Sotavalmiuskustannukset

YHDISTYNEIDEN Kansakuntien aukiota reunustavalle kiviseinälle on hakattu lainaus Raamatusta. Se on otettu Jesajan toisesta luvusta ja kuuluu: ”He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.”

Kuitenkin sotilaalliset menot ovat nykyään useimpien maiden talousarvion suurin yksittäinen menoerä. Vaikka siis kansat puhuvat rauhasta, ne kuluttavat sotaan enemmän rahaa kuin mihinkään muuhun!

Kustannukset

Viimeksi kuluneina kuutena vuotena uhrattiin sotavalmiuskustannuksiin yli neljä biljoonaa markkaa. Vuonna 1969 kustannukset olivat tähän mennessä korkeimmat, yli 800 miljardia markkaa. Se merkitsee noin 96 miljoonaa markkaa tunnissa joka päivä läpi koko vuoden!

Yhdysvaltain sotilaalliset menot viime vuonna olivat suunnattomat – yli 300 miljardia markkaa. Kun siihen lisätään maksut sotaveteraaneille, valtionvelan korko (pääasiassa aikaisempien sotamenojen aiheuttama) ja asetoimitukset muihin maihin, niin loppusumma nousee paljon yli 400 miljardin markan. Kaikista menoista yli 55 prosenttia liittyi sotaan! Se on enemmän kuin esimerkiksi koulutus-, terveys-, asunto-, avaruus-, maanviljelys-, tie-, huolto-, eläke- ja työttömyysohjelmien kustannukset yhteensä.

Neuvostoliiton talousarvio on myös sotilaallisten menojen raskaasti rasittama. Ja köyhempien maiden sotilaalliset menot lisääntyvät melkein kaksi kertaa niin nopeasti kuin koko maailmassa keskimäärin. Niiden elintaso pysyy paikallaan samalla kun niiden aseistukseen käyttämä rahamäärä kohoaa huimaavasti. New York Times -lehti sanoi tästä:

”Kaikissa uusissa valtioissa Aasiassa, Afrikassa ja latinalaisessa Amerikassa köyhän miehen aseistautumiskilpailu sen kuin kiihtyy. Arvovalta- ja puolustussyistä niin kutsutut kehitysmaat ostavat kaikkea pistooleista mitä uudenaikaisimpiin ja kalleimpiin hävittäjäpommikoneisiin, ohjuksiin, panssarivaunuihin, tutkajärjestelmiin ja jopa sukellusveneisiin asti. . . .

”Kehitysmaiden sotilaalliset menot kohoavat nopeammin kuin niiden kokonaiskansantuote, mikä merkitsee sitä, että yhä suurempi osa niiden vähäisistä varoista suunnataan aseistukseen.

”Haastattelut asiasta perillä olevien ja oppineiden analyytikkojen kanssa viittaavat siihen, että aseistautumiskilpailua on käytännöllisesti katsoen mahdoton pitää kurissa.”

Egypti kuluttaa edesmenneen presidenttinsä Gamal Abdel Nasserin mukaan nykyään runsaasti yli neljä miljardia markkaa vuodessa sotavalmiuteen, vaikka sillä tuskin on varaa tällaisiin kustannuksiin. Ja arvelujen mukaan Israel kuluttaa ainakin puolet rahoistaan samaan tarkoitukseen. Newsweek -lehti sanoi: ”Nämä ja kaikki muut lähi-idän laajenevien vihollisuuksien aiheuttamat kustannukset saattavat pienen Israelin melkein perikatoon.”

Paljon tuhlausta

Yhdysvaltain kongressin jäsenet ovat hyökänneet monia aseohjelmia vastaan ja väittäneet niiden olevan huonosti hoidettuja ja tuhlausta. Esimerkiksi ilmavoimat olivat työskennelleet kiertävän miehitetyn avaruuslaboratorion valmistamiseksi. Sitten ohjelma peruutettiin. Mutta 5,4 miljardia markkaa oli jo kulutettu!

Kehitysvaiheessa olevan laajakantoisen panssarivaunuohjelman oletettiin maksavan 330 miljoonaa markkaa; se on jo noussut yli miljardin markan ja on yhä kehitysasteella. Kahdentoista uuden sukellusveneiden pelastusaluksen oli määrä maksaa 153 miljoonaa markkaa; nyt vain kuusi maksaa yli kaksi miljardia markkaa. F-111 hävittäjäpommikoneohjelman piti maksaa 12240000000 markkaa; mutta puolustusministeriö myöntää nyt, että se tulee maksamaan 26200000000 markkaa. Uuden sarjan vedenalaisia ohjuksia piti maksaa hieman yli kolme miljardia markkaa, mutta nyt se tulee todellisuudessa maksamaan viisi kertaa niin paljon!

Uusia ja entistä voimakkaampia aseita vaaditaan jatkuvasti, minkä vuoksi vanhat aseet jäävät pois käytöstä. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen viimeksi valmistamat ydinohjukset voivat hävittää tyystin molemmat maat useita kertoja. Kuitenkin molemmat maat työskentelevät ohjustensa parantamiseksi niin, että ne voisivat kuljettaa useita ydinkärkiä yhden sijasta. Nobelin palkinnon saanut Harvardin yliopiston professori George Wald sanoi:

”Yhdysvalloilla ja ’Neuvostoliitolla sanotaan olevan yhteensä niin paljon ydinaseita, että niiden keskimääräinen räjähdysvoima on 13,6 trotyylitonnia jokaista maan päällä olevaa miestä, naista ja lasta kohden. Ja nyt ehdotetaan, että meidän täytyy valmistaa lisää.”

Mitä voitaisiin tehdä?

Kun maailmassa on niin paljon tehtävää, niin on traagista, että niin suunnaton osa maailman varoista kulutetaan tuottamattomaan aseistautumiseen. Mitä voitaisiin tehdä, jos kansat eläisivät sovussa ja käyttäisivät kaiken tuon rahan ja voiman ihmiskunnan hyväksi?

Jos se olisi mahdollista, niin maailman viime vuoden sotilaallisilla menoilla olisi voitu rakentaa 20 miljoonaa 40000 markkaa maksavaa taloa. Useimmissa maissa ne olisivat ylellisiä. Tuolla asuntomäärällä olisi voitu majoittaa enemmän kuin vuoden väestönlisäys. Ajattele työmäärää, jonka tämä olisi varannut korvaamaan asetehtaiden sulkemisen aiheuttaman työn puutteen.

Yhdysvalloissakin on paljon työttömiä, joilla ei ole ammattitaitoa. Ammattitaidottoman valmentaminen työhön maksaa siellä noin 12000 markkaa. Noihin kustannuksiin kuuluu usein lääkärinhoito, matkat ja huollettavien lasten hoito. Murto-osalla maan vuosittaisesta aselaskusta olisi sen koko työttömien kantajoukolle voitu antaa ammattikoulutusta. Sellainen koulutus tekisi ihmisestä hyödyllisen, tuottavan jäsenen yhteiskuntaan.

Rahalla, jonka maailma kulutti sotavalmiuteen viime vuonna, olisi voitu rakentaa 200000 neljä miljoonaa markkaa maksavaa koulua, mikä olisi enemmän kuin tarpeeksi useimmissa maissa. Parempien koulujen ansiosta luokat voisivat olla pienempiä, joten opettajat voisivat kiinnittää lapsiin yksilöllisempää huomiota.

Tuhannet tiedemiehet käyttävät aikansa työskentelyyn hävitysaseiden parissa Mitä he voisivatkaan tehdä, jos he käyttäisivät kykynsä keksiäkseen keinoja saastumisen voittamiseksi? Lisäksi kuinka monta hehtaaria maata voitaisiin koko tuolla rahalla tehdä viljelyskelpoiseksi kasvattamaan viljaa maailman nälkäisten ruokkimiseksi? Maanviljelijöille voitaisiin antaa valmennusta ja varusteita satojensa parantamiseksi. Virkistysalueita ja puistoja voitaisiin suuresti laajentaa. Kunnollinen terveydenhoito voitaisiin varata paljon useammille ihmisille.

Mutta totuus on, ettei kaikkea tätä tehdä. Eikä ole minkäänlaista osoitustakaan siitä, että niin tultaisiin tekemään tässä asiainjärjestelmässä. Atlas-lehti kertoikin huhtikuussa 1970:

”Kauhistuttava ilmoitus suoraan YK:sta: 1960-luvun lopulla maailmassa oli enemmän sairaita, enemmän aliravittuja ja enemmän koulunkäymättömiä lapsia kuin kymmenen vuotta sitten. Entä tulevaisuus? 50 prosenttia nyt elävistä ei koskaan tule astumaan luokkahuoneeseen,”

Suuren yleisön vieraantuminen

Yhä useammat ihmiset tuntevat suuttumusta valtioiden jatkuvista sotilaallisista menoista, kun niin paljon muuta tarvitsisi tehdä. Vuoden 1969 lopulla järjestettiin suuri sodan vastainen mielenosoitus Washingtonissa (D. C.) Yhdysvalloissa. Joidenkin arvioiden mukaan mielenosoittajien määrä oli 250000–500000. Sitä kutsuttiin ’Washingtonin marssiksi’, ja se oli suurin sodan vastainen protesti, jonka maan pääkaupunki koskaan oli nähnyt.

Monet nuoret miehet pitävät nyt sotapalvelusta vastenmielisenä eivätkä sankarillisena, niin kuin sitä on pidetty menneinä aikoina. U.S. News and World Report -lehti huomautti: ”Nykyistä sotalaitosta, pääasiassa armeijaa, vaivaavat kapinat, tottelemattomuus, roturistiriidat, karkaukset ja yhä lisääntyvä luvattomien poissaolojen määrä.” Lehti sanoi, että ”Amerikan historiassa ei ole koskaan ollut oikein mitään sen kaltaista”. Tuhannet nuoret miehet ovat paenneet maasta ennemmin kuin suorittaneet asevelvollisuuden.

Kenraali Earle Wheeler pani merkille esikunnan päällikköjen yhdistyksen puheenjohtajana ollessaan suuren yleisön kasvavan vihamielisyyden ’sotilaallis-teollista yhteistyötä’ kohtaan ja sanoi, että jos asenne ei muutu, ”se johtaa kaaokseen – [sotilaallisten] palvelusten hajoamiseen”.

Se, miten vieraantuneiksi monet ovat tulleet, voidaan havaita seuraavasta Los Angelesissa ilmestyvän Eagle Rock Sentinel -lehden pisteliäästä pääkirjoituksesta. Siinä sanottiin:

”Puhdas, kiistämätön totuus on, että kaikki maailman voimakkaat maat, meidän maamme mukaan luettuna, edistävät salaisesti sotia ja varaavat aineelliset voimavarat niiden käymiseksi. Samanaikaisesti nämä kansat ylläpitävät petollista kuvaa rauhan rakastajina ja virallisesti lausuvat mahtipontisia tyhjänpäiväisyyksiä moraalista ja vapaudesta. . . .

”Sota on suuri liiketoimi, ehkä maailman suurin. Se voitaisiin lopettaa, jos suurvallat haluaisivat lopettaa sen. On epätodennäköistä, että ne lopettavat sitä, koska aineellinen hyöty on kyseessä.”

Kuinka paljon turvallisuutta?

Ostaako aseistautumiskilpailu todella turvallisuutta tämän maailman kansoille? Kommentoidessaan suunnattomia sotilaallisia menoja New York Times -lehti sanoi 31.3.1970: ”Se on mieletöntä. Runsas aseiden tuottaminen turvallisuuden nimessä itse asiassa vähentää jokaisen turvallisuutta lisäämällä taistelun vaaraa.”

Vancouverissa ilmestyvä Province-lehti sanoi huomautettuaan, että sotilaalliset menot olivat Kanadan talousarvion kallein kohta:

”Mitä hyvää se aikaansai meille kansana? Vähensikö se mahdollisuuksia, että Kanadan päälle hyökkää epäystävällinen kansa? Ei lainkaan. Mikään kansallisissa asevarastoissamme ei voisi kestää nykyaikaista hyökkäystä tarpeeksi kauan, että johtajamme voisi valmistaa jäähyväispuheen. . . . Se olisi hullunkurista – jollei se olisi niin kallista.”

Norjan tiedeakatemian mukaan on vuodesta 650 eaa. ollut 1656 aseistautumiskilpailua. Se sanoi, että vain 16 niistä ei päättynyt sotaan, ja lisäsi: ”Loput päättyivät kyseessä olevien maiden taloudelliseen romahdukseen.” Miten tosi tämä malli onkaan ollut tällä 20. vuosisadallamme! Se on nähnyt historian suurimman aseistautumiskilpailun. Se on myös nähnyt eniten sotia, pahimmat sodat ja pahimman taloudellisen lamakauden, mitä koskaan on ollut.

Entä lähitulevaisuus? Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri U Thant sanoi: ”Tiedoista, jotka ovat käytettävissäni pääsihteerinä, voin vain päätellä, että Yhdistyneillä Kansakunnilla on ehkä kymmenen vuotta aikaa vanhojen riitojensa sopimiseen ja maailmanlaajuisen toveruuden luomiseen tehdäkseen lopun kilpavarustelusta, parantaakseen ihmisen elinympäristöä, hillitäkseen räjähdysmäistä väestönkasvua ja antaakseen tarvittavan voiman maailman kehityspyrkimyksille.”

Uusi järjestelmä tarpeellinen

Ilmeisesti maailman tilanne on erittäin paha. Uutta järjestelmää tarvitaan varmasti. Haagissa Hollannissa ilmestyvä julkaisu World Union sanoi: ”Nyt on kiistämättömän selvää, että mahdollisimman pian on perustettava maailmanhallitus, joka tunnustetaan ja hyväksytään korkeammaksi poliittiseksi vallaksi kuin kansallishallitukset.”

Mutta voiko uusi ihmisten järjestelmä toimia yhtään sen paremmin kuin ne, joita on kokeiltu? Missä ovat johtajat, jotka voivat saada sen toimimaan paremmin? Kaikenlaisia ihmisiä ja hallituksia on kokeiltu. Historia todistaa sen seikan, että ne kaikki ovat epäonnistuneet maailmanrauhan ja aseistariisumisen aikaansaamisessa.

On kuitenkin olemassa hallitus, joka tulee varmasti toteuttamaan maailmanrauhan ja aseistariisumisen! Se ottaa myös täydelliseen valvontaansa maan asiat ja toimii ihmiskunnan hyödyksi. Eikä se ole mikään unelma. Se on hallitus, jonka alamaiset jo ovat ’takoneet miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. He eivät nosta miekkaa toisiaan vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan’. – Jes. 2:4.

Tuo hallitus on se, jota Jeesus Kristus opetti kristittyjä rukoilemaan – Jumalan valtakunta. (Matt. 6:9, 10) Tosiasiat, jotka täyttävät Raamatun ennustukset, osoittavat, että se hallitsee jo taivaasta. Pian se hävittää täysin tämän koko turmeltuneen asiainjärjestelmän. (Dan. 2:44) Raamatun ennustus sanoo, että silloin ”herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton”. – Jes. 9:6.

Jehovan todistajat ovat Jumalan taivaallisen hallituksen uskollisia alamaisia. Vaikka he eivät siis sekaannu niiden kansojen asioihin, joiden keskuudessa he asuvat, niin he henkilökohtaisesti tottelevat Jumalan käskyä ’takoa miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi, eivätkä enää opettele sotimaan’. Heidän riveissään on jo saatu aikaan maailmanlaajuinen aseistariisuminen. Yli 200 maassa he ovat päässeet täydelliseen rauhaan kaikkien kansallisuuksien ja rotujen kanssa.

Tällainen tila tulee vallitsemaan maailmanlaajuisesti nykyisen jumalattoman asiainjärjestelmän lopun jälkeen. Miksi? Sen vuoksi, että vain niiden, jotka kunnioittavat rauhaa, Jumala sallii elää tuossa uudessa järjestyksessä. (Sananl. 2:21, 22) Silloin ei enää ole aseistautumiskilpailuja, sillä Jehova Jumala lupaa, että hän ”lopettaa sodat maan ääriin saakka”. Kaikkivaltiaana Jumalana hän kykenee tekemään sen, vaikka ihmiset eivät siihen pystykään. – Ps. 46:10.

Miten suurenmoista Jumalan uudessa järjestyksessä tuleekaan olemaan, kun siellä ei enää tule olemaan sotaa eikä sotavalmisteluja! Silloin kaikki maan luonnonvarat ja ihmisen voimat omistetaan rakentaviin pyrkimyksiin, ihmiskunnan iankaikkiseksi hyödyksi.

[Kuva s. 12]

Kansat kuluttavat sotaan enemmän rahaa kuin mihinkään muuhun

96 MILJOONAA markkaa tunnissa

[Kuva s. 13]

Sotaan liittyvät kustannukset Yhdysvalloille olivat viime vuonna suuremmat kuin koulutus-, terveys-, asunto-, maanviljelys-, avaruus-, tie-, eläke- ja muiden ohjelmien kustannukset yhteensä