Auringonpimennyksen ihme

Herätkää!-lehden Meksikon-kirjeenvaihtajalta

MAALISKUUN 7. päivä 1970 sarasti kirkkaana ja loistavana täällä Meksikossa. Se alkoi aivan kuin mikä tahansa tavallinen päivä tähän aikaan vuodesta. Ilmassa oli kuitenkin jotain, joka osoitti, että se tulisi olemaan hyvin erilainen. Liikenne kaupungissa oli huomattavasti vähentynyt. Monilla ihmisillä, varsinkin opiskelijoilla ja opettajilla, oli vapaapäivä. Oli epätavallisen tyyntä ja hiljaista.

Aamupäivän mittaan tämän lauantaipäivän tyyneys kuitenkin väheni. Alkoi ilmetä jonkin epätavallisen odotuksesta aiheutuvaa hermostunutta jännitystä. Ihmiset etsivät kiireesti kameroita, linssejä, erikoissuodattimia, noettuja laseja, hitsausnaamareita, pahvilaatikoista kyhättyjä suojuksia, kehitettyä filmiä, vettä sisältäviä astioita tai mitä tahansa, joka saattaisi auttaa heitä katsomaan erittäin erikoislaatuista tapahtumaa vaaratta. He todellakin halusivat katsoa aurinkoa sellaisten esineiden avulla välttyäkseen vaaralta turmella näkönsä. Eri tiedotusvälineet olivat varoittaneet ihmisiä katsomasta suoraan aurinkoon, joten monet ryhtyivät näihin varotoimiin.

Tule, kiirehtikäämme Metaten huipulle! Kello on kymmenen aamulla. Voi, kuinka suurta tapahtumaa edeltävät minuutit näyttävät kuluvan toisten mielestä niin hitaasti, kun taas toisista ne kuluvat erittäin nopeasti. Ihmisiin tarttuu jännitys, kärsimättömyys, uteliaisuus ja lisääntynyt odotus. Lopulta kauan odotettu hetki on käsillä!

Näytös taivaalla alkaa ehdottoman täsmällisesti. Taivas, joka muutama hetki sitten oli kirkkaan sininen, muuttuu harmahtavaksi. Vihreä maisema saa oudon purppuraa lähentelevän oranssinvärisen sävyn. Lämpötila on alkanut laskea. Eläimetkin vaistoavat taivaalla tapahtuvan oudon ilmiön. Ne tulevat levottomiksi. Koirat haukkuvat ja ulvovat, härät mylvivät, linnut lentävät pesäänsä, kanat kokoavat poikasensa yhteen ja kukot kiekuvat.

Vielä hetki sitten aurinko näytti täysin pyöreältä. Mutta katsohan sitä nyt! Tuolla, sen itäpuolella on pieni syvennys! Kuu on tosiaan alkanut kulkea sen editse. Kuu etenee hitaasti, ja nyt näyttää siltä kuin auringosta olisi puraistu tai näpistetty pala pois. Sitä mukaa kuin kuu etenee auringon edessä, ”pois puraistu pala” näyttää yhä vain suurenevan. Ja seurauksena on pimeyden lisääntyminen maan päällä.

Nyt aurinko näyttää puolikuulta. Heltymättömästi kuu jatkaa etenemistään, kunnes voidaan nähdä vain loistava valoviiru. Valo heikkenee jatkuvasti. Näyttää siltä kuin olisi myöhäinen iltapäivä nyt kun varjot pitenevät ja peittävät seudun. Tuulenpuuskat huojuttavat puita, joista näkyy vain silhuetti pimentyneessä maisemassa. Eläimet tulevat yhä levottomammiksi. Aurinko häviää nopeasti. Nyt näkyy vain hienonhieno nauha, kun maailmankaikkeuden näytelmän esiintyjät aina vain lähestyvät tämän henkeäsalpaavan näytelmän huippukohtaa.

Lopulta näytelmä saavuttaa loistokkaasti huippukohtansa! Kun aurinko on aivan kuun takana, auringonpimennys on saavuttanut lopullisen vaiheensa. Kunnioittavaa pelkoa tuntien me olemme omin silmin nähneet auringonlaskun ja iltahämärän keskellä päivää! Pimennyksen saavuttaessa huippunsa havaitsemme ilman viilenneen. Lähes täydellinen pimeys peittää maan ja vain kirkkaasti valaistu kehä ympäröi kuuta. Se on auringon korona eli kruunu.

Äkkiä kaikki näyttää lamaantuvan! Katselijoiden kuulee huudahtavan vain lyhyitä hämmästyksen ilmaisuja. Maisema näyttää epätodelliselta ja ihmisten silhuetit muistuttavat patsaita. Ilmassa on tunteiden sekavuutta. Nähtävissä oleva vaimea valo on kuin kuun heijastus yöllä, vaikka se onkin voimakkaampi. Tähdet ovat nyt helposti havaittavissa. Suunnattomia kielekkeitä näyttää pistävän esiin auringosta, joka on täysin maan satelliitin, kuun, mustan varjon peittämä. Kaukana etäisyydessä, joka suunnassa, minne käännymme, näemme valoa, paljon valoa. On kuin aurinko olisi nousemaisillaan aamulla, mutta ero on siinä, että se tapahtuu kaikkialla ympärillämme.

Maltahan, näytös ei ole ohi! Huomiomme kiinnittyy erittäin kauniiseen ”helminauhaan”. Se muodostuu loistavien valojen sarjasta, kun auringon säteet vielä paikoin näkyvät kuun epätasaisen pinnan vuoksi. Voimakkaan säteilyn ilmestyminen päättää tämän näyn auringon kehrän läntisellä puolella. Tämä säteily on kuin sormukseen kiinnitetty jalokivi, ja se on pieni osa jälleen näkyvissä olevasta auringon kehästä.

Kun aurinko on jälleen vapautunut kuun varjosta, sen lämpöiset säteet paistavat taas maan päälle. Erittäin lyhyt yö on ohitse. Ilma lämpenee ja kaikki herää jälleen eloon. Ilmiö, jonka olemme nähneet, on tosiaan ainutlaatuinen. Sen kauneutta ja suuruutta on vaikea sanoin kuvata.

Miksi odotettu tapahtuma

Täydellinen pimennys kesti noin kolme ja puoli minuuttia. Kuitenkin se oli tapahtuma, josta ilmoitettiin kauan etukäteen, ja monet täällä odottivat sitä innokkaasti. Syynä oli se, että viimeinen täydellinen auringonpimennys, joka saatettiin nähdä Meksikossa, tapahtui 10. syyskuuta 1923. Ymmärrät varmaan, miksei nähtävästi kukaan halunnut menettää tätä taivaalla tapahtuvaa näytelmää.

Tiedemiehet, tutkijat ja tähtitieteen, astrofysiikan ja muiden samankaltaisten alojen harrastajat etsivät parhaan paikan, missä he saattoivat tarkata pimennystä. Ihanteellinen paikka havaintojen tekemiselle oli pieni Miahuatlán kaupunki Oaxacan valtiossa Meksikossa, erityisesti muutaman kilometrin päässä kaupungista sijaitsevan Metate-vuoren huippu.

Mikä teki tästä ihanteellisen paikan? Se on korkealla, lähes 1600 metriä merenpinnan yläpuolella, ja sen ilmakehä on suhteellisen pilvetön ja pölytön, vapaa häikäisevästä valosta, höyryistä ja lämpöisistä ilmavirroista. Tiedemiesryhmät alkoivat sitten kuukausia ennen tapahtumaa tutkia näitä tarkkailupaikkoja. Eri maiden tieteellisiä valtuuskuntia oli läsnä.

He halusivat muun muassa tutkia tähdistä tulevan valon taittumista, magneettikenttien muuttumista, pimennyksen vaikutusta kosmiseen säteilyyn ja radioyhteyksiin ja ultraviolettisäteiden toimintaa. Säätieteellisiä ilmiöitä ja häiriöitä merissä haluttiin myös tutkia. Tarkoitus oli myös tarkistaa joitakin Einsteinin suhteellisuusteorian näkökohtia ja ottaa valokuvia auringon koronasta ja protuberansseista. Meksikolaiset tiedemiehet tutkivat erityisesti ionosfäärin mittausta pimennyksen aikana, eri radioaaltojen leviämistä ja staattisen sähkön määrää.

Ihmisten suhtautuminen

On mielenkiintoista panna merkille, millä tavalla eri paikoilla asuvat ja erilaisen koulutuksen saaneet ihmiset suhtautuivat pimennykseen. Koulutuksessa on tapahtunut suurta edistymistä, koska jatkuvasti ponnistellaan ihmisten vapauttamiseksi tietämättömyydestä ja taikauskoisista uskomuksista. Siitä huolimatta jotkut ihmiset uskovat, että nämä luonnolliset tapahtumat ennustavat vastoinkäymistä tai onnettomuutta tai että ne vaikuttavat ihmisiin jollain tavoin haitallisesti. Joissain kaupungeissa soitetaan vielä kirkonkelloja pimennyksen aikana, ja ihmiset tekevät ristinmerkin ja polvistuvat anoen taivaalta armoa. Kirkkojen edessä vanhat naiset toistavat rukouksia käyttäen rukousnauhoja. Raskaana olevat naiset ripustavat saksia ja muita suojelevia taikaesineitä kaulaansa pelosta, että pimennys saa heidän lapsensa syntymään epämuodostuneina.

Joissakin yhdyskunnissa pimennyksen uskotaan olevan taistelu auringon ja kuun välillä. Ihmiset lyövät rumpuja, peltipurkkeja, paistinpannuja ja muita esineitä ajatellen auttavansa aurinkoa voittamaan taistelun. Toiset pysyvät liikkumattomina, koska pelkäävät tuntematonta ja salaperäistä ilmiötä.

Astrologit ovat aina paikalla hyötyäkseen herkkäuskoisista. He kietovat tapahtumaan mystiikkaa petkuttaakseen varomattomia. Noidat, taikurit ja muut julistavat, mitä pimennyksen oletetaan ennustavan ja mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan tähtien asennon mukaan. On tehty ennustuksia, tulkittu horoskooppeja ja käytetty muita ovelia keinoja herkkäuskoisten riistämiseksi. Miahuatlánissa nähtiin toki myös ”hippejä” harjoittamansa tiettyjä menoja ja seremonioita auringon kunniaksi.

Mitä pimennys on?

Pimennys on vain jonkin taivaankappaleen piilossa olemista toisen tullessa väliin. Se voi olla täydellinen tai osittainen. Se on täydellinen silloin, kun piilossa oleva taivaankappale on täysin peitossa, kuten näimme maaliskuun 7. päivänä. Kun osa siitä on peitossa, se on rengasmainen (sormuksen muotoinen) tai osittainen. Auringonpimennys tapahtuu silloin, kun kuu radallaan menee auringon ja maan väliin ja heijastaa varjonsa maan pinnalle. Rengasmainen pimennys tapahtuu silloin, kun kuu on suoraan auringon edessä, mutta etäisyytensä ja sijaintinsa vuoksi ei ole tarpeeksi suuri peittääkseen auringon täysin. Se jättää auringosta näkyviin renkaan. Rengasmaisia kuunpimennyksiä ei tapahdu milloinkaan, koska maan varjokartio on aina tarpeeksi suuri peittämään kuun, kun se on täysin suorassa linjassa auringon ja maan kanssa.

Pimennykset ovat luonnollisia tapahtumia, joita sattuu täydellisen säännöllisesti. Ne eivät ole uhkana eivätkä ne ennusta onnettomuutta. Ne ovat todisteena maailmankaikkeutta hallitsevista muuttumattomista laeista. Ne todistavat äärettömästä jumalallisesta viisaudesta, joka on sijoittanut maailmankaikkeuden jokaisen taivaankappaleen paikoilleen ja joka valvoo niitä. Ne tosiaankin tähdentävät sitä, miten pieniä me olemme verrattuna meitä ympäröivään suunnattomaan maailmankaikkeuteen. Meksikon liittopiirikunnassa ilmestyvä sanomalehti El Universal (Maailmankaikkeus) sanoikin sattuvasti: ”Hyvällä syyllä voidaan sanoa, ettei edes kaikki ihmisen kekseliäisyys eivätkä luomismahdollisuudet voisi millään tavalla saada aikaan näytelmää, joka pienimmälläkään tavalla voisi muistuttaa sitä, mikä tänään esitettiin.”

Pimennykset ovat todellakin Jehovan luomakunnan ihmeitä, yksi lisätodistus siitä, että maailmankaikkeus toimii jatkuvasti hänen laatimiensa täydellisten lakien mukaan.