Miksi uskonnolliset johtajat ovat huolissaan
KRISTIKUNNAN kaikkien suurimpien uskontojen johtajat ovat huolissaan. Kanadalainen pappi Bruce McLeod sanoikin: ”Kirkko ei toimi samoin kuin ennen, ja he ovat peloissaan.”
Papistoa eivät huolestuta ainoastaan kirkon opeissa ja kirkonmenoissa tapahtuneet muutokset. Heitä huolestuttaa paljon vakavampi muutos. Mikä se on?
Ensimmäisen kerran satoihin vuosiin melkein jokainen sovinnainen uskonto kristikunnassa havaitsee pappiensa rivistön kutistuvan. Joka vuosi yhä useammat luopuvat virastaan. Useimpiin pappisseminaareihin ilmoittautuvien määrä vähenee kiihtyvällä nopeudella. Myös kirkossa kävijöitten lukumäärässä on laskua. Siksi monet uskonnolliset johtajat pelkäävät kirkkojensa olevan kuolemaisillaan!
Ehkä sinä et ole henkilökohtaisesti havainnut kaikkea tätä. Tai ehkä sinun paikkakuntasi, sinun kirkkosi, ei ole toistaiseksi kokenut kovin suuria muutoksia. Siitä huolimatta uskonto on rappeutumistilassa kaikkialla maailmassa. Mitään siihen verrattavaa ei ole tapahtunut vuosisatoihin. Eräs paavi Pius XII:n entinen neuvonantaja sanoi hänen kirkostaan: ”Kirkon nykyinen kriisi on vakavampi kuin protestanttinen uskonpuhdistus.”
Ennen kuin tarkastelemme, miksi kaikkea tällaista tapahtuu, katsokaamme ensin, mitä on tapahtumassa. Tosiasioitten tutkiminen osoittaa tilanteen paljon vakavammaksi kuin useimmat ihmiset luulevatkaan.
Papit lähtevät
Yksi kirkonjohtajia eniten huolestuttavista ongelmista on se, että yhä useammat papit luopuvat nyt virastaan. Tunnettu presbyteeripappi David Poling sanoi suoraan: ”Me katselemme historiallisen säädyn – papiston – romahtamista.”
Papiston rivit kasvoivat satoja vuosia. Joitakin vuosia sitten kasvu kuitenkin hidastui ja sitten pysähtyi. Nyt on alkanut vähentyminen! Muutamana viime vuonna yhä useammat eri uskontoihin kuuluvat papit ovat luopuneet virastaan. Vuonna 1969 nähtiin suurin eroaminen.
Paavi Paavali VI sanoi, että katolisten pappien virastaan luopuminen on hänen ”orjantappurakruununsa”. Se ei kuitenkaan ole ominaista vain hänen kirkolleen. Kirjassa The Last Years of the Church (Kirkon viimeiset vuodet) pappi Poling huomauttaa aivan oikein: ”Pappien vapautuminen harhakuvitelmista ja heidän riveissään tavattava yleinen epäjärjestys on aivan yhtä laajaa protestanttisissa kirkoissa, joskaan ei yhtä ilmeistä niiden suuren jakautuneisuuden ja monien lahkojen takia.”
Suuntaus on siis sama kaikkialla. Niinpä esimerkiksi Kreikassa Kreikan ortodoksisen kirkon muutamissa hiippakunnissa on 50 prosentin pappisvajaus. Sydney Morning Herald raportoi, että kaikissa Pohjois-Kreikan hiippakunnissa ”neljännes kaikista papinviroista on täyttämättä. . . . Kun 250 papinvirkaa vapautuu vuosittain, niin tilanne pahenee jatkuvasti.”
Ruotsissa on nähty valtionkirkon pappien määrän laskevan. Mutta niin sanotut ”vapaakirkotkin” ovat kokeneet siellä suuria menetyksiä, kuten seuraava esimerkki osoittaa:
1962 1968
Baptistipappeja 324 256
Pelastusarmeijan upseereita 1326 1055
Lähetysliiton pastoreita 675 617
Tilanne roomalaiskatolisessa kirkossa on hämmästyttävä. Newsweek-lehti kuvaili sitä seuraavasti:
”Kääntyvätpä roomalaiskatolisen kirkon piispat minne tahansa, he kohtaavat kaikkialla tilastoja, jotka korostavat sitä, mitä monet heistä – henkilökohtaisen kokemuksensa perusteella – jo tietävät: yhä useammat heidän papeistaan luopuvat virastaan. . . . Seuraavan kymmenvuotiskauden aikana, ennustaa sosiologi, isä Andrew Greely, kirkko voi Amerikassa hyvinkin menettää puolet 59000 papistaan.”
Eräs raportti osoitti, että virastaan luopuneitten amerikkalaisten pappien lukumäärä vuonna 1968 oli 31 prosenttia suurempi kuin vastaavana aikana vuonna 1967. Ja Chicago Today -lehti sanoi: ”Roomalaiskatolisten pappien luopuminen uskonnollisesta elämästä, mikä silloin [kolme vuotta sitten] oli tihkumista, on nyt paisunut virraksi, joka uhkaa muuttua tulvaksi.”
Kaikkialta katolisesta maailmasta tulee samanlaisia raportteja. New York Times toteaa Alankomaista: ”Virastaan luopuvien pappien määrä on viisinkertainen verrattuna vuoden 1965 määrään.” Vuodelta 1968 on tuosta maasta annettu seuraavia numerotietoja:
Virasta luopuneita pappeja 196
Kuolleita pappeja 189
Yhteensä 385
Uusia pappeja vihitty 145
Vuoden 1968 vajaus 240
Katolisen tietolähteen Herder Correspondence mukaan ”käytettävissä olevat numerot ovat hälyttäviä”. Haarlemin hiippakunnassa Alankomaissa toimiva varaprelaatti H. Juipers sanoo: ”Vuonna 1968 luopui 46 hiippakuntamme pappia virastaan. . . . Samana vuonna vihittiin vain kaksi uutta pappia.”
Brasiliassa suoritettu virallinen tutkimus paljasti, että vuosina 1960–1968 jätti 643 brasilialaista pappia virkansa. Perussa El Comercio -lehti kertoo: ”Perun kirkko on suuresti supistunut”, ja toteaa, että siellä on nyt ”tuskin 400 perulaista pappia lähes 14 miljoonaa ihmistä kohti.” Vuonna 1969 näki Argentiina pahimman kriisin katolisen kirkon historiassa tuossa maassa: 28 pappia erosi virasta samaan aikaan pelkästään Rosarion arkkihiippakunnassa.
Kirkon johtajien huolestuminen on siis hyvin perusteltua. Jos olisit suuren matkustajalaivan kapteeni ja näkisit yhä useampien miehistön jäsenten lähtevän laivasta, etkö sinäkin olisi huolissasi?
Suurempaa laskua
Monet kirkonjohtajat ovat vielä enemmän huolissaan siitä, mitä tapahtuu useimpien uskontojen pappisseminaareissa ja teologisissa tiedekunnissa, joissa valmennetaan tulevia pappeja. David Poling sanoo kirjassa The Last Years of the Church:
”Jos kirkon vartijat olisivat pitäneet päiväkirjaa niistä varhaisista varoitusmerkeistä, jotka osoittavat kirkon vallan rappeutumisen, niin he olisivat luultavasti havainneet ensimmäiseksi pappisseminaareihin ilmoittautuvien vähentymisen. Se, mistä on viime vuosina tullut hälyttävä lasku, alkoi kymmenen vuotta sitten pienellä vähennyksellä vuodesta toiseen.
”Nyt siis seminaarit sulkevat ovensa, ja eräät kiirehtivät viimeisenä keinona yhdistymään.”
The Australian -lehti totesi hieman toista vuotta sitten samaan tapaan: ”Vielä hämmästyttävämpää kuin pappisvirasta luopuminen on kuitenkin se, että viimeisten neljän vuoden aikana on papiksi lukevien määrässä tapahtunut 25 prosentin lasku [Australiassa] . . . ja merkit viittaavat siihen, että lasku tulee olemaan vielä voimakkaampi tänä vuonna.” Chilessä ilmestyvä Mensaje-lehti sanoo: ”Suuret seminaarit muistuttavat nykyään tyhjiä parakkeja.”
Papiksivihkimiset vähenivät Alankomaissa vuosien 1968 ja 1969 aikana 36 prosenttia. Ranskassa Lyonin arkkipiispa paljasti, että katolisiin pappisseminaareihin pyrkijöitten määrä oli vähentynyt 41 prosenttia vuonna 1969. Englannissa putosi anglikaanisiksi papeiksi valmistuvien määrä 22 prosenttia vuosien 1965–1969 aikana.
Samanlainen tilanne vallitsee uskonnollisissa munkki- ja nunnajärjestöissä. Kanadassa ilmestyvä Windsor Star -lehti välittää Irlannista seuraavan tiedon: ”Monet Irlannin luostareista on pakko muuttaa hotelleiksi seuraavien kymmenen vuoden aikana, sanoi eräs fransiskaanipappi siellä äskettäin.”
Vuoden 1969 Official Catholic Directory osoitti, että Yhdysvalloissa oli nunnien määrä vähentynyt 9175:llä edellisestä vuodesta. Katolinen pappi Ernest Bartell Notre Dame -yliopistosta sanoi: ”Uusien jäsenten määrä on vähentynyt tuntuvasti kaikissa uskonnollisissa munkki- ja nunnajärjestöissä. Tiedän yhden järjestön, jolla on uusi rakennus sadan tytön valmentamista varten. Laitoksessa on nyt vain neljä tyttöä.” Samanlaisia tietoja tulee melkein kaikista kristikunnan maista.
Kirkossakäynti vähenee
Kirkossakävijöiden väheneminen on verrattavissa yhä suurempaan pappien rivien hupenemiseen. Ei ainoastaan ’miehistö’ hylkää laivaa, vaan myös ’matkustajat’!
Kirkossakäynti Englannissa on kokenut mielikuvituksellisen laskun: vain kahdeksan jokaisesta sadasta kastetusta osallistuu nykyään anglikaanisiin jumalanpalveluksiin pääsiäisenä! Seuraava Toronto Daily Star -lehden raportti on tyypillinen Kanadassa: ”Jos Suur-Toronton 150 yhdistyneen kirkon jäsenmäärä vähenee edelleen yhtä hälyttävästi, niin viidentoista vuoden kuluttua siellä ei ole kirkkoja eikä jäseniä.” Saksan katolinen kirkko arvioi menettävänsä 50000 jäsentä vuosittain.
Alankomaista De Stem -lehti kertoo: ”Kirkossakäynti Alankomaissa on vähenemässä, ei ainoastaan roomalaiskatolilaisten, vaan myös protestanttien keskuudessa.” Zeistin katolinen seurakunta esittää seuraavan tyypillisen tilaston:
Vuosi Kirkossakävijöitä
1965 1639
1966 1426
1967 1208
1968 983
1969 832
Tällainen kirkossakäynnin väheneminen heijastaa ihmisten nykyistä suhtautumista uskontoon. Erään vuonna 1957 suoritetun gallupkyselyn mukaan vain 14 prosenttia haastatelluista oli sitä mieltä, että uskonto on menettämässä vaikutustaan. Mutta vuonna 1969 samanlainen kysely osoitti, että viisi kertaa enemmän – 70 prosenttia – sanoi uskonnon olevan menettämässä vaikutustaan!
Tämä vaikuttaa siihen taloudelliseen tukeen, jota ihmiset antavat kirkoille ja niiden koululaitoksille. Esimerkiksi vuosien 1964–1969 aikana on toistatuhatta katolista seurakunnan koulua suljettu Yhdysvalloissa. Niihin ilmoittautuneiden määrä putosi 771000:lla – 14 prosenttia.
Entä tulevaisuus?
Kun kirkon johtajat katsovat tulevaisuuteen, heidän synkkyytensä kasvaa. The West Australian -lehti mainitsi pappi David Woodroffen sanoneen: ”Mikään ei voi nyt estää kirkollisten laitosten ja rakennelmien hajoamista.”
Piispa Ralph Dean, joka kyllästyneenä luopui toimestaan anglikaanisen kirkon maailmanlaajuisen toiminnan johtajana, sanoi: ”Kirkkoa sellaisena kuin me nyt tunnemme sen, ei mahdollisesti enää ole kymmenen vuoden päästä.” Hänen seuraajansa, piispa John Howe, oli samaa mieltä.
Katolisen papin Joost Reutenin Limburgs Dagblad -lehdessä julkaistun kirjoituksen otsikkona oli: ”Kirkon viimeinen hetki on koittanut.” Hän sanoi:
”Tarkoitan todella sitä, että kirkon aivan viimeinen hetki Alankomaissa on käsillä. Minulla on kaksi syytä tähän: Ensiksi: uutta pappissukupolvea ei ole nousemassa. Toiseksi: 18–35-vuotiaitten ryhmä jää pois kirkosta.”
Myös paavi Paavali VI ilmaisee usein huolestumisensa ja hiljattain hän julisti: ”Kirkko kokee rauhattomuuden, itsekritiikin, tekisi miltei mieli sanoa itsetuhon, aikaa.” Hän sanoi, että sitä ’ristiinnaulitaan’.
Uskonnon ’kapteenit’ ovat todella hätääntyneitä. Mutta jos sinä olisit laivan kapteeni, etkö sinäkin olisi hätääntynyt, jos havaitsisit sekä miehistösi että matkustajiesi hylkäävän laivan?
Mistä nämä hämmästyttävät tapahtumat johtuvat? Mikä on johtanut tähän nopeaan rappeutumiseen? Mihin se päättyy?
[Kuva s. 6]
Paavi Paavali VI sanoo, että pappien virastaan luopuminen on hänen ”orjantappurakruununsa”
[Kuva s. 7]
”Time”-lehti sanoo: ”Englannin 10000 maalaiskirkkoa ovat surullinen muistutus katoavasta elämäntavasta. . . . Joka vuosi niiden seurakunnat tulevat yhä pienemmiksi.”