Vaikuttavaa arkkitehtuuria vanhaa ja nykyistä
Herätkää!-lehden Brasilian-kirjeenvaihtajalta
MILLOIN rakennustaito sai alkunsa? Mikään ei viittaa siihen, että täydellisen ihmisen alkuperäisessä paratiisissa olisi tarvittu rakennustaitoa. Sään äärimmäiset vaihtelut ja sadekin olivat tuntemattomia. Sen sijaan ”sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan”. (1. Moos. 2:6) Ihminen ei tarvinnut suojaa vaarallisten villieläinten varalta. Ajattelehan, että oli mahdollista asua ulkosalla ja nukkua metsässä pelkäämättä!
Jotkut ovat päätelleet siitä tosiseikasta, että yhä on olemassa alkukantaisia heimoja, jotka asuvat luolissa ja karkeatekoisten katosten alla, että arkkitehtonisen tajun kehittyminen vei ihmiseltä tuhansia vuosia. Tämän teorian mukaan nykyisen ihmisen esi-isien oli haparoitava tiensä useiden mieltä vailla olevan kehityksen aikakausien läpi, ennen kuin älykkyys alkoi sarastaa. Mutta mitä tosiasiat osoittavat?
Varhainen alku
Älköön kukaan harhauttako sinua uskomaan kertomukseen, jonka mukaan ihminen on kehittynyt apinasta, koska ihmisen varhaisimman historian luotettavin kertomus osoittaa meille, että ensimmäisen ihmisen esikoispoika ryhtyi aikuiseksi tultuaan rakentamaan kaupunkia. Hän oli Kain. Hänen rakentamansa kaupunki ei ehkä ole ollut muuta kuin linnoitettu kylä, mutta epäilemättä siinä oli portteja, taloja, ovia ja muita arkkitehtonisia piirteitä. Kainin jälkeläiset valmistivat jo ensimmäisessä polvessa soittimia ja soittivat niillä ja takoivat metallista työkaluja. – 1. Moos. 4:17–24.
Kului yli 1500 vuotta. Ryhdyttiin jo suunnattomiin rakennusyrityksiin. Se tapahtui kapinallisen Nimrodin päivinä, miehen, joka uhmasi Luojaa, teki itsensä huomattavaksi ihmisten johtajaksi ja ryhtyi rakentamaan kaupunkia toisensa jälkeen aloittamalla Baabelista. Ihmiset osasivat taidon rakentaa poltetuista tiilistä ja laastista. Korkea temppelitorni, joka luultavasti oli rakenteeltaan zikkurat-tyyppiä, missä jokainen kerros kohosi porrasmaisesti alla olevasta kerroksesta, oli Baabelissa huomiota herättävä ja hyvin suunniteltu vaikuttavaksi ja maisemaa hallitsevaksi. – 1. Moos. 10:10–12; 11:3, 4.
Taivaan Jumala näki sopivaksi puuttua suurisuuntaiseen suunnitelmaan – suunnitelmaan, jonka tarkoitus oli omahyväisten ihmisten kunnioittaminen ja heidän muistonsa säilyttäminen. Hän sekoitti teidän puheensa, niin etteivät he voineet ymmärtää toinen toisiaan. (1. Moos. 11:7–9) Kansat hajaantuivat tuosta Mesopotamiassa sijaitsevan Sinearin maan asukkaita kuhisevasta väestökeskuksesta kaikkiin suuntiin ja veivät mukanaan muiston korkeasta, vaikuttavasta rakennelmasta.
Me voimme vielä nykyäänkin havaita noiden muinaisten arkkitehtien kauas ulottuvan vaikutuksen Egyptin pyramideissa, Keski-Amerikan mayojen valtakuntien raunioissa, Kambodžan ja Intian valtavan suurten pyhäkköjen raunioissa ja New Yorkin ja muiden suurien kaupunkien porrasmaisissa rakennuksissa.
Tarkoituksena vaikutuksen tekeminen
Kaikkien aikakausien ylpeät hallitsijat ovat erittäin mielellään rakentaneet omaksi kunniakseen pysyviä muistomerkkejä. Esimerkiksi Kheopsin pyramidi kohosi alkujaan 146,6 metrin korkeuteen. Siinä on yli 2 miljoonaa kuutiometriä kiveä, sen pohja peittää runsaat viisi hehtaaria, sen kalkkikivilohkareet painavat keskimäärin kaksi ja puoli tonnia. ”On laskettu”, historioitsija James Baikie sanoo, ”että pyramidin aineksista voitaisiin rakentaa 120000 asukkaan kaupungin talot. . . . Suuren pyramidin pohjan pinta-ala on kaksi ja puoli kertaa niin suuri kuin Pietarinkirkon pinta-ala . . . yli yhdeksän kertaa niin suuri kuin Westminster Abbeyn pinta-ala.”
Suurin tunnettu ihmisen rakentama temppeli on muinaisegyptiläinen Amonin temppeli Karnakissa. Sen suuressa salissa, jonka sisämitat ovat 100x52 metriä, on 134 pylvästä. Sen keskimmäisten rivien pylväät ovat 24 metriä korkeat. Korottamalla tämän keskilaivan seinät ympäröivien kattojen yli ja käyttämällä mielikuvituksellista reiällistä kivisäleikkörakennetta sen arkkitehdit saivat aikaan niin kutsutun klerestorion. Siten saatiin riittävästi valaistusta, ja roomalaiset basilikat ja keskiaikaiset katedraalit rakennettiin myöhemmin saman mallin mukaan.
Kunnianhimoiset ja varakkaat mahtimiehet ovat kyenneet hankkimaan avukseen ihmisiä, joilla on ollut hyvä maku ja mielikuvitus. Ajattelepa kaikkia kauniita erityylisiä pylväitä ja koristeellisia päätykolmioita, jotka ovat somistaneet heidän rakennustaiteellisia mestariteoksiaan! Persepoliissa on esimerkiksi Sad-Sutun eli Sadan pylvään halli. Pylväät olivat jopa viehättävämpiä kuin joonialaiset pylväät, niiden korkeuden suhde halkaisijaan oli 12:1, kun taas doorilaisen pylvään suhde oli 8:1, joonialaisen 9:1 ja korinttilaisen 10:1.
Ja mikä olikaan kaikkien noiden muistomerkkien rakentajien tavoite? ”Arvellaan”, sanoo eräs asiantuntija, ”että egyptiläisten [ja muiden muinaisten] arkkitehtien liikkeelle panevana henkenä oli aina tehdä niin suuri vaikutus ihmisiin heidän hallitsijoittensa ja jumaluuksiensa valtavalla, lähes yliluonnollisella herruudella, että he eivät koskaan ajattelisi itse tai harkitsisi mahdollisuuttakaan muuttaa yhteiskunnallista asemaansa.” – The Encyclopædia Britannica, v:n 1946 painos, II osa, s. 280.
Tarkkailijalle tulee ilmeiseksi, että kaikilla näillä muinaisilla ja nykyisillä mahtavilla rakennuksilla on varakkaiden ja voimakkaiden turhamaisuutta hivelevä vaikutus, samalla kun ne pelottelevat alemmat yhteiskuntaluokat äänettömiksi ja tottelevaisiksi. Voitko kuvitella Babylonian Nebukadnessarin kaltaisen ihmisen suhtautumista lähimmäisiinsä, hän kun saattoi kerskua: ”Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!” – Dan. 4:27.
Kunnioita taideaistin Antajaa
Katsellessamme nykyisten ja entisaikain arkkitehtien vaikuttavia tuotteita teemme hyvin karkottaessamme mielestämme ihmisten mitättömän turhamaisuuden. Harkitse pikemminkin sitä, kuinka ihmeellisesti maailmankaikkeuden suuri Arkkitehti juurrutti ihmisiin niin laajan valikoiman kykyjä! Kysymys ei ole vain kivien pinoamisesta toinen toisensa päälle. Ei, siihen liittyy paljon muuta – kauneus, symmetria, tasapainon täydellisyys, jonka täytyy ilmetä valmiista rakennuksesta.
Kreikan Parthenonista eräs asiantuntija selittää: ”Sen viivojen harkittu hienostuneisuus – kuten suorilta näyttäviksi tarkoitettujen viivojen sangen lievä kaarevuus, kulmapylväiden vähäinen kallistuminen sisäänpäin, joka korjaa vaikutelman ulospäin kallistumisesta, mikä sellaisilla pystysuorilla pylväillä on, pylväiden sijoittelu siten, että keskelle syntyy hieman suurempi jänneväli kuin päihin – yhdistyneenä pohjapiirroksen täydelliseen symmetriaan, kun sitä katsotaan joka suunnalta, ja ainoastaan yhden rakenneperiaatteen, pilarin ja palkin, käyttö antavat kaikki yhdessä tälle rakennukselle yksinkertaisen ja vaikuttavan arvokkuuden.” – The Encyclopædia Britannica, II osa, s. 281.
Koska ihmiselle on annettu ainoalaatuinen kyky kerätä tietoa, hän on edistynyt arkkitehtuurissa pitkin askelin. Teollisen vallankumouksen saapuessa uudet rakennusaineet tulivat saataville. Portland-sementin kehittäminen vuonna 1824 ja luotettavien niukkahiilisten terästen tuottamismenetelmien keksiminen sen jälkeen ovat lisäksi laajentaneet arkkitehdin mielikuvituksen liikkuma-alaa. Kaupunkikulttuuri on esittänyt lisähaasteita vaatiessaan yhä enemmän asutusta pienemmälle alueelle.
Nykyajan vaikuttavaa arkkitehtuuria
Taivasta kohti kurottuvat rakennukset ovat jälleen muodissa. Ensimmäinen pilvenpiirtäjä, kaikkiaan kymmenen kerroksen korkuinen, valmistui vuonna 1885 Chicagossa Yhdysvalloissa. Sen arkkitehti oli kehittänyt teräsristikkokehän, missä runko kannattaa seiniä ja lattioita. Mutta seinät olivat silti liian painavat. Sitten tuli rohkea suunnitelma verhota rakennuksen teräsrunko uusiin toiminnallisiin ja kevyempiin muotoihin käyttäen kiinnitettyjä lasiruutuja.
Vuonna 1931 valmistui rakennus, joka oli kauan aikaa maailman korkein – 102-kerroksinen Empire State Building New Yorkin kaupungissa. Se tuli maksamaan noin 170000000 markkaa. Se rakennettiin vajaassa kahdessa vuodessa, ja se ulottuu radio- ja televisiotorneineen 448 metrin korkeuteen taivaalle. Sen havaintoasemasta voi nähdä 130 kilometrin päähän. Se on kuitenkin jäänyt kääpiöksi New Yorkin Ala-Manhattanille rakennettuun uuteen World Trade Center -rakennukseen verrattuna, jossa tulee olemaan kaksi 110-kerroksista alumiinipäällysteistä tornia.
Arkkitehti ei enää ajattele rakennuksia ainoastaan neliönmuotoisina tai suorakulmaisina. Teknologian valtavasta puutarhasta hän voi poimia kukan, josta hän pitää eniten – 30 metrin pituisia elementtipalkkeja, laajoja, yhtenäisiä lasiruutuja, vaahtomuovikattoja tai haitarin tapaan taittuvasta materiaalista tehtyjä kattoja tai 130 metrin mittaisia kaapeleista riippuvia kattoja. Eikä rajaa ole vielä saavutettu. Arkkitehti Marcel Breuer sanoo: ”Betonia voi veistää, valaa ja kaivertaa, mikä lisää arkkitehtonisen ilmaisun sanavarastoa.” Niinpä rakennus voi saada melkein minkä muodon tahansa, jonka sen arkkitehti pystyy kuvittelemaan.
Esimerkiksi Alcoa-rakennus San Franciscossa edustaa uutta muotoilua ristikkopalkkeineen, jotka lujittavat sen vahvaksi mahdollisten maanjäristysten varalta. Jossain määrin sen tavoin, mutta suipeten dramaattisesti, 100-kerroksinen John Hancock -rakennus Chicagossa uhmaa jättimäisine kannatinpalkkeineen talven ulvovia tuulia. Käärmemäinen Copán Building São Paulossa Brasiliassa tarjoaa 32 kerroksessa asuville asukkailleen runsaan annoksen haluttua auringonpaistetta.
São Paulon keskustassa oleva suuri soikionmuotoinen Itália Building, jota pidetään maailman suurimpana teräsbetonirakennuksena, varaa työskentelytilat 45 kerroksessaan 8000–10000 ihmiselle. Lisäksi se voi ottaa vastaan 25000 vierailijaa. Sen katolla voi nauttia vaikuttavasta laajasta näköalasta yli São Paulon kaupungin.
Vuonna 1943 valmistunut Rio de Janeiron opetusministeriön rakennus edusti aikoinaan ennen kuulumatonta betonin ja lasin välistä avioliittoa. Sen tornimaista päärakennusta reunustaa toisella sivulla matala luentosali, toisella näyttelyhalli. Sen trooppinen puutarha lisää sen viehättävyyttä. Se ilmentää myöhemmin rakennetun New Yorkin kaupungissa sijaitsevan YK:n rakennuksen tavoin tunnetun sveitsiläisen arkkitehdin Le Corbusier’n vaikutusta.
Brasília – uusilinjainen kaupunki
Syvällä sisämaassa sijaitseva Brasilian pääkaupunki on avannut rakennustaiteellisen kauneuden uusia näköaloja. Arvostellessaan Lucio Costan piirtämää, voittanutta kaupungin asemakaavaa arkkitehti sir William Holford sanoi optimistisesti, että tuloksena olisi ”kaupunki, johon rakennettaisiin valmiiksi ratkaisuja eikä ongelmia”. Kaupungissa ei ole ainoatakaan tasoristeystä. Sen korkeat rakennukset tarjoavat pyramidien tavoin sopusointuisen vastakohdan kehystävälle tasaiselle maalle. Suuria asuinkortteleita täydentävät koulut, liikkeet ja vapaa-ajan vieton tilat.
Tärkeimmissä hallitusrakennuksissa on yhdistetty vähäiseen määrään betonia runsaasti lasia. Niiden pilareista on tullut kaupungin vertauskuva. Ranskan kulttuuriministeri André Malraux nimitti Aamunkoiton palatsin pilareita ”tärkeimmäksi arkkitehtoniseksi piirteeksi kreikkalaisten pylväiden jälkeen”. Nämä ainutlaatuiset pilarit on järjestetty kussakin palatsissa eri tavoin. Aamunkoiton palatsissa ne antavat vaikutelman tuulen pullistamista purjeista. Kolmikerroksisessa korkeimman oikeuden rakennuksessa ne koskettavat kattoa reunoilta, kun taas nelikerroksisessa Planalt-palatsissa ne rakennuksen etupuolelle sijoitettuina vaikuttavat pylväiltä.
Silmäänpistävän kauniin Arcos-palatsin (jota kansanomaisesti kutsutaan Itamaratyksi) kaarevat pilarit sukeltavat syvään ympäröivään altaaseen, missä joutsenet leikittelevät viehättävästi. Laatikonmuotoisten palatsien vastakohtana lainsäädäntörakennus on rakenteeltaan suorakulmainen ja osa siitä on maan alla. Huomiota kiinnittää sen katolla oleva kupolinmuotoinen senaattirakennus ja maljanmuotoinen edustajainhuonerakennus yhdessä 28-kerroksisen lasista ja betonista virastotiloiksi tehdyn kaksoispilvenpiirtäjän kanssa. Koko rakennusryhmä muodostaa Kolmen vallan aukion.
Kauneus ja hyödyllisyys
Arkkitehtuurin alasta on todella tulossa puutarhan kaltainen vaihtelevine kukkineen ja pensaineen. Rakennemuotojen ja raaka-aineiden lisääntyvä moninaisuus yhdistyneenä mielikuvitukseen antaa arkkitehdille laajemman toimintavapauden. Koska hänen ei enää tarvitse rajoittua yksinkertaisiin rakennusaineisiin, hän voi kuvitella ja suunnitella ja rakentaa betonista, lasista ja teräksestä valmistettavia rakennuksia, joille ovat luonteenomaisia viehättävät kaarteet, sirot pilarit, katokset ja muut silmää miellyttävät vaikutelmat.
Ihmisen taideaisti on ainutlaatuinen lihallisten luomusten piirissä. Hänen Luojansa hänelle antama lahja sallii hänen muodostella suuria ja pieniä esineitä, koriste- ja käyttöesineitä. Kun ihminen katselee ympärillään olevia suunnattoman lukuisia Luojan mestariteoksia, hänellä on todellakin ehtymätön innoituksen lähde. Mitä läheisemmin hänen jäljitelmänsä mukailevat luomakunnan alkuperäiskappaleita, sitä miellyttävämmän vaikutuksen hänen työnsä tekevät.