Pyöräily – pyörillä kävelyä

Herätkää!-lehden Dominikaanisen tasavallan -kirjeenvaihtajalta

OLETKO milloinkaan kuullut maili-ja-minuutti-Murphystä? Taannoin vuonna 1899 hän sai arvonimensä pyöräilemällä yhden mailin 57,8 sekunnissa junan perässä. Hän oli taivuttanut Long Islandin rautatieyhtiön rakentamaan hänelle kiskojen väliin toista metriä leveän ja neljä kilometriä pitkän levyradan. Tuohon aikaan pyöräily oli kaikkialla maailmassa miljoonien ihmisten mieliurheilu ja polkupyörä oli suosionsa huipulla.

Polkupyörä on itse asiassa ihmisen nopein matkustustapa hänen omalla voimallaan, ja monissa maissa ihmiset yhä pitävät sitä halpana ja luotettavana liikkumistapana. Siitä lähtien kun pikkulapset ovat oppineet kävelemään, he pyytävät polkupyörää voidakseen ajella. Muistan, miten isäni ja äitini vaihtoivat kaksi vakuutuskirjaa rahaksi vain saadakseen varat polkupyörien hankkimiseen minulle ja veljelleni. Pian teimme useita kilometrejä pitkiä lehdenjakelukierroksia, mikä olisi ollut vaikeaa ilman tuota kulkuvälinettä. Pyöräilimme kouluun ja takaisin, kävimme asioilla ja saimme siten paljon terveellistä liikuntaa. Monien vuosien ajan isä pyöräili työpaikalleen tuulimyllytehtaalle ja takaisin.

Nykyään polkupyörää pidetään joissakin maissa leluna. Moottoripyörä ja auto ovat korvanneet sen. On unohdettu se seikka, että vaatimaton polkupyörä on voimakkaasti vaikuttanut historian kulkuun – varsinkin Amerikoissa. Panemalla alkuun siirtymisen koviin, sileisiin teihin se valmisti tietä auton tulolle. Eräs kirjailija onkin väittänyt, että ”sekä fyysisesti että psyykkisesti se oli auton todellinen isä.”

Polkupyörän historiaa

Taannoin vuonna 1860 polkupyörä tunnettiin ”säärentärisyttäjänä”. Voit hyvin kuvitella minkä vuoksi, kun kuvittelet sen rautapyöriä ja sen ajan epätasaisia mukulakivikatuja. Joitakin vuosia myöhemmin tuli käyttöön ”korkeapolkupyörä”. Tämä malli oli tarkoitettu uhkarohkeammalle pyöräilijälle, sellaiselle, joka oli kiinnostunut nopeudesta. Siinä oli suuri etupyörä, joka oli halkaisijaltaan noin 1,3 metriä, polkimet ja pienenpieni takapyörä. Tasaisella pinnalla pyöräilijä saattoi kulkea tällä polkupyörällä melkein yhtä lujaa kuin hevosmies. Pysähtyminen muodosti kuitenkin ongelman. Ja koska putous oli noin 1,5 metriä maahan, yritykset päästä pois näistä kulkuvälineistä aiheuttivat monta luunmurtumaa.

Vuosi 1880 merkitsi suurta edistysaskelta: takapyörän pyörittämiseksi otettiin käyttöön ketjut ja ne voitiin kytkeä halutulla tavalla nopeuden tai voiman saamiseksi. Ennen tätä oli käytetty kömpelöitä vipuja isojen pyörien pyörittämiseksi. Seuraavina kymmenenä vuotena tapahtui muita hyödyllisiä parannuksia: kumirenkaat, kuulalaakerit, polkimilla toimivat jarrut ja ohjaustangot suorittivat ensiesiintymisensä. Kukin osaltaan lisäsi polkupyörän suosiota.

”Turvallinen” polkupyörä ilmestyi vuonna 1890. Siinä oli kaksi samankokoista pyörää ja se oli olennaisesti se polkupyörä, joka nykyään on yleinen. Amerikkalaiset antavat kunnian sen suunnittelusta Connecticutissa olevalle Hartfordin Pope Manufacturing Companylle. Kuitenkin hyvin paljon sitä muistuttavaa ilmaantui samanaikaisesti Englannissa ja Ranskassa. Joka tapauksessa Connecticutin yhtymä otti nopeasti johdon tuotannossa käyttäen varaosajärjestelmää ja pian amerikkalaisia polkupyöriä vietiin joka puolelle maailmaa.

Vuoteen 1896 mennessä noin 4000000 ihmistä Yhdysvalloissa ajoi polkupyörällä. Yli miljoona pyörää valmistettiin 312 tehtaassa yhden ainoan vuoden aikana. Amerikkalainen polkupyöräteollisuus sai vahvan jalansijan Isossa-Britanniassa joksikin aikaa suureksi osaksi sen takia, että brittiläiset tehtailijat eivät kyenneet pysyttelemään suunnattoman kysynnän tasalla. Auton tulolla oli kuitenkin suoranaisempi vaikutus polkupyörällä ajamiseen Yhdysvalloissa kuin Isossa-Britanniassa tai Euroopan mantereella. Autot tulivat suosituiksi, ja niiden hinnat olivat tarpeeksi alhaisia keskitason perheellekin, joten polkupyörät jäivät suurimmaksi osaksi lasten käyttöön.

Yli 24000000 yhdysvaltalaista omistaa siitä huolimatta polkupyörän. Tanskassa suunnilleen joka toinen on polkupyörän omistaja, ja se on yhä yleinen kulkuväline lukuisissa maissa, joissa autoa pidetään ylellisyytenä, työläisten saavuttamattomissa. Kaikkialla Euroopassa, Keski-Amerikassa, Indonesiassa, Japanissa ja Pohjois-Afrikassa voidaan nähdä joukoittain polkupyöräilijöitä.

Täällä Dominikaanisessa tasavallassa polkupyörä on monenlaisten myyntimiesten liikkuva liikepaikka. Joillakuilla on jääkimpale ja värjättyä siirappia sisältäviä pulloja. Myyskentelijä voidaan nähdä kaikkialla, missä on paljon väkeä, ja hän tarjoaa kartionmuotoiseksi leikattuja jääpaloja, joiden päälle on kaadettu siirappia kunkin valinnan mukaan. Toiset myyvät hedelmiä, vihanneksia ja muuta syötävää pyöriltään. Toisilla polkupyörillä, joissa on teroitusvälineet, teroitetaan saksia ja veitsiä. Melko usein näkee polkupyörän, jonka perään on kiinnitetty erikoisteline puhdistettujen pukujen ja housujen kuljettamiseksi niille, jotka ovat lähettäneet ne puhdistettavaksi.

Terveellinen kulkuväline

Polkupyörällä on varmasti oma viehätyksensä ulkoilun harrastajille ja terveydestään kiinnostuneille. Sen avulla pääset yksinäsi ulos maaseudun vapauteen. Se tarjoaa kävelemisen hyödyn ja kuitenkin se vie sinut kaukaisiin paikkoihin paljon nopeammin. Se tarjoaa erinomaisen keinon istumatyöstä koituvien vahingollisten vaikutusten torjumiseen. Tällaisesta matkustuksesta huolehtivat matkailujärjestöt ovat järjestäneet majataloja pystytettäväksi pääteiden varteen joka 15 tai 25 kilometrin päähän.

Polkupyörä on myös hyödyllinen apuväline Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistamisessa kaukaisilla alueilla asuville ihmisille sellaisillakin seuduilla, joilla ei ole hyviä teitä. Pyöräilijä ei tarvitse muuta kuin tallatun polun. Ja sen kunnossapitämiseen ja säilyttämiseen riittää eteinen tai rappusten alusta sekä riepu ja jonkin verran ohutta öljyä. Ei siis tarvitse odottaa, kunnes on varaa ostaa auto, päästäkseen kaukaisiin paikkoihin viemään sanomaa, joka voi tuoda ihmisille lohtua ja toivoa Jumalan lupauksista.

Pyöräily ei ole vain hyvä tapa liikkua ilman huolta konevioista, vaan sen vauhti on myös tarpeeksi hidas, jotta voi nautinnokseen katsella ohikulkevia maisemia ja iloita ympärillään olevan Jumalan luomakunnan ihmeistä. Kasvoille puhaltava tuuli, mäen kiipeämisestä koituvan ponnistelun aikaansaama puna, hiljaisuus ja vapauden tunne lisäävät kaikki ”pyörillä kävelystä” koituvaa terveellistä kokonaisvaikutusta.