Mitä kirkonmenoissa tapahtuu
OLETKO havainnut, että kirkonmenot ovat viime vuosina huomattavasti muuttuneet? Tämä koskee melkein kaikkia uskontokuntia.
Eräs nuori henkilö totesi äskettäin: ”En tiedä, mitä on tapahtunut sille kirkolle, jonka tunsin lapsena. Kaikki on muuttunut niin moderniksi, niin . . . jatsimaiseksi.” Ovatko ne kirkonmenot muuttuneet, joissa sinä olet ollut?
Todennäköisesti ovat, ja epäilemättä muutkin kirkonmenot paikkakunnallasi ovat kokeneet samanlaisia muutoksia. Mahdollisesti kuitenkin hämmästyt saadessasi tietää, missä määrin muutoksia on tapahtunut monin paikoin.
Millaisia kirkonmenoja
New York Times kuvaili erästä nykyaikaista kirkonmenoa seuraavasti: ”Paksu savuverho leijaili 300:n episkopaaliseen kirkkoon kuuluvan yllä, jotka olivat ahtautuneet marmorilattialle naamarit kasvoillaan. Kiviholveissa kaikui äänenvahvistimesta kuuluva sydämentykintä . . . punainen valokiila välähti sumun läpi, sitten valkoinen. . . . Bassokitaran äänet korvasivat sydämenlyönnit, kun seurakuntaan tuli nuoria tyttöjä, jotka vetivät ihmiset ylös lattialta, poistivat heiltä naamarit ja alkoivat tanssia.”
Sanotko, että tuo on harvinainen yksittäistapaus? Lehti kertoi: ”Tämänkaltaiset rock-kirkonmenot ovat tavallisia nykyään.” Monet kirkot ovat todella ottaneet käytäntöön tällaisia piirteitä kohentaakseen heikentyvää kirkossakäyntiä. Vieläpä Vatikaanin radiosta on kuultu beat-musiikin pauhua ja pop-laulajan esittävän laulun ”Jumala on kuollut” sanoja.
São Paulossa Brasiliassa ilmestyvä sanomalehti Jornal da Tarde kertoi liehakoinnista, jonka kohteeksi eräs pop-laulaja oli joutunut tuomiokirkossa, ja totesi pääkirjoituksessaan: ”Muutama vuosi sitten kukaan ei olisi kuvitellut, että tällaisen näytelmän näkeminen olisi mahdollista. Nyt kaikki vaikuttaa kuitenkin täysin normaalilta. Seuraus on se, että ihmiset . . . eivät kykene havaitsemaan mitään eroa temppelin ja televisiostudion ja sen yleisön välillä.”
On merkille pantavaa, että uskonnolliset johtajat ovat ottaneet johdon näiden uudistusten toteuttamisessa. Äskettäin kokoontui 450 pappis- ja maallikkoedustajaa Kanadan yhdistyneen kirkon 45. vuotuiseen konferenssiin Brittiläiseen Kolumbiaan. Vancouver Sun kertoi tilaisuudesta: ”He pukkasivat toisiaan ilmapalloilla. He kiljuivat lisää rock-levyjä – vaikka meteli olisi jo riittänyt tekemään arkkienkelinkin kuuroksi.” Onko ihme, että ihmiset ovat hämmentyneitä?
Minkä tulisi olla uskonnollisten menojen tarkoituksena? Eikö sen tulisi olla Raamatun tutkiminen ja lisätiedon hankkiminen Jumalasta? Mutta onko se todella nykyisten kirkonmenojen päätarkoitus? Ehkä ajattelet samalla tavalla kuin se nainen, joka kirjoitti maaliskuun Redbookiin 1969: ”Haluan kirkonmenoja, joiden pääteemana on Jumala. . . . Mutta en löydä Häntä enää usein kirkosta.”
Monet ovat närkästyneitä
Totuus on, että monet ovat tyytymättömiä kirkonmenoihinsa. Eräässä italialaisessa seurakunnassa palvojat voimakkaasti ilmaisivat paheksuvansa sitä ’beat-messua’, joiksi rukoukset oli muutettu kitarain ja urkujen säestämine lauluineen. ”Kinastelut muuttuivat pian epäjärjestykseksi, joka asettui vasta poliisin puututtua asiaan”, Il Messaggero -lehti kertoi.
Monet katolilaiset vastustavat myös jyrkästi niitä messuun tulevia virallisia muutoksia, jotka astuvat paavin määräyksestä voimaan kaikissa katolisissa kirkoissa marraskuun alkuun mennessä vuonna 1971. Kun muutokset ensin toimeenpantiin Italian kirkoissa marraskuun 30. päivänä 1969, niin erimielisyys oli laajalle levinnyttä. Vastalausejulisteet täyttivät Pietarinkirkon aukion, vaikka paavi Paavali pyysi väkijoukkoa suhtautumaan suopeasti ”tuohon uuteen uskonnonmenoon”.
On ilmeistä, että hämmennys ja levottomuus ovat laajalle levinneitä kaikissa kristikunnan kirkoissa. Muutosten tuulet heittelevät niitä sinne tänne niin kuin tuuliajolla olevaa laivaa. Niillä ei ole mitään näkyviä suuntaviivoja. Eilen hyväksytyt säännöt eivät ole enää tänään voimassa, ja siksi ihmiset päättelevät, että tämän hetken säännöt eivät sovellu enää huomenna. Raamattuakaan ei enää hyväksytä auktoriteetiksi.
Kirkoissa tapahtuvat muutokset ovat epäilemättä edistäneet niiden nopeaa rappeutumista. Mutta kirkkojen rappiotilaan on muitakin syitä.