Auringonpimennys – sattumako?

KUNNIOITTAVAT ihmiset ovat usein ihmetelleet aurinkokunnan älykästä suunnittelua. Luoja asetti maan juuri oikean etäisyyden päähän auringosta, jotta se saisi sopivasti valoa ja lämpöä elämän tekemiseksi mahdolliseksi. Myös kuun etäisyys on oikein tasapainotettu, jotta se voi suorittaa palveluksiaan maalle – se ei ole liian kaukana, niin ettei se varaisi riittävästi valoa yöllä, eikä myöskään niin lähellä, että vuorovedet nousisivat tuhoisan korkealle.

Mutta oletko tiennyt, että tämä etäisyysjärjestely, jonka ansiosta maan päällä on ihanteelliset elinolosuhteet, vaikuttaa myös ratkaisevasti siihen, että auringon täydellisen pimennyksen kauneus on mahdollinen?

Aurinko on halkaisijaltaan todellisuudessa 400 kertaa niin suuri kuin kuu, mutta se on maasta myös 400 kertaa niin etäällä kuin kuu. Jos kuu olisi huomattavasti lähempänä, se peittäisi auringon kromosfäärin ja suuren osan koronasta. Jos kuu olisi vain hieman kauempana, se olisi liian pieni peittääkseen auringon, emmekä me voisi koskaan nähdä täydellistä auringonpimennystä.

Onko vain sattuma, että Luoja – joka antoi maalle kauniisti läpikuultavan ilmakehän, jotta maan älylliset asukkaat voisivat nähdä ja tutkia kaikkeutta, joka myös varasi loputtoman vaihtelevia pilvimuodostelmia, jotka leikkivät auringonvalon kanssa ja saavat aikaan häikäisevän kauniita auringonlaskuja ja joka maalaa taivaan niin ihastuttavaksi suurenmoisella sateenkaarella – pani myös kuun sellaiselle radalle, että se antaisi ihmiselle harvinaisen pilkahduksen auringonpimennyksen loistosta?

Ota myös huomioon, että tämän näytelmän varaaminen on ainutlaatuinen lahja maalle. Sitä ei esiinny muilla kiertotähdillä, jotka eivät ole asuttavaksi kelpaavia. Marsin kaksi kuuta ovat niin pieniä, että ne eivät peittäisi aurinkoa Marsista katsottuna. Jupiterilla on suuremmat kuut, mutta ne ovat niin lähellä, että ne näyttäisivät paljon suuremmilta kuin aurinko jollekulle, joka olisi tuon kiertotähden pinnalla. Mutta jopa maan päällä täydellisen pimennyksen näytelmä on kaikkea muuta kuin yleinen.

Kun viime vuoden maaliskuussa tapahtui täydellinen auringonpimennys, monet sen katselijoistakaan eivät ehkä täysin ymmärtäneet, miten todella harvinainen kokemus se on.

Almanakasta saamme tietää, että täydellinen pimennys tapahtuu kyllä useimpina vuosina jossain kohdin maapallolla. Niitä on tällä vuosisadalla ollut 49. Mutta tuo ”jossain kohdin” on todennäköisimmin valtamerien yllä, jotka peittävät 71 prosenttia maapallon pinnasta. Lisäksi puolet maa-alueesta on asumatonta autiomaata, viidakkoa, tundraa tai jäätikköä. Harvat pimennyksistä näkyvät asutuilla alueilla. Jos pysyt yhdellä paikkakunnalla, voit odottaa näkeväsi täydellisen pimennyksen vain kerran 360 vuodessa – ja silloin on todennäköisesti pilvistä. Yhdeksän ihmistä kymmenestä elää ja kuolee nauttimatta koskaan tästä kokemuksesta. Toisaalta jos voit matkustaa muutaman sata kilometriä oikeaan aikaan, saat luultavasti tilaisuuden ainakin kerran elämässäsi nähdä täydellisen auringonpimennyksen.

Miksi niin suurenmoinen näytös on joka kerta vain harvojen nähtävissä? Sen vuoksi, että kuun varjo on hyvin pieni siinä, missä se osuu maahan. Se olisi suurempi, jos kuu olisi suurempi tai lähempänä, mutta se pilaisi näytöksen, kuten olemme todenneet. Kuun varjon täytyy siis olla vain 160 kilometrin paikkeilla läpimitaltaan, ja kun se kulkee noin 1700 kilometriä tunnissa, se voi peittää yhden kohdan vain muutaman minuutin ajaksi. Kun ymmärrämme tämän, hämmästelemme Luojan viisautta, joka näkyy tuon ihmeen luomisessa.

Meidän tulisi tosiaan ehkä tuntea tyytymättömyyttä, ei siksi, että pimennys on niin harvinainen, vaan elämän lyhyyden vuoksi. On totta, että Hän, joka suunnitteli täydellisen auringonpimennyksen, teki sen nähtäväksi vain kolme kertaa tuhannen vuoden aikana, mutta toisaalta, kuten Raamattu osoittaa, Hän suunnitteli katselijan elämään ikuisesti.