”Mennään hissillä!”
SAKSALAISET käyttävät siitä nimeä Fahrstuhl ja espanjalaiset nimeä ascensor. Brittiläisille se on lift ja amerikkalaisille elevator. Kyseessä on laite, jolla korkeassa rakennuksessa kuljettaessa saattaa vatsanpohjassa tuntua heikottavalta. Me käytämme tuosta laitteesta nimeä hissi.
Miten me tulisimmekaan toimeen ilman hissejä? Oletko koskaan ajatellut, miten erilainen maailma olisikaan, jos meillä ei olisi niitä? Ilman hissejä pilvenpiirtäjät olisivat hyvin epäkäytännöllisiä. Ajattelehan vain niitä miljoonia ihmisiä maailman eri osissa, jotka asuvat korkeissa rakennuksissa? Miten he tulisivat toimeen?
Tämä tuo mieleen englantilaisen sananparren: ”Vettä kaivataan vasta kun kaivo on tyhjä.” Sama pitää paikkansa hisseistä. Niitä aletaan todella kaivata ja arvostaa vasta, kun ne menevät rikki tai lakkaavat toimimasta. Silloin kymmenennessä kerroksessa asuva perheenäiti saattaa joutua kiperään tilanteeseen, kun hän havaitsee unohtaneensa ostaa jonkin ostoslistaan merkitsemänsä tärkeän tavaran. Hänen kiivetessään portaita ylös hänen kauan unohduksissa olleet jalkalihaksensa epäilemättä pian muistuttavat häntä olemassaolostaan.
Mutta oletko koskaan miettinyt, milloin hissi on keksitty ja milloin ja missä sitä on ensimmäisen kerran käytetty?
”Täysin turvallista, hyvät herrat, täysin turvallista!”
Varsinkin 1800-luvulla alettiin yhä enemmän tarvita laitetta, joka nostaisi ja laskisi tavaroita ja ihmisiä. Sitä mukaa kuin rakennukset tulivat korkeammiksi, ihmiset tulivat haluttomammiksi kiipeämään jyrkkiä portaita. Tavaratalot alkoivat kukoistaa, ja ne alkoivat tarvita laitetta, joka kuljettaisi asiakkaita mahdollisimman vaivattomasti kerroksesta toiseen. Kuka keksi ja esitteli ensimmäisen käyttökelpoisen henkilöhissin? Vermontista Yhdysvalloista kotoisin oleva mies nimeltään Elisha Graves Otis.
Niin yllättävältä kuin se saattaa tuntua, Elisha Otisin suunnittelijankyvyt tulivat esiin hänen työskennellessään työnjohtajana sänkytehtaassa Albanyssa New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa! Hän keksi monia työtä säästäviä laitteita, mikä johti siihen, että hänet lähetettiin New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan Yonkersiin, missä hän saattoi paremmin käyttää kykyjään. Siellä hän suunnitteli ja rakensi ensimmäisen hissin, jossa oli automaattinen turvajärjestelmä siltä varalta, että köysi pettäisi. Vuonna 1853 hän perusti oman hissejä valmistavan yrityksensä. Seuraavana vuonna Otis esitteli tämän keksinnön eräässä näyttelyssä New Yorkissa.
Kirjanen Tell Me About Elevators kuvailee tapahtumaa: ”Täydellinen varmuushissi oli asennettu näyttelyhallin keskelle, ja nostolavalla, joka oli kohotettu niin korkealle, että kaikki saattoivat nähdä sen, oli laatikoita, tynnyreitä, muuta lastia – – ja Otis itse. Sitten hän määräsi [kannatin]köyden katkaistavaksi. Kun vaunun turvamekanismin jousen jännitys laukesi, se suoristui ja tarrasi kiinni hammastankoon pitäen nostolavaa turvallisesti paikallaan. Haukottuaan henkeään katsojat alkoivat osoittaa voimakkaasti suosiotaan, ja Otis silinterihattu kädessään kumartui lavalla ylpeänä ja sanoi: ’Täysin turvallista, hyvät herrat, täysin turvallista!’” Ja niin nykyaikainen hissi oli syntynyt.
Hissit tulevat käyttöön
Tämän uudenaikaisen laitteen mahdollisuudet ymmärrettiin pian, ja vuonna 1857 asennettiin ensimmäinen henkilöhissi New Yorkin kaupungissa Broadwayn ja Broome Streetin kulmassa sijainneeseen tavarataloon. Hissi oli höyrykäyttöinen, ja se nousi viisi kerrosta alle minuutissa. Se oli suuri nopeus tuohon aikaan. Sen sijaan nykyään maailman korkeimman rakennuksen, Chicagossa sijaitsevan Sears Towerin hissit kiidättävät ihmisiä 412 metrin korkeuteen alle minuutissa!
Miten hissejä alettiin sillä välin käyttää Euroopassa? Täällä tultiin hitaammin perässä, koska korkeita rakennuksia ei nähty ehkä niin tarpeellisiksi. Näyttää siltä, että ensimmäinen nykyaikainen hissi rakennettiin Euroopassa vasta 1867. Mutta sen jälkeen välimatka otettiin kiinni rakentamalla ensimmäinen sellainen hissi, jota käytettäisiin pilvenpiirtäjän kaltaisessa rakennuksessa. Kyseessä oleva rakennus oli Eiffel-torni, Pariisin kuuluisin rakennelma, joka saatiin valmiiksi 1889.
Millaiseksi sen hissijärjestelmä suunniteltiin? Sigfried Giedion kertoo meille siitä kirjassaan Space, Time and Architecture: ”Neljä suurta, kaksikerroksista hissiä kulki maanpinnan tasosta ensimmäiselle kerrostasolle, jonka korkeus vastaa Notre-Damen katedraalin korkeutta [68 m]; kaksi muuta hissiä kulki tältä tasolta toiselle kerrostasolle, jonka korkeus vastaa Roomassa sijaitsevan Pietarinkirkon korkeutta [133 m]; loppumatka noustiin kahdessa vaiheessa kahdella vuorottain toimivalla hydraulisella hissillä. Koko nousu 300 metrin korkeuteen vei vain seitsemän minuuttia.” Hissien nopeus alkoi huomattavasti kasvaa.
Pitkä mutta turvallinen pudotus
Vuosien myötä suunniteltiin yhä monimutkaisempia hissejä. Vuonna 1913 alettiin käyttää ilmatyynyä. Se oli turvalaite, jossa paineilmakammio hissikuilun alapäässä ottaisi mahdollisesti putoavan hissin vastaan ja vaimentaisi pudotuksen.
Ilmatyynyjärjestelmän keksijä F. T. Ellithorpe luotti niin täysin uuteen järjestelmäänsä, että hän kasasi hissiinsä yli 3000 kilon kuorman ja laittoi sinne lisäksi täyden vesilasin. Hän antoi hissin sitten pudota vapaasti 45. kerroksesta 183 metrin korkeudesta. Hissin pysähdyttyä ei tilkkaakaan juomalasin vedestä ollut läikkynyt yli!
Hissit auttavat selviytymään kustannuksista
Vuonna 1931 Empire State Buildingistä tuli maailman korkein pilvenpiirtäjä. Siitä tuli tilapäisesti myös maailman suurin kannattamaton rakennus, sillä lama-ajan vuoksi vain 30 prosenttia rakennuksen virastotiloista oli käytössä. Miten rakennus saatiin kannattavaksi? Hissien avulla, jotka kuljettivat turisteja virtanaan näköalatasanteelle. Viisi tuhatta turistia maksoi kukin dollarin päästäkseen ensimmäisenä päivänä katsomaan huipulta avautuvia näköaloja. Dollari oli tuohon aikaan melkoinen rahasumma. Ensimmäisen kuukauden aikana kävi 86. kerroksen näköalatasanteella yli 100000 ihmistä.
Viime vuosikymmeninä hissit ovat tulleet yhä paremmiksi ja nopeammiksi. Esimerkiksi New Yorkin kaupungissa sijaitsevan RCA-rakennuksen hissit kiitävät tuossa 70-kerroksisessa pilvenpiirtäjässä 427 metrin minuuttinopeudella. Chicagossa sijaitsevan John Hancock Centerin hissit ovat vieläkin nopeampia, sillä ne kulkevat 549 metriä minuutissa eli 32 kilometrin tuntinopeudella!
Nopean hissipalvelun arvo käy ilmeiseksi, kun otamme huomioon, että yli neljännesmiljoona ihmistä käy päivittäin New Yorkin Rockefeller Centerin pilvenpiirtäjärakennuksissa ostoksilla, työssä tai turistina. Ei ole siksi mikään ihme, että New Yorkin kaupungissa sijaitsevissa World Trade Centerin kahdessa 110-kerroksisessa rakennuksessa on käytössä kaikkiaan 250 hissiä. Kuvittelehan vain, millaista olisi kiivetä noiden rakennusten huipulle!
Kun siis seuraavan kerran astut hissiin, muista Elisha Otisin kuuluisat sanat: ”Täysin turvallista, hyvät herrat, täysin turvallista!” Ja ole kiitollinen siitä, että voit käyttää hissiä.
[Kuva s. 25]
Elisha Otis esittelee maailman ensimmäisen turvallisen hissin
[Kuva s. 26]
Olisiko pilvenpiirtäjiä jos ei olisi hissejä?