17:ssä), sitä ei käytetä pelkästään iäkkäistä. Tässä ”vanhinten neuvosto” tarkoittaa ilmeisesti sanhedrinia, Jerusalemissa toiminutta juutalaisten ylintä tuomioistuinta, joka koostui ylipapeista, kirjanoppineista ja vanhimmista. Nämä kolme ryhmää mainitaan usein yhdessä. (Mt 16:21; 27:41; Mr 8:31; 11:27; 14:43, 53; 15:1; Lu 9:22; 20:1; ks. Lu 22:66, tutkimisviite.)
Nasaretilainen: Ks. Mr 10:47, tutkimisviite.
eivät kuulleet sen ääntä, joka puhui: Tai ”eivät ymmärtäneet sen ääntä, joka puhui”. Ap 9:3–9:ssä on Luukkaan kuvaus siitä, mitä Paavalille tapahtui matkalla Damaskokseen. Kun Ap 9. ja 22. luvun kertomukset yhdistetään, saadaan kokonaiskuva tapahtumista. Kuten Ap 9:7:n tutkimisviitteessä selitetään, Paavalin kanssa olevat miehet kuulivat kyllä jotain ääntä, mutta ilmeisesti he eivät saaneet selvää sanoista. Paavali sitä vastoin ymmärsi, mitä tuo ääni sanoi. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, miten sanaa ”kuulla” vastaavaa kreikan sanaa käytetään Ap 22:7:ssä. Siinä Paavali selittää, että hän ”kuuli äänen sanovan”, ts. hän kuuli ja ymmärsi sanat. Paavalin kanssa kulkevat miehet sitä vastoin eivät ymmärtäneet, mitä hänelle sanottiin, ehkä siksi että ääni oli vaimea tai muuten epäselvä. Ilmeisesti tässä mielessä he ”eivät kuulleet sen ääntä, joka puhui”. (Vrt. Mr 4:33 ja 1Ko 14:2, joissa sanaa ”kuulla” vastaava kreikan sana voidaan kääntää vastineella ”ymmärtää” tai ”kuunnella”.)
palautukoon näkösi: Kirjaim. ”katso ylös”. Ilmausta vastaavan kreikan sanan perusmerkitys on ’kohdistaa katse ylöspäin’ (Mt 14:19; Lu 19:5), mutta se voi tarkoittaa myös sitä, että saa näön ensimmäistä kertaa (Joh 9:11, 15, 18) tai että näkö palautetaan (Mr 10:52; Lu 18:42; Ap 9:12).
hänet, joka on oikeamielinen: Tai ”vanhurskaan”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)
pese pois syntisi huutamalla avuksi hänen nimeään: Itse kastevesi ei pese pois ihmisen syntejä, vaan ihmisen pitää huutaa avuksi Jeesuksen nimeä. Tähän sisältyy se, että uskoo Jeesukseen ja osoittaa sen kristillisyyteen kuuluvilla teoilla. (Ap 10:43; Ja 2:14, 18.)
minä jouduin hurmoksiin: Ks. Ap 10:10, tutkimisviite, jossa käsitellään vastineella ”hurmoksiin” käännettyä kreikan sanaa ékstasis. Joissain Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä (ks. liite C4, viitteet J14, 17, 22) lukee: ”Jehovan käsi oli päälläni.” Eräässä käännöksessä (viite J18) lukee: ”Jehovan henki verhosi minut.”
todistajasi: ”Todistajaa” vastaava kreikan sana mártys tarkoittaa jonkin teon tai tapahtuman silminnäkijää. Joillain ensimmäisen vuosisadan kristityillä oli ensi käden tietoa Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta, ja he todistivat vahvistamalla nämä historialliset tapahtumat tosiksi (Ap 1:21, 22; 10:40, 41). Ne jotka alkoivat uskoa Jeesukseen myöhemmin, todistivat kertomalla hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa merkityksestä (Ap 22:15). Puhuessaan Jeesukselle Paavali sanoi Stefanosta tässä merkityksessä Jeesuksen ”todistajaksi”. Stefanos oli esittänyt voimakkaan todistuksen Jeesuksesta sanhedrinin edessä. Lisäksi hän oli ensimmäinen, joka kertoi nähneensä näyssä, että Jeesus oli palannut taivaaseen ja oli Jumalan oikealla puolella, kuten Ps 110:1:ssä oli ennustettu (Ap 7:55, 56). Kristittyjä todistajia usein vastustettiin, pidätettiin, pahoinpideltiin ja jopa tapettiin, kuten tapahtui esimerkiksi Stefanokselle ja Jaakobille. Niinpä kreikan sana mártys alkoi myöhemmin tarkoittaa ihmistä, joka todistaa henkensä uhalla, ts. marttyyria, joka mieluummin kuolee kuin kieltää uskonsa. Tässä merkityksessä Stefanos oli ensimmäinen kristitty marttyyri, jonka veri vuodatettiin siksi, että hän todisti Kristuksesta. (Ks. Ap 1:8, tutkimisviite.)
komentaja: Kreikan sana khilíarkhos (kiliarkki) merkitsee kirjaimellisesti ’tuhannen [sotilaan] päällikköä’, ja se viittaa roomalaiseen sotatribuuniin (ks. Joh 18:12, tutkimisviite). Vuoden 56 tienoilla Jerusalemin varuskunnan komentajana oli Claudius Lysias (Ap 23:22, 26). Ap luvuissa 21–24 kerrotaan, että juuri hän pelasti Paavalin mellakoivan väkijoukon käsistä ja sitten raivoavan sanhedrinin keskeltä sekä kirjoitti käskynhaltija Felixille selitykseksi kirjeen, kun Paavali vietiin salaa Kesareaan.
upseerille: Tai ”sadanpäämiehelle”, ”senturiolle”. Sadanpäämies oli Rooman armeijan upseeri, jonka alaisuudessa oli noin 100 sotilasta.
roomalaista: Ts. Rooman kansalaista. Tämä on toinen Raamatussa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Paavali hyödynsi oikeuksiaan Rooman kansalaisena. Rooman viranomaiset eivät yleensä juuri puuttuneet juutalaisten asioihin. He alkoivat kuitenkin käsitellä Paavalin tapausta paitsi siksi, että hänen käyntinsä temppelissä synnytti mellakan, myös siksi, että hän oli Rooman kansalainen. Kansalaisuus takasi tiettyjä etuoikeuksia, jotka hyväksyttiin ja joita kunnioitettiin kaikkialla imperiumin alueella. Oli lainvastaista esimerkiksi sitoa tai piestä roomalaista, ellei häntä ollut tuomittu, sillä vain orjia sai kohdella tällä tavalla. (Ks. Ap 16:37; 25:11; tutkimisviitteet, joissa selitetään kahta muuta tilannetta.)
olen ostanut tämän kansalaisuuden: Tai ”olen ostanut nämä kansalaisoikeudet”. Rooman kansalaisuuden pystyi joissain tapauksissa ostamaan rahalla, kuten tämä kertomus osoittaa. Paavali kertoi Claudius Lysiaalle, että hänellä oli ollut kansalaisuus syntymästä saakka, mikä osoittaa, että jonkun hänen miespuolisen sukulaisensa oli aiemmin täytynyt hankkia kansalaisuus. Rooman kansalaisuuden sai muillakin tavoin. Keisari saattoi palkita yksityishenkilöitä tai jopa kokonaisen kaupungin tai hallintoalueen vapaan väestön myöntämällä heille rajalliset kansalaisoikeudet. Kansalaisuuden saattoi saada myös orja, joka osti vapautensa Rooman kansalaiselta tai jonka Rooman kansalainen vapautti. Lisäksi se voitiin myöntää Rooman armeijan apujoukoista kotiutetulle sotaveteraanille tai se oli mahdollista saada perinnöksi. Juudeassa ei todennäköisesti asunut monia Rooman kansalaisia ensimmäisellä vuosisadalla, sillä kansalaisoikeudet myönnettiin kaikille provinssien asukkaille vasta 200-luvulla.