Miten asekauppa vaikuttaa sinuun

”ONGELMANA rahojen budjetoinnissa puolustukseen on sen arvioiminen, miten pitkälle pitäisi mennä tuhoamatta kuitenkaan sisältäpäin sitä, mitä yritetään suojella ulkoapäin uhkaavilta vaaroilta.” Näin sanoi Yhdysvaltain entinen presidentti Dwight D. Eisenhower vuonna 1956, jolloin maailman sotilasmenot olivat reaaliarvoltaan alle puolet nykyisistä. Miten tällainen valtava aseteollisuuden ja -kaupan kasvu on vaikuttanut sinuun? Tutkimusraportissa nimeltä World Military and Social Expenditures (Maailman sotilas- ja sosiaalimenot) tarjotaan esimerkkejä:

1. Maailman varustelumenot ovat nykyään sitä luokkaa, että jokainen tavallinen kansalainen voi odottaa käyttävänsä niiden maksamiseen 3–4 työvuotta.

2. Jotkin valtiot ovat tehneet huimia asehankintoja velaksi, joka lankeaa tulevien sukupolvien maksettavaksi.

3. Sotilaallisen voiman tavoittelu sosiaalisten tarpeitten kustannuksella on johtanut siihen, että joka viides ihminen elää musertavassa köyhyydessä. Niiden osuus maailman väestöstä, jotka kärsivät lukutaidottomuudesta, huonosta terveydestä ja jatkuvasta nälästä, kasvaa kaiken aikaa.

4. Aseteollisuuden keskittyminen huipputekniikan sovellutusten tuottamiseen luo suhteellisesti vähemmän työpaikkoja kuin mitä niitä saataisiin siinä tapauksessa, että sama raha käytettäisiin koulutoimen ja terveydenhuollon kehittämiseen, kaupunkien asuntotuotannon lisäämiseen ja muihin siviilielämän tarpeisiin. Työttömyys kasvaa.

5. Maailmassa on yksi sotilas 43 ihmistä kohden, mutta ainoastaan yksi lääkäri 1030 ihmistä kohden.

6. Viime vuosina tapahtunut yletön varustautuminen on tehnyt maailman epävakaammaksi ja vaarallisemmaksi kuin mitä se on ollut minään aikana historiassa.

7. Käyttövalmiina olevat joukkotuhoaseet pitävät koko ihmiskuntaa panttivankinaan.

Valtavaa ”varastamista”

Eniten aseteollisuuden ja -kaupan vaikutuksesta kärsivät maailman köyhät – niin rikkaimmissa maissa kuin köyhimmissäkin maissa. Eisenhower ilmaisi aikoinaan asian näin: ”Jokainen valmistettu ase, vesille laskettu sotalaiva ja laukaistu raketti on viime kädessä niiltä varastamista, jotka näkevät nälkää ja joita ei ruokita, joilla on vilu ja joilla ei ole vaatteita. Aseistautunut maailma ei tuhlaa yksistään rahaa. Se tuhlaa työläistensä itsestään pusertaman hien, tiedemiestensä kyvyt ja lastensa kodit.” Mitä näiltä uhreilta sitten on ”varastettu”?

Koulunkäyntimahdollisuuksien menetykset:

▪ Yksi uusi ydinsukellusvene maksaa yhtä paljon kuin mitä lasten koulunkäyntiin käytetään vuodessa rahaa 23 kehitysmaassa, joissa on yhteensä yli 160 miljoonaa kouluikäistä lasta.

▪ Yhdysvaltain ilmavoimien menot ovat suuremmat kuin yli miljardin Afrikan, Latinalaisen Amerikan ja Aasian lapsen (Japani pois luettuna) yhteenlasketut koulutusmenot.

Rahan menetykset:

▪ Viime vuosina on aseviennistä 75 prosenttia suuntautunut kolmannen maailman maihin. Nämä maat ovat makselleet ostoksiaan kevytmielisesti ulkomaisella lainarahalla, ja tämä on osasyynä siihen, miksi ulkomaanvelkojen hoitaminen on käynyt monille niistä hyvin vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi.

▪ Vuonna 1988 olivat kolmannen maailman maiden ulkomaanvelat yhteensä huimaavat 1300 miljardia dollaria eli noin 5500 miljardia markkaa.

▪ Maailmassa käytetään sotilasmenoihin vuosittain saman verran rahaa kuin mitä 44 köyhimmän maan 2,5 miljardilla asukkaalla on yhteensä tuloja.

Ravinnon menetykset:

▪ Yhden lentotukialuksen käyttökustannukset ovat noin 2,5 miljoonaa markkaa päivässä samaan aikaan, kun pelkästään Afrikassa kuolee joka päivä 14000 lasta nälkään tai nälkiintymisestä johtuviin syihin.

Terveyden menetys ja ihmishenkien menetykset:

▪ Joka minuutti kuolee maailmassa keskimäärin 30 lasta tavallisimpiin tartuntatauteihin. Tämä voitaisiin estää rokotusten avulla, kunnollisten käymälöitten ja peseytymismahdollisuuksien järjestämisellä sekä monipuolisella ravinnolla, mikäli sosiaaliset ja terveydenhuollon vaatimukset pantaisiin sotilaallisen voiman edelle.

▪ Rokotusohjelma, joka suojaisi 750 miljoonaa lasta tartuntataudeilta, maksaa arviolta vain sen verran, mitä maailma kuluttaa kahdessa päivässä asevarusteluun.

▪ Köyhissä maissa ihmisten keskimääräinen elinikä on 30 vuotta lyhyempi kuin vauraammissa maissa osittain siitä syystä, että aseistuksen lisääminen on pantu terveydenhuollon tarpeitten edelle.

Asekauppiaat ovat siis suuressa määrin syypäitä maailman kurjiin olosuhteisiin. Mitä he itse ajattelevat tällaisista olosuhteista? ”Meillä ei ole ongelmia omantunnon kanssa. Me osaltamme viemme omaa kehitystämme eteenpäin”, sanoo erään johtavan aseita valmistavan maan varaulkoministeri. Tavallinen ihminen voi kuitenkin kysyä: voidaanko asekauppa saada loppumaan? Tätä kysymystä tarkastellaan kahdessa seuraavassa kirjoituksessa.