Mikä asema kirkkojen kansallisneuvostolla on Jumalan edessä?

Herätkää!-lehden Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajalta

KIRKKOJEN kansallisneuvosto on suurin uskontojen liitto Yhdysvalloissa. Sen sanotaan muodostuvan 33 protestanttisesta ja ortodoksisesta kirkkokunnasta, joiden jäsenmäärä on yhteensä noin 42 miljoonaa.

Nämä kirkot sanovat edustavansa Jumalaa. Näin ollen odottaisi neuvoston olevan sopusoinnussa Jumalan vaatimusten kanssa, sillä Jumalan oma sana sanoo: ”Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä.” – 1. Joh. 5:3.

Oli sen tähden mielenkiintoista lukea seuraavaa New York Timesista 5.12.1969: ”Mrs Theodore O. Wedel, 61-vuotias kirkon entinen johtava toimihenkilö, voitti taistelevan mustan ehdokkaan tänään ja tuli Kirkkojen kansallisneuvoston ensimmäiseksi naispresidentiksi.” Mrs Wedel on episkopaalisen kirkon jäsen. Kuitenkin Times huomautti: ”Episkopaalinen kirkko on yksi niistä maan harvoista protestanttisista kirkkokunnista, jotka eivät vielä vihi naisia papeiksi.”

Episkopaalinen kirkko havaitsee näin ollen olevansa vaikean pulman edessä. Se ei määrää naista kirkon johtajaksi, ja kuitenkin yksi sen naisjäsenistä on nyt johtajana järjestössä, johon sekin kuuluu.

Kun Jumala loi miehen ja naisen, hän varusti heidät molemmat suurenmoisilla henkisillä ja ruumiillisilla ominaisuuksilla, jotta he voisivat huolehtia kummallekin kuuluvasta osastaan. Jumala loi miehen olemaan perheen pää: ”Mies on vaimon pää.” (Ef. 5:23) Nainen tehtiin erinomaisen sopivaksi tehtäväänsä – vaimon ja äidin osaan.

Me luemme kuitenkin myös: ”Kristus on jokaisen miehen pää” ja ”Jumala on Kristuksen pää”. (1. Kor. 11:3) Kristillisessä seurakunnassa johdon ottaminen kuuluu miehille, mutta heidän ei tule yrittää ottaa haltuunsa Kristuksen asemaa ja toimia ikään kuin he olisivat välimiehinä palvojatovereittensa ja Jumalan välillä. (1. Tim. 2:5) Samalla tavalla Jumala ei ole valtuuttanut naisia ottamaan haltuunsa miesten johtoasemaa ja opettamaan kristillisessä seurakunnassa. Jumalan sana sanoo: ”Minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä.” (1. Tim. 2:12) Ja: ”Häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa” uhmaten miesten johtoasemaa. – 1. Kor. 14:35.

Mutta mitä naisen tulisi tehdä, jos on asioita, joita hän ei ymmärrä? Sen sijaan, että hän väittelisi niiden kanssa, jotka Jumala on määrännyt tehtävään, Jumalan sana sanoo: ”Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään.” U. S. News & World Report sanoi 15.12.1969: ”Väittelyt esimerkiksi mustasta vallasta, Vietnamin sodasta ja sotapalveluksesta kieltäytymisestä herättävät laajalti epäilyjä Kirkkojen kansallisneuvoston tulevaisuudesta.” Näitä väittelyjä johtaa nyt nainen, mikä on vastoin sitä periaatetta, että vain miesten tulee johtaa kristillisessä seurakunnassa.

Miten neuvosto täyttää mitat muissa suhteissa? Aikaisemmin vuonna 1969 neuvoston eräs komissio antoi anteeksi ylioppilaiden väkivallanteot siinä uskossa, että ”Jumala on jollain tavoin läsnä näiden liikkeiden keskellä ja että me olisimme valmiita näkemään niissä Hänen luomansa uuden järjestyksen”. Mutta Raamattu ei missään kohdin opeta siten. Jeesus ei kannattanut kommunismia, kapitalismia, sosialismia, vallankumousta eikä mitään muuta senkaltaista filosofiaa. Hän opetti, että Jumala tulee valtakuntansa välityksellä korvaamaan kaikki nykyiset järjestelmät. – Matt. 6:10; Dan. 2:44.

Jeesuksen käskyn mukaan kristittyjen tulee saarnata ”tämä valtakunnan evankeliumi . . . kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu”. (Matt. 24:14) Mutta kaksi pappia sanoi neuvoston varsinaisesta työstä: ”Kirkkojen kansallisneuvoston ensisijaisena tavoitteena ei ole Kristuksen evankeliumin saarnaaminen . . . Siitä on tullut kirkollinen valtaliittoutuma, joka pyrkii luomaan voimakkaan valtakirkon, joka olisi vallankumouksellisen, sosiaalisen ja poliittisen muutoksen välikappale.”

Sen, että neuvosto on poikennut niin kauas Jumalan käskyistä, ei pitäisi olla yllätys, kun otamme huomioon sen jäsenkirkkojen hengellisen terveyden. Neuvoston valtuutettujen keskuudessa suoritetussa mielipidetutkimuksessa havaittiin, että 33 prosenttia heistä epäili, onko ”Jumala todella olemassa”, eikä 62 prosenttia tiennyt varmasti, tapahtuivatko ”ihmeet todella niin kuin Raamattu sanoo niiden tapahtuneen”. Eräs episkopaalinen pappi sanoi 1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksesta: ”Se on tarua sanan varsinaisessa merkityksessä.” Toinen väitti, että kymmenen käskyä ’olivat vanhanaikaisia, nykyiseen yhteiskuntaan soveltumattomia’.

Episkopaalinen teologi J. Fletcher sanoi, että joissain tapauksissa ’haureus voisi olla moraalisempaa kuin aviorakkaus, valehteleminen kristillisempää kuin totuuden sanominen, varastaminen hyväksyttävämpää kuin yksityisen omaisuuden kunnioittaminen’. Episkopaalinen pappi F. Wood sanoi yksinomaan tyttöjen muodostamalle oppilasjoukolle: ”Sukupuoliasioihin ei liity mitään lakeja. Toistan: ehdottomasti ei mitään lakeja. . . . Avioliittoa edeltävä sukupuolisuhde . . . voi olla hyvin kaunis.” Ja 90 episkopaalista pappia luokitteli homoseksuaaliset teot niihin suostuvien aikuisten välillä ”moraalisesti neutraaleiksi” selittäen, että ne saattavat olla jopa ’hyvä asia’.

Jumalan sana kuitenkin sanoo: ”Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet . . . saa periä Jumalan valtakuntaa.” (1. Kor. 6:9, 10) Uskotko Jumalaa vai pappeja, jotka sanovat päinvastoin kuin Jumala sanoo?

Onko kirkkosi neuvoston jäsen? Jos on, niin silläkin on vastuu siitä, mitä neuvosto sanoo ja tekee. Ja se, mitä neuvosto sanoo ja tekee, on vastoin Jumalan käskyjä. Näin ollen neuvosto itse asiassa kääntää selkänsä Jumalalle, ja se on vastuussa toisten harhaannuttamisesta tekemään samoin.

Entä sinä? Oletko sinä jäsenenä sellaisessa kirkossa, joka kuuluu neuvostoon? Luuletko miellyttäväsi Jumalaa pysymällä osana järjestelmässä, joka todistaa ’hedelmillään’, että se on kääntynyt pois Jumalasta ja saa vaikutuksellaan toisetkin tekemään samoin? – Matt. 7:19, 20.