Miksi pilvenpiirtäjiä?

TIEDÄTKÖ, mikä on korkein rakennus asuinkunnassasi? Maassasi? Maailmassa? Se on mahdollisesti pilvenpiirtäjä. Pilvenpiirtäjiä on nykyään joka puolella maailmaa. Sadoilla suosituilla aurinkorannoilla on pilviin kohoavia turistihotelleja. Kaupungit kilpailevat siitä, millä niistä on korkein pilvenpiirtäjä. Mutta meitä kaikkia koskee kysymys: onko pilvenpiirtäjistä todella hyötyä elämällemme?

Yritämme tyydyttää uteliaisuutesi yhden kysymyksen osalta: mistä odottaisit löytäväsi maailman korkeimman rakennuksen? Amerikan yhdysvalloistako? Tai kenties Neuvostoliitosta? Itse asiassa vastaus on: Kanadasta. Tuo rakennus on Canadian Nationalin torni Torontossa. Tämä 553 metriä korkea torni on maailman korkein vapaasti seisova rakennelma. Mutta se on tietysti vain torni, eikä asuin- tai liikerakennus. Mikä sitten on maailman korkein asuin- tai liikerakennus eli pilvenpiirtäjä?

Löytääksemme sen meidän täytyy mennä Yhdysvaltoihin. Mutta mihin kaupunkiin? Kenties New Yorkiin? Ei, vaan Chicagoon, jossa Sears Building kohoaa 443 metrin korkeuteen. Vaikka se on yli 30 metriä korkeampi kuin New Yorkin World Trade Center, molemmissa jättiläistaloissa on yhtä monta kerrosta – 110!

Korkeuksista puheen ollen, oletko huomannut, miten korkeus viehättää monia ihmisiä? Monissa maailman korkeimmista rakennuksista on siksi erityinen hissipalvelu matkailijoita varten. Se herättääkin harkitsemisen arvoisen kysymyksen: ellei Elisha Graves Otis olisi keksinyt maailman ensimmäistä turvallista hissiä vuonna 1853, olisiko ollut järkevää rakentaa pilvenpiirtäjiä?

Miksi korkeita rakennuksia tehdään?

Ihmisen korkeita rakennuksia kohtaan tuntema viehtymys juontaa juurensa kaukaa historiasta. Esimerkiksi vanhin olemassa oleva historia kertoo meille, että 2000-luvulla ennen ajanlaskumme alkua ihmiset kokoontuivat eräälle tasangolle Sinearin maassa Mesopotamiassa ja sanoivat: ”Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan.” (1. Mooseksen kirja 11:1–4) He halusivat itse asiassa pilviin, ”taivaaseen”, ulottuvan tornin! Tuloksena oli kuuluisa Baabelin torni.

Huomasitko, mikä oli tuon tornin rakentamisen vaikuttimena kauan sitten? ”Tehkäämme itsellemme nimi.” He siis yhdistivät korkean rakennuksen maineeseen, jonka he saisivat itselleen. He ajattelivat tavallaan samoin kuin nykyajan lehdistösihteerit ja suurliikemiehet. Kuinka niin? Koska vuosisadallamme ollaan taipuvaisia ajattelemaan, että ’suurin on parasta’ – ja vielä parempi, jos saa nimensä yhdistetyksi siihen.

Pane tässä yhteydessä merkille, mitä erään kansainvälisen myymäläketjun omistaja Frank W. Woolworth sanoi New Yorkiin vuonna 1913 rakennetusta 60-kerroksisesta Woolworth Buildingista. (Tuo 241 metriä korkea rakennus oli silloin maailman korkein.) ”Halusin rakentaa jotakin suurempaa kuin kukaan toinen kauppias oli koskaan rakentanut. Tuloksena on Woolworth Building.” Samaan aikaan hän teki itselleen vielä suuremman nimen liikemiehenä. Vuonna 1930 hänen ”torninsa” jäi kuitenkin 319 metrin korkeuteen kohoavan 77-kerroksisen Chrysler Buildingin varjoon. Chryslerin valtakausi loppui kuitenkin lyhyeen, kun vielä korkeampi rakennus, 381-metrinen Empire State Building, valmistui New Yorkissa vuonna 1931.

Pilvenpiirtäjien nopeaan lisääntymiseen joka puolella maailmaa on vaikuttanut pääasiassa kaksi seikkaa: halu käyttää niukkaa maa-aluetta mahdollisimman täysin hyödyksi; ja joskus taloudellisten tukijoitten psykologinen tarve saada kunniaa itselleen. On niin kuin kirjailija James C. Giblin sanoi: ”Pilvenpiirtäjien suunnitteluun New Yorkissa vaikuttivat myös rakennusten rahoittajien kunnianhimot ja halut. Nämä rakennusurakoitsijat, teollisuusmiehet ja kauppiaat halusivat, että heidän nimensä yhdistettäisiin komeisiin rakennuksiin, jotka julistaisivat heidän rikkauttaan ja voimaansa jokaiselle, joka niitä katseli.”

Mikä innoitti arkkitehtejä?

Mistä nykyajan arkkitehdit saivat innoituksensa? Giblin jatkaa: ”[He] ajattelivat voivansa parhaiten tyydyttää asiakkaitaan lainaamalla pilvenpiirtäjiinsä jotakin muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten temppeleistä ja Länsi-Euroopan suurista goottilaisista katedraaleista. Nuo rakennukset oli tehty keisarien tai jumalien muistomerkeiksi; miksi ei käyttää niitä tämän vuosisadan miljonäärien pilvenpiirtäjämuistomerkkien malleina?”

Omituista kyllä, monia nykyajan pilvenpiirtäjiä on kutsuttu katedraaleiksi. Esimerkiksi eräs pappi kutsui Woolworth Buildingiä, joka on huomattava esimerkki nykyaikaisesta goottilaisesta arkkitehtuurista, Kauppamaailman katedraaliksi. Samoin goottilaista tyyliä oleva Pittsburghin yliopiston pilvenpiirtäjä tunnetaan Oppimisen katedraalina. Ja kirjailija Giblin ehdottaa, että Chicago Tribune -sanomalehden 36-kerroksista pilvenpiirtäjää voitaisiin myös aiheellisesti kutsua Lehtimaailman katedraaliksi.

Missä sijaitsee ensimmäinen nykyaikainen pilvenpiirtäjä?

Missä ja milloin rakennettiin ensimmäinen nykyaikainen pilvenpiirtäjä? Koska Manhattan on kuuluisinta pilvenpiirtäjäaluetta, olisi luonnollista ajatella, että ensimmäinen pilvenpiirtäjä olisi rakennettu New Yorkiin. Tuosta ”kunniasta” kilpailee kuitenkin kolme Pohjois-Amerikan kaupunkia – New York, Chicago ja Minneapolis. Mikä niistä vie voiton?

Jos pilvenpiirtäjäksi määriteltäisiin mikä tahansa yli kymmenkerroksinen rakennus, niin New York voittaisi vuosina 1868–1870 pystytetyllä Equitable Life Assurance Society Buildingillään. Mutta arkkitehtien ja insinöörien mielestä pilvenpiirtäjä ei ole vain rakennus, joka ”piirtää pilviin”. Todellinen pilvenpiirtäjä on perustettu teräsrunkorakenteelle, joka oli 1800-luvun vallankumouksellinen keksintö. Se saattoi kannattaa hyvin korkeita ja painavia rakennuksia. Mikä kaupunki vetää siinä tapauksessa pisimmän korren?

Sveitsiläisen taidehistorioitsijan Sigfried Giedionin kirja Space, Time and Architecture esittää arvovaltaisen vastauksen: ”On hyvin tunnettua, että todellisuudessa ensimmäinen pilvenpiirtäjä, joka rakennettiin – – nykyaikaisten rakennusperiaatteitten mukaisesti, oli Chicagon Home Insurance Companyn kymmenkerroksinen rakennus (1883–1885).” Niin, Chicago oli ensimmäinen kaupunki, jossa oli todellinen pilvenpiirtäjä.

Näyttää siltä, että Chicago ja New York kilpailevat jatkuvasti siitä, kummalla on maailman korkein rakennus. New York oli pitkän aikaa voitolla. Mutta vuonna 1974 rakennettiin Chicagon Sears Building. Mutta kuinka kauan Chicago saa pitää johtoasemansa? Rahoittaako joku New Yorkissa vielä korkeamman pilvenpiirtäjän rakentamisen? Jos niin käy, niin mikä on sen vaikuttimena? Hyödyttääkö uusi pilvenpiirtäjä todellisuudessa New Yorkia?

Hyödyttävätkö pilvenpiirtäjät ihmistä?

Tämä herättää vielä kauaskantoisempia kysymyksiä. Hyödyttävätkö pilvenpiirtäjät ja tornitalot todellisuudessa kadun miestä? Parantaako niin monien ihmisten sullominen niin pienille alueille ihmisten välisiä suhteita? Mitä on sanottava julkisiin liikennevälineisiin ja kaupungin puhtaanapitojärjestelmiin kohdistuvasta paineesta? Palovahingotkin kannattaa ottaa huomioon.

Varsinkin ympäristölle ja ekologialle koituvasta uhasta huolissaan olevat ihmiset herättävät vakavia epäilyksiä pilvenpiirtäjien käytännöllisyydestä. Lewis Mumford sanoi seuraavaa: ”Todellisuudessa kaikki pilvenpiirtäjät ovat suuresti estäneet järkevää kaupunkisuunnittelua ja arkkitehtonista edistystä. Niistä ei ole ollut juuri muuhun kuin ahtamaan alueita täyteen yksityisten taloudellisen hyödyn vuoksi ja kaupungille aiheutuvista kustannuksista välittämättä ja antamaan kallista julkisuutta ja mainosta.” Siksi onkin aiheellista kysyä: miksi rakentaa pilvenpiirtäjiä?

[Kuva s. 26]

Kaksi rakennusta, jotka olivat aikoinaan maailman korkeimpia: 60-kerroksinen Woolworth Building (1913) ja 110-kerroksinen World Trade Center (1970) New Yorkissa