Millaisiksi ”lautaset” ovat osoittautuneet
KOSKA ”lentävät lautaset” herättivät niin paljon arveluja, Yhdysvaltain hallitusta vaadittiin aloittamaan niiden virallinen tutkiminen. Koska hallitus oli huolissaan epäystävällisten lentokoneiden pitämisestä poissa maasta, tehtävä annettiin ilmavoimille. Suunnitelmaa, jonka nimenä ensin oli ”Sign”, sitten ”Grudge” ja lopuksi ”Blue Book” (”Sininen kirja”), johti upseeri, jonka tehtävänä oli ottaa vastaan ilmoitukset ja pyytää tutkimuksia, jotka näyttivät aiheellisilta.
Yli 10000 tapausta arkistoitiin 18 vuoden aikana. Tutkijat tulivat siihen johtopäätökseen, että 94 prosenttia näistä voitiin selittää luonnollisista syistä johtaviksi. Ja ottaen huomioon välittömän vastuunsa he sanoivat, etteivät jäljelle jääneet 6 prosenttia edusta mitään uhkaa Yhdysvaltain turvallisuudelle.
Ilmavoimat katsoi siis täyttäneensä tehtävänsä. Mutta ne 6 prosenttia tapauksista, joita ei selitetty, jotkut ymmärsivät selittämättömiksi, ja ne, jotka elättivät ajatusta muilta planeetoilta tulleista vierailijoista, esittivät ne teorioittensa todistukseksi. Ja olihan logiikan nimessä myönnettävä, ettei niiden 600 ihmisen – tai edes kuudenkaan, jos heitä olisi ollut niin vähän – jotka ovat voineet nähdä oikean ”lentävän lautasen”, voitaisi todistaa olevan väärässä siksi, että muut 9400 ihmistä olivat nähneet jotakin muuta, jota he erehtyivät luulemaan ”lentäväksi lautaseksi”.
Perusteellisempi tutkimus
Tämä tilanne jatkui vuoteen 1966, jolloin sovittiin Coloradon yliopiston kanssa tieteellisen tutkimuksen suorittamisesta ufoista. Tätä tutkimusohjelmaa johti tri Edward U. Condon, erittäin arvostettu fyysikko, joka oli aikaisemmin Yhdysvaltain vakausviraston ja aineenkoetuslaitoksen johtaja ja on toiminut Amerikan fysikaalisen seuran ja Amerikan tieteenedistämisseuran puheenjohtajana. Tiedemiehiä saatiin riittävästi liittymään asiantuntijoiden joukkoon käsittelemään tutkimuksen eri vaiheita, ja ohjelmaa varten myönnettiin varoja puoli miljoonaa dollaria (2 milj. mk) kahden vuoden aikana.
Raportti Coloradon tutkimuksesta julkaistiin vuoden 1969 alussa 965-sivuisena teoksena. Se on täpötäynnä tieteellistä tietoa, joka käsittelee ”lentävistä lautasista” tehtyjä havaintoja ja teorioita joka taholta.
Tutkimuskunnan jäsenet tutkivat 59 tapausta, joiden joukossa oli muutamia sensaatiomaisimpia aikaisemmin Sinisen kirjan suunnitelmassa tutkittuja tapauksia. Tämä tutkimus todisti vakuuttavasti, että valtava enemmistö, elleivät peräti kaikki, ”lentäviä lautasia” koskevista kertomuksista perustui tunnetuista esineistä tehtyihin vääriin tunnistuksiin.
Tähdet ja planeetat
Monet ihmiset varsinkaan niistä, jotka ovat asuneet aina kaupungeissa, eivät tunne tähtiä. Jotkut eivät tiedä, että tähdet nousevat ja laskevat niin kuin aurinko ja kuukin. Venus, lähin planeettanaapurimme, on vuorotellen iltatähti ja aamutähti, kun se laskee auringonlaskun jälkeen tai nousee ennen aurinkoa. Se on niin kirkas, että se voidaan useimmiten nähdä kirkkaalla päivänvalollakin. Niinä aikoina, jolloin on saapunut solkenaan ilmoituksia ”lentävistä lautasista”, ei ole ollut epätavallista nähdä ihmisryhmiä kokoontuneina kadunkulmiin tuijottamaan pientä valkoista pilkkua taivaalla. Useimmat heistä eivät ole tienneet, että he ovat katselleet kiertotähti Venusta, joka on ollut siellä koko heidän elämänsä ajan.
Kun Venus nousee tai laskee tyynenä iltana, liikkumattomat lämpimän ja kylmän ilman kerrokset voivat synnyttää kangastuksen suurentaen kirkkaan planeetan kuvan ja jopa taittaen valon eri väreiksi. Mitä seurauksia siitä on ollut?
Muuan coloradolainen maanviljelijä ilmoitti vuonna 1967 nähneensä ”lentävän lautasen” laskeutuvan toistuvasti illan suussa muutaman kilometrin päähän länteen päin talostaan. Kiikarilla hän voi nähdä kupolin muotoisen rakenteen, joka oli kaksikerroksisen talon suuruinen ja jossa näkyi valaistuja ikkunarivejä.
Myöhemmin samana vuonna eräässä Yhdysvaltain eteläosan kaupungissa ilmoitukset joen takaa kaupungin itäpuolelta aikaisin aamulla lähtevästä ufosta saivat poliisien partioauton tutkimaan asiaa. He huomasivat salaperäisen tungettelijan ja lähtivät takaa-ajoon, mutta he ilmoittivat sen paenneen ja jättäneen heidät helposti kauas jälkeen. Kun he luopuivat takaa-ajoyrityksestä ja palasivat kaupunkiin, he sanoivat ufon kääntyneen ja lähteneen seuraamaan heitä ja olleen lopulta 150 metrin päässä autosta ja valaisseen niin kirkkaasti, että he pystyivät näkemään, paljonko kello oli. Seuraavina aamuina lähikaupunkien poliisiautot liittyivät takaa-ajoon ja jopa eräs lentokoneen ohjaaja yritti saada kiinni tämän ovelasti välttelevän vierailijan, mutta turhaan.
Mitä sitten tutkimus paljasti? Sen, että kaikki nämä ilmoitukset, jotka oli epäilemättä höystetty mielikuvituksen tuottamilla jännittävillä yksityiskohdilla, perustuivat kiertotähti Venuksen näkemiseen, joka kiersi järkkymättä radallaan 50 miljoonan kilometrin päässä. Myös Jupiter, Saturnus ja jotkin kirkkaammista kiintotähdistä ovat kietoutuneet ufo-kertomuksiin.
Ilmapalloja, lentokoneita, lintuja
Yhdysvaltain säätieteellinen toimisto lähettää vuosittain noin 100000 neopreeni-ilmapalloa mittaamaan tuulen nopeuksia. Koska ne näkyvät 6000 metrin korkeuteen asti, ne ilmoitetaan usein ufoiksi. Myös suurempia polyetyleeni-ilmapalloja käytetään kuljettamaan teleskooppeja ja kosmisten säteiden laskulaitteita yli 30000 metrin korkeuteen. Niiden läpimitta on 30–120 metriä, ne voi nähdä helposti maasta ja ne tulevat sangen silmäänpistäviksi, kun ne varhaishämärän aikaan heijastavat kirkasta auringonvaloa tummenevaa taivasta vasten.
Vuonna 1948 näiden ilmapallojen olemassaolo ja käyttö ei ollut yleisesti tunnettua, ja uskotaankin, että lentokoneen ohjaaja Kentuckyssa seurasi sellaista havaitsematta, että hänen oli mahdoton saavuttaa tavoitteensa suurta korkeutta. Jännittävässä takaa-ajossa hän ilmeisesti meni liian korkealle, menetti tajuntansa ohuessa ilmakehässä, ja hänen lentokoneensa putosi vailla ohjausta.
Ufoiksi on luultu myös lentokoneita, joiden lentosuunnitelmat eivät ole olleet tuttuja havainnoitsijalle. Varsinkin illalla, kun niissä on ollut laskuvalot ja ne ovat laskeutuneet niin kaukana tuulen alapuolella, ettei moottorien ääni kuulu, niitä ei ehkä ole todettu lentokoneiksi. Jos lentokone laskeutuu kohti katselijaa, valo saattaa näyttää pysyvän paikallaan ja sitten kiitää pois äkkiä, kun kone kääntyy kohti lentokenttää. Yölliset polttoaineentäyttöharjoitukset lähellä erästä lentotukikohtaa Kaliforniassa panivat lähistöllä asuvien keskuudessa alulle itsepintaiset huhut ufoista.
Jopa tunnistamattomia lintuja voidaan erehtyä pitämään ufoina, kuten tapahtui Tremontonissa otetussa filmissä.
Meteoreja ja satelliitteja
Kun suuria meteoreja saapuu avaruudesta maan ilmakehään särkyäkseen ja palaakseen, syntyy tulipalloja. Sellainen sikermä lensi yli Ontarion ja Yhdysvaltain itäosan 9. helmikuuta 1913 aiheuttaen loistavan näytelmän. Ihmiset 80 kilometrin leveydellä sen kulkureitillä näkivät kirkkaiden valoryhmien lentävän hitaasti päänsä yläpuolella. Monet ajattelivat, että valot olivat jättiläiskokoisessa ilmalaivassa. Kertomusten ristiriitaisuus, korkeuden ja nopeuden suuret aliarvioinnit ja valoihin liittyvät mielikuvitukselliset rakenteet muistuttivat hyvin paljon monia nykyisiä kuvauksia ”lentävistä lautasista”.
Ihmisten aikaansaamia tulipalloja on syntynyt viime vuosina, kun tekokuut tai raketit, joita on käytetty niiden viemiseen kiertoradoilleen, putoavat ilmakehään ja palavat. Tällainen huomattava tapaus sattui 3.3.1968, kun venäläinen tekokuu, joka ei päässytkään radalleen, palasi takaisin maahan. Sadat ihmiset Yhdysvalloissa Kentuckysta Pennsylvaniaan saakka näkivät sen. He näkivät samaa reittiä kulkevien tekokuun palasten palavan, kun ne osuivat ilmakehään 130 kilometrin korkeudessa. Mutta se, mitä he sanoivat nähneensä, todistaa, kuinka helppoa on kuvitella jonkin rakenteen yhdistävän tai sulkevan piiriinsä valorivin ja kuinka pahasti vääriä arviot etäisyydestä ja nopeudesta voivat olla. Niistä kymmenistä ihmisistä, jotka ilmoittivat sen ufoksi, monet pitivät valorivistöä siivettömän lentokoneen tai lautasen muotoisen aluksen ikkunoina. Jotkut ajattelivat sen olleen vain 1000–1500 metrin korkeudessa, toiset sanoivat sen olleen aivan puiden latvojen yläpuolella. Lentäjät arvioivat korkeuden 10000 – 20000 metriksi.
Tällaiset selostukset osoittavat ihmisen havaintokyvyn rajallisuuden. Kun näemme taivaalla lentävän esineen, jota emme pysty tunnistamaan, emme todellakaan osaa sanoa, kuinka suuri se on, kuinka kaukana se on tai kuinka nopeasti se kulkee. Viidentoista senttimetrin läpimittainen piirakkalautanen 150 metrin päästä nähtynä näyttää saman kokoiselta kuin 30 metrin läpimittainen ilmapallo 30000 metrin päästä. 30000 kilometrin tuntinopeudella kulkeva satelliitti 160 kilometrin korkeudessa kiitäessään saattaa näyttää kulkevan yhtä nopeasti kuin lentokone 300 kilometrin tuntinopeudella 1500 metrin korkeudessa. Jollemme tiedä, miten suuri esine on, mikä tahansa sen etäisyydestä tai nopeudesta tekemämme arvio on mitätön.
Tutkahavainnot ja valokuvat
Tutkan käyttäjät ovat ilmoittaneet nähneensä monta kertaa ufoja. Mutta tällaisten odottamattomien kaikujen tutkiminen osoittaa, että hyvin monenlaiset todelliset esineet voivat saada aikaan täpliä tutkan kuvapinnalle. Lentokoneiden lisäksi sellaisia ovat ilmapallot, linnut ja hyönteiset, sade ja rakeet, meteorien jäljet ynnä muut. Valekaikuja saattavat aiheuttaa myös heijastumiset ja kangastukset, sillä radioaallot taipuvat lämmenneiden ilmakerrosten läpi kulkiessaan aivan samoin kuin valoaallot. Laitteen toimintahäiriöt voivat myös vaikuttaa asiaan. Kaikkien näiden mahdollisten ufo-ilmoitusten aiheuttajien lisäksi se seikka, että on olemassa vielä selittämättömiä tapauksia, viittaa siihen, että tutka joskus käyttäytyy tavoilla, joita ei täysin ymmärretä. Mutta se ei ole mikään syy kuvitella, että jokaisen selittämättömän kaiun takana olisi avaruusalus.
Joidenkin laajinta julkisuutta saaneiden ”lentäviä lautasia” koskevien kertomusten päätodistuksena ovat olleet valokuvat. Ensin saattaisi ajatella valokuvan olevan paras mahdollinen todistus. Mutta ufojen ollessa kysymyksessä tämä ei ole osoittautunut paikkansapitäväksi.
Melkein jokaisessa tapauksessa, jossa valokuvaaja on halunnut antaa negatiivit tutkittaviksi, on käynyt ilmi, etteivät ne todista ilmoituksen paikkansapitävyyttä. Joissakin vähemmän vaikuttavissa kuvissa filmillä olevat valoläiskät aiheutuivat linsseissä tapahtuneista heijastuksista; toiset johtuivat filmissä olleista tai kehityksen aikana tapahtuneista virheistä.
Toisaalta useimmat uskottavan näköisistä kuvista osoittautuivat kepposiksi. On yksinkertaista ripustaa jonkinlainen pyöreä levy kameran eteen ohuella langalla, joka ei näy kuvassa. Tai levy voidaan heittää kameran eteen juuri kun suljin laukaistaan. Yksi vihje sellaisten väärennösten havaitsemiseen on levyn tarkkuus verrattuna kuvassa eri etäisyydellä oleviin esineisiin. Toinen seikka on se, että lähellä kameraa olevien esineiden kontrasti on suurempi kuin kaukana olevien esineiden. Valaistus ja varjot eivät ehkä vastaa toisiaan. Esimerkiksi eräässä kuuluisassa brasilialaisessa ”lautaskuvassa” näkyy valo tulevan ”lautaseen” vasemmalta puolelta, mutta alhaalla olevat puut ovat valaistuja oikealta. Usein tarjotaan valokuvasarjaa todistuskappaleeksi ufon nopeasta kulusta. Mutta kun filmin reunassa olevat sarjanumerot eivät ole siinä järjestyksessä, jossa kuvat sanotaan otetun, tai kun varjojen muuttuminen osoittaa kuvien oton välillä kuluneen tunteja aikaa, niin kuvia ei voida pitää oikeaperäisinä.
Johtopäätökset
Mitä johtopäätöksiä voidaan tehdä sen jälkeen, kun asiantuntijat ovat kaksi vuotta tutkineet ufoja tieteellisesti? Ensiksi, että suuri enemmistö kaikista ilmoitetuista esineistä on todettu samoiksi kuin Sinisen kirjan suunnitelmassakin, nimittäin kiertotähdiksi, lentokoneiksi, ilmapalloiksi, meteoreiksi ja kangastuksiksi.
Perusteellisempi tutkimus on selvittänyt fyysisten ja psykologisten vääristymien osuutta. Se on selittänyt, miten ihmisen havaintokyky saattaa tulkita väärin tavallisia taivaalla nähtävissä olevia esineitä, joita hän ei ehkä tunne poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi; sitten ne suurentuvat kerrottaessa, niitä liioitellaan edelleen sanomalehdissä ja lopuksi päädytään avaruusaluksiin, jotka ovat tuoneet pieniä vihreitä miehiä Marsista. Lisäksi aikaisemmin selittämättöminä pidettyjen valokuvien tekninen analyysi on pudottanut jotkut kuuluisimmista ufoista maan päälle. Loput selittämättömistä ilmoituksista osoitettiin suureksi osaksi vahvistamattomiksi huhuiksi ja epämääräisiksi kertomuksiksi, jotka eivät olleet tutkimisen arvoisia.
Lyhyesti sanoen: todennäköiset tai varmat selitykset luonnollisista syistä löydettiin kaikkiin paitsi kouralliseen tutkituista tapauksista. Nekään, joita ei ole vieläkään pystytty tutkimaan, eivät tarjoa mitään perustetta sille teorialle, että toisten planeettojen asukkaat tarkkailisivat meitä. Tutkimuksen hyödyllisenä sivutuotteena on ollut tietomme systematisoiminen monista ilmakehän ilmiöistä, sekä yleisistä että epätavallisista, samalla kun on saatu lisävalaistusta ihmisen havainto- ja selostamiskyvyn heikkouksiin.
Tulevaisuudesta puheen ollen tiedemiehet eivät raportin lopussa puoltaneet tutkimusten jatkamista, kuten usein tapahtuu. Todellisuudessa ”lentävien lautasten” kausi oli pääasiassa psykologinen ilmiö, joka juurtui ja menestyi ihmisen epävarmuuden tunteessa näinä kriittisinä päivinä. Se käänsi väliaikaisesti ajatukset muualle ja tarjosi pakotien ihmiskuntaa ahdistavista todellisista ongelmista. Mutta nyt on selvää, etteivät ”lentävät lautaset” tarjoa sen enempää tuhon uhkaa kuin messiaanisen pelastuksen toivoakaan.
Monet ihmiset seurasivat innokkaan kiinnostuneina lukuisia ilmoituksia ”lentävistä lautasista”. Kuinka paljon tärkeämpää onkaan todella jokaisen yksilön tarkastella nykyään kautta maailman sattuvia tapahtumia ja ymmärtää niiden merkitys. Tällaisia merkityksellisiä seikkoja ovat lisääntyvä laittomuus, moraalinen luhistuminen, usein esiintyvät maanjäristykset, yleinen kapinallisuus ja maailmanlaajuinen levottomuus. Kuinka niin? Siksi, että ne, jotka ovat tutkineet perusteellisesti Pyhän Raamatun ennustuksia, ovat vakuuttuneita siitä, että ne uskomattomat tapahtumat, jotka ovat kehittyneet yksityiskohtia myöten ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen, ovat Raamatun ennustusten täyttymystä ja ilmaisevat meidän olevan tämän asiainjärjestelmän ”viimeisissä päivissä” ja että valtavat maailmanlaajuiset muutokset ovat käsillä. – Matt. 24:3–21; 2. Tim. 3:1–5.
Tämä ei ole mitään inhimillisen mielikuvituksen keksintöä. Koko luomakunta todistaa määrätietoisesti toimivan Luojan olemassaolosta. Ja hänen Sanansa Raamattu todistaa, että hänen tarkoituksensa on lopettaa pahuus ikuisiksi ajoiksi ja tuoda tilalle vanhurskas uusi järjestys. (2. Piet. 3:13; Juud. 14, 15) Raamatun ennustuksia ei kannata heittää kevyesti syrjään huhuna tai mielikuvituksen tuotteena; ne eivät ole koskaan jääneet täyttymättä. Eikö olisi viisasta tutkia kiinnostuneena tätä asiaa, joka niin suoranaisesti vaikuttaa elämääsi ja ikuisen onnellisuuden toivoosi? Jehovan todistajat auttavat sinua mielellään sen tutkimisessa henkilökohtaisesti.