Äidin kunnioitus elämää kohtaan

VUODEN 1970 alussa New Yorkin kaupungista Yhdysvalloista kotoisin oleva rouva B– alkoi kärsiä sisäisestä verenvuodosta. Kun se ei loppunut, hän päätti kääntyä lääkärin puoleen.

Tammikuun 29. päivänä eräs tunnetusti maineikas lääkäri Bronxissa tutki hänet. Hän sanoi, että rouva B– oli raskaana, vaikka hän oli säännöllisesti nauttinut ehkäisytabletteja. Lääkäri sanoi kuitenkin, ettei mitään elon merkkejä ollut havaittavissa, ja epäili, oliko sikiö elossa. Vuodon emättimessä ajateltiin johtuvan hänen munuaistensa ja kohtunsa alueilla olevista kasvaimista.

Samana päivänä hänet lähetettiin Manhattanilla sijaitsevaan sairaalaan kokeiden ottoa varten. Seuraavana torstaina, 5. helmikuuta, kokeiden tulokset ilmoitettiin. Ne osoittivat, että rouva B– oli raskaana. Lääkäri oli kuitenkin yhä sitä mieltä, ettei sikiö ollut elossa.

Aborttia suositellaan

Koska lääkäri ei nähnyt mitään toivoa lapsen syntymisestä normaalisti, hän suositteli aborttia. Hän ehdotti kohdun kaavintaa, jolloin alkio tai sikiö kaavitaan kohdun seinämästä. Lääkäri selitti, että ellei näin tehdä, niin kuolleen lapsen aiheuttama infektio vaarantaisi lopulta äidin elämän.

Rouva B– selitti, että niin kauan kuin oli pieninkin mahdollisuus, että hänen kohdussaan oli elämää, hän ei voisi suostua aborttiin, koska se olisi vastoin Jumalan lakia. Jehovan todistajana hän tiesi, että tahallisesti aiheutettu abortti on Jumalan silmissä murha. (2. Moos. 21:22, 23; 1. Joh. 3:15; Ilm. 22:15) Hänen kunnioituksensa sitä kohtaan, miten Jumala suhtautuu elämään, oli etusijalla.

Tällöin lääkäri kutsui sisälle hänen äitinsä, joka odotti ulkopuolella, ja toisti suosituksensa. Rouva B– kieltäytyi kuitenkin jälleen, ja lääkäri kieltäytyi kaikesta vastuusta sen suhteen, mitä voisi olla seurauksena.

Kahden helmikuussa vielä tapahtuneen käynnin jälkeen lääkäri oli yhä samaa mieltä, vaikka kokeet osoittautuivat jatkuvasti positiivisiksi, mikä merkitsi sitä, että raskaus jatkui.

Suosittelee myös aborttia

Maaliskuussa rouva B– siirrettiin toisen newyorkilaisen lääkärin hoitoon. Ensimmäisen suorittamansa tutkimuksen jälkeen lääkäri sanoi näyttävän siltä, ettei lapsi ollut elossa. Hänkin suositteli aborttia, mutta sanoi, että nyt ei enää voitu suorittaa kohdun kaavintaa, koska se suoritetaan tavallisesti raskauden ollessa alkuvaiheessa.

Raskauden tässä vaiheessa abortti suoritetaan toisella tavalla. Eräs tapa on keisarileikkauksen tapainen operaatio, jolloin leikkauksen avulla päästään kohtuun sikiön poistamiseksi. Tai se voidaan suorittaa ruiskuttamalla vatsaontelon kautta suolaliuosta sikiön tappamiseksi ja synnytyspolttojen aikaansaamiseksi.

Tämä toinen lääkäri sanoi, että olisi vain ajan kysymys, milloin hän joka tapauksessa kokisi luonnollisen keskenmenon. Hänen mielestään ruumis ennemmin tai myöhemmin poistaisi sikiön, koska hän ei uskonut sen olevan elossa.

Jälleen uusi diagnoosi

Näihin aikoihin sattui kiinnostava tapaus. Eräänä päivän rouva B– sai pyörtymiskohtauksen verenvuodon ja heikentyneen tilansa takia. Hän kaatui maahan tajuttomana.

Hänen sisarensa kiidätti hänet erääseen Long Islandin sairaalaan. Siellä hänestä otettiin röntgenkuvat ja hänelle annettiin lausunto, jonka mukaan hänen kohdussaan ei ollut lainkaan lasta.

Rouva B–n sisar, joka on laillistettu sairaanhoitaja, pyysi kuitenkin saada nähdä röntgenkuvat. Hän tiedusteli, mikä suuri tumma alue hänen kohtunsa paikalla oli. Hänelle vastattiin, että se oli vain ummetuksen aiheuttamaa ulostusta.

Mutta kun sisar kysyi, miksi rouva B–n vatsa työntyi eteenpäin, jos raskautta ei ollut, hänelle sanottiin, että rouva B–llä oli vain ”kaljamaha”. Rouva B– ei kuitenkaan raskautensa aikana ollut juonut olutta eikä minkäänlaisia alkoholijuomia.

Kuten myöhemmät tapahtumat osoittivat, diagnoosi ei olisi voinut olla erheellisempi.

Elonmerkkejä

Toukokuussa toinen lääkäri alkoi myöntää, että mahdollisia elonmerkkejä oli olemassa. Hän sanoi, että rouva B– oli kantanut sikiötä niin kauan, että sen syntyminen olisi mahdollinen. Mutta koska hän ei enää toiminut synnytyslääkärinä, hän siirsi tapauksen toiselle lääkärille Bronxissa.

Tämä lääkäri tutki rouva B–n ja antoi hänelle ensimmäisen vakuutuksen, että lapsi todella oli elossa. Hän alkoi tehdä valmisteluja synnytystä varten Jewish Memorial -sairaalassa Manhattanilla.

Kun rouva B– oli lyhyen aikaa tässä sairaalassa keinotekoisten synnytyspolttojen saamiseksi 4. syyskuuta, hänestä otettiin röntgenkuvia. Hänelle kerrottiin, että lapsi oli luultavasti liian pieni. Lapsen sanottiin myös mahdollisesti olevan epämuodostunut tai vajaakykyinen. Toisetkin lääkärit olivat maininneet tästä aikaisemmin.

Keinotekoisia synnytyspolttoja ei aiheutettu synnytyksen saamiseksi alkuun, koska oltiin sitä mieltä, että lapsella pitää olla aikaa kehittyä luonnollisesti. Mutta lääkäri sanoi, että jos lapsi ei syntyisi syyskuun loppuun mennessä, järjestettäisiin keisarileikkaus, koska silloin lapsen syntyminen olisi jo melko monta viikkoa myöhässä.

Poikavauva

Syyskuun 19. päivänä 1970 rouva B– meni jälleen sairaalaan, tällä kertaa synnyttääkseen luonnollisella tavalla 3 kiloa 150 grammaa painavan pulskan poikalapsen, joka oli joka suhteessa normaali! Ei tarvittu lainkaan keisarileikkausta. Nyt herra ja rouva B–llä on perheessään poika kolmen tyttären lisäksi.

Lapsensa syntymän jälkeen rouva B– suostui jäämään sairaalaan kasvainten poistamiseksi leikkauksella. Hoitajattaret kuitenkin painostivat häntä ottamaan verensiirron. Heidän mielestään hän ’vaarantaisi elämänsä’, jos hän kieltäytyisi. Kun hän kieltäytyi, koska se on vastoin Jumalan lakia, he sanoivat hänen menettelyään ”kauheaksi”. Kuitenkin jotkut samoista hoitajista auttoivat toisia naisia saamaan abortin. Rouva B– muistutti heitä heidän epäjohdonmukaisuudestaan, kun he painostavat häntä ’pelastamaan elämää’, mutta sitten auttavat toisia elämän riistämisessä. – Apt. 15:20, 29.

Rouva B– päätteli, että olisi parasta palata kotiin ja lääkärinsä hoidossa ajan kuluessa lisätä voimiaan ja saada verensä paremmaksi. Tällä tavoin hän olisi paremmassa kunnossa myöhempää leikkausta varten.

Tämä koko kokemus osoittaa, miten viisasta on totella Jumalan lakeja eikä sallia itseään pakotettavan hätiköityyn, ennenaikaiseen toimintaan. Ensimmäiset kaksi lääkäriä epäilemättä antoivat neuvonsa vilpittömässä mielessä, mutta heidän suorituksensa olisivat maksaneet ihmiselämän. Kun Jumalan laki asetettiin ensi tilalle, varjeltiin elämä sen tuloksena, että ’toteltiin enemmän Jumalaa kuin ihmisiä’. – Apt. 5:29.