Muutoksia työhön suhtautumisessa
Herätkää!-lehden Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajalta
OLETKO pannut merkille, että työntekijöiden suhtautuminen työhön on muuttunut? Ehkä olet havainnut sen monista myyjistä, erityisesti suurkaupunkien myymälöissä, joiden palvelussa on usein paljon toivomisen varaa. Olet todennäköisesti saanut viallista tavaraa tai olet ehkä toisinaan suostunut ottamaan vastaan kehnoa tavaraa vain siksi, että tiesit sen vaihtamisen kestävän varsin kauan.
Monilla kaupallisilla aloilla toimii ihmisiä, jotka haluavat saada palkkaa, mutta jotka eivät halua tehdä työtä tai suorittaa sitä hyvin. Huolimattomuutta esiintyy yhä enemmän ja työntekoon suhtaudutaan kevyesti.
Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen työntekijät ovat entistä kiihkeämmin vaatineet parempaa palkkaa ja muita etuja, mutta monien mielestä heidän työnsä laatu on usein näyttänyt yhä vähemmän tyydyttävältä.
Työnantajat sanovat nykyään, että monet työntekijät eivät todellakaan halua tehdä kunnon päivätyötä. Kun esimerkiksi Vartiotorni-seura toisinaan yrittää ostaa jotain tavaraa, niin sille on ilmoitettu, ettei voida varmuudella sanoa, milloin se olisi saatavissa, ’koska kaikki riippuu siitä, ovatko miehet sillä tuulella, että he haluavat tehdä työtä’.
Monet työntekijät suhtautuvat usein työhönsä välinpitämättömästi. Eräs työnantaja sanoi: ”Kun aloitin yksityisyrittäjänä, sattui toisinaan niin, että minun täytyi kutsua ammattiyhdistys avukseni. Suunnilleen yksi kymmenestä palkkaamastani työntekijästä oli tunnollinen. Miehet eivät todellakaan halunneet tehdä työtä. Olin onnellinen, jos sain heidät tekemään työtä viisitoista minuuttia joka tunti. Jos antoi heille potkut, se ei liikuttanut heitä. He nostivat työttömyyskorvausta tai sanoivat: ’Painu suolle. Meillä on ammattiliitto takanamme.’”
Eräs pääurakoitsija Kentuckystä Yhdysvalloista lausui nykyisestä suhtautumisesta työhön samaan tapaan: ”Nykyään monet työntekijät ovat kiinnostuneita enimmäkseen kahdesta asiasta: työn päättymisajasta ja palkkapäivästä. Heitä ei kiinnosta yhtiö tai se, mitä yhtiö yrittää tehdä.”
Sama työnantaja mainitsi myös, että monet nuoret haluavat nykyään päästä nopeasti huomattavaan asemaan, mutteivät halua ponnistella riittävästi tullakseen ammattitaitoisiksi työntekijöiksi. ”Meidän täytyy pysytellä monien nuorten työntekijöiden vieressä ja opastaa heitä kädestä pitäen, muuten työ ei tule tehdyksi oikein. Entisaikoina poika työskenteli isänsä rinnalla. Neljän, viiden vuoden valmennuksen jälkeen hän osasi käyttää päätään ja käsiään. Niin ei kuitenkaan monesti ole enää. Nuori mies etsii tavallisesti helpon tavan. Mutta ei ole helppoja tapoja hankkia taitoja tai valmentaa ruumista ja mieltä tekemään työtä.”
Mietittyään juuri sanomaansa hän jatkoi: ”Nykyään ottaisin työhön mieluummin 40-vuotiaan tai sitä vanhemman miehen. Vanhoja veteraaneja on hyvin vaikeata korvata.”
Toisetkin ovat huomanneet monien nuorten työntekijöiden nykyään ajattelevan, että ’työ on välttämätöntä mutta ei toivottavaa’. Tämä saattaa johtua siitä, että niin monet nuoret tavoittelevat nautintoja. He eivät ole ainoastaan huvittelunhaluisia ja siksi helposti raisuja otteissaan, vaan heidän ympärillään olevat lisäksi saavat helposti heidän ajatuksensa muualle; siksi jonkun tarvitsee pitää heitä silmällä. Monilla on hyvät aikomukset, mutta he eivät ole kehittäneet hyviä työtottumuksia, jotta he työskentelisivät jatkuvasti koko päivän.
Muutoksia rehellisyyteen suhtautumisessa
Paitsi suhtautuminen uutteruuteen ja ammattitaitoon myös rehellisyyteen suhtautuminen on muuttunut. Monet työntekijät varastavat mm. siten, että merkitsevät työtunneiksi ajan, jolloin he eivät edes olleet työpaikalla. Kun esimerkiksi puhelinjärjestelmään tulee vika, ”vikamiesten” on pikaisesti tutkittava linjat, paikallistettava vika ja selvitettävä se. Se tehdään tavallisesti ilman työnjohtajaa. Kun sitten vika on korjattu, korjausmiehet merkitsevät muistiin työn päättymisajan. On havaittu, että monet työläiset vakituisesti merkitsevät tuntikorttiin enemmän tunteja kuin työhön todellisuudessa on kulutettu.
Monet työntekijät eivät lainkaan epäröi varastaa aikaa ja tavaroita työnantajaltaan. ”Varastaminen on niin yleistä, että sitä pidetään itsestään selvänä”, sanoi muuan työnantaja. Eräs nahkatavaroiden valmistaja näytti hyväksyvän varastamisen elämän tosiasiana: ”Työntekijät ottavat kaikenlaista, mitä he voivat panna taskuihinsa”, hän sanoi melko välinpitämättömästi. ”He päättelevät, että yhtiö on sen heille velkaa. He eivät todellisuudessa pidä sitä varastamisena tai ajattele, että on väärin varastaa.”
Eräs hitsaaja huomautti, että jollei hänen työvälineitään lukittaisi ketjuilla yön ajaksi tai pantaisi lukittujen ovien taakse, niin ne erittäin todennäköisesti varastettaisiin ennen aamua. Eräs työnantaja paljasti, ettei hän ollut kahteenkymmeneen vuoteen voinut jättää tehdastaan ja ottaa lomaa, koska ei ollut ketään, jolle hän olisi voinut uskoa tehtaan hoidon. Hän piti ensimmäisen lomansa vasta kun oli ottanut työhön sellaisen henkilön, joka elää Raamatun periaatteiden mukaan, nimittäin Jehovan todistajan.
Työnantajan vastuu
Miksi työhön suhtautumisessa on tapahtunut muutoksia? On helppoa syyttää työntekijöitä, mutta tosiasiat osoittavat, että johtoporras on usein osaltaan myötävaikuttanut suhtautumistapoihin. Joskus esimerkiksi työntekijöitä painostetaan ylemmältä taholta hidastamaan tahtia. Tyttö, joka työskenteli kirjansitomossa urakkapalkalla, havaitsi, että hän rikkoi määräyksiä työskennellessään normaalivauhdillaan. Hänen esimiehensä pani hänet muuttamaan tuotantokorttiaan, jotta hän olisi ollut tasavertainen toisten osastolla työskentelevien kanssa. Ylijäämä liitettiin seuraavan päivän kohdalle, mikä pakotti hänet työskentelemään hitaammin seuraavana päivänä.
Toisaalta jokin yhtiö on joskus liian kiinnostunut tuotannosta, mikä on haitaksi työskentelytavoille. ”Nykyään monet yhtiöt eivät välitä siitä, miltä työn tulos näyttää, kunhan se vain läpäisee tarkastuksen”, myönsi erään yhtiön edustaja. ”Ne haluavat vain tuotantoa.” Tämän vuoksi työ saatetaan tehdä nopeasti mutta huolimattomasti, ja se on usein suoritettava uudelleen.
Joskus johtoportaassa vallitsee ”hällä väliä” -asenne, ja se voi johtaa vain huonoihin työskentelytottumuksiin. ”Ottakaamme esimerkiksi minun työni”, sanoi eräs sähköteknikko. ”Työaika alkaa kello 8, mutta miehet alkavat tulla töihin vasta kello 8.30–9.00:n paikkeilla, eikä yhtiö sano mitään. Jos yhtiö ei välitä, niin miksi miesten pitäisi välittää?”
Yhtä välinpitämättömästi suhtaudutaan usein varastamiseenkin. Eräs urakoitsija sanoi, että ’on yhtiöitä, joita ei liikuta varastaminen. Ne laskevat, että ne ottivat miehen työhön alhaisemmalla palkalla, joten jos hän varastaa, niin hänen alhaisempi palkkansa enemmän kuin hyvittää menetyksen.’
Muutoksiin työhön suhtautumisessa vaikuttaa kuitenkin muukin kuin se, etteivät jotkut työnantajat kannusta omaksumaan oikeaa asennetta.
Rappeutuvan järjestelmän aiheuttama paine
Kun niin monet työntekijät eivät halua tehdä kunnon päivätyötä, niin paine kohdistuu toisiinkin, jotta he mukautuisivat vallalla olevaan asenteeseen. Esimerkiksi collegessa opiskeleva nuori mies oli viisi viikkoa ensimmäisessä harjoittelupaikassaan. Eräänä päivänä hän kertoi koulunsa ammatinvalinnan ohjaajalle kokemuksensa. Hän aloitti sanomalla: ”Eikö opiskelijoiden odoteta tekevän parhaansa työnantajansa palveluksessa?”
”Miksi sinä sellaista kysyt?” ohjaaja tiedusteli.
”Kun työpaikallani aloin tehdä parastani, niin melko pian eräs työntekijöistä kielsi minua työskentelemästä niin nopeasti. En kiinnittänyt häneen mitään huomiota; sitten toiset tulivat kimppuuni, ja lopulta esimies puhui minulle siitä.”
”Hidastitko sinä sitten tahtiasi?” ohjaaja kysyi.
”Kyllä. Näin, että olin joutumassa toisten työntekijöiden epäsuosioon, mutta minua vaivasi se, etten yrittänyt tehdä parastani.”
Tämä ei tietenkään ole yksittäistapaus. Niin on tapahtunut monesti. Eräs ahkera työntekijä meni töihin suuren tehtaan automaattisten ruuvinvalmistuskoneiden osastolle. Hänen mielestään työ oli helppoa, joten hän mielellään työskenteli melko nopeasti. Muutaman päivän kuluttua eräs vanhemmista hiojista lähestyi häntä ja sanoi: ”Ota rennosti, toveri, ei ole mitään kiirettä. Hidasta vähän tahtia. Kuuntele minun neuvoani; se on terveellisempää.”
Monien alojen työntekijät ovat kokeneet samaa painetta. Monet ovat sen vuoksi tehneet vähemmän kuin mitä he normaalisti tekisivät. Työntekijöiden, jotka ovat nauttineet työnteosta ja jotka eivät ole voineet olla tekemättä enemmän, havaittiin piilottelevan valmiita tuotteita työpöytiensä alle, koska he eivät uskaltaneet antaa niitä eteenpäin. Työläisten nähtiin seisovan joutilaana tuntikausia, koska päivän ”raja” oli saavutettu. Tutkijat ovat havainneet kuitenkin, että monet työntekijät halveksivat tuota ”pinnaamista”, ”rennosti ottamista”, joksi he suhtautumistaan kutsuvat.
Vielä yksi syy muutoksiin työhön suhtautumisessa on suuntaus kohti suuria ”kasvuyhtiöitä”, joissa työntekijät tuntevat olevansa jättiläismäisyyden ansassa. Monet nuoret valittavat, että työnteko on heille masentava kokemus. He eivät useinkaan tunne saaneensa mitään henkilökohtaisesti aikaan, mikä kuitenkin olisi erittäin tarpeellista.
Eräs sähköalalla toimiva liikkeenharjoittaja, joka on pannut merkille muuttuneen suhtautumisen työntekijöiden keskuudessa, sanoi vain: ”Ehkä vika on järjestelmässä.” Koko asiainjärjestelmä tosiaankin osoittaa merkkejä rappeutumisesta, ja moraalin luhistuminen on laajalle levinnyttä. Itse asiassa, kun Pyhä Raamattu puhuu ”viimeisistä päivistä”, se ennustaa, että kaikkialle nimikristittyjen vaikutusalueelle tulisi aika, jolloin ’ihmiset ovat rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, kiittämättömiä, epähurskaita, epäsopuisia, väkivaltaisia ja pöyhkeitä’. (2. Tim. 3:1–5) Tällaiset ominaisuudet eivät paranna suhtautumista työhön.
Koko asiainjärjestelmä liittyy näin ollen asiaan, ja erilaiset asenteet, huolimattomuus, epärehellisyys, välinpitämättömyys, epäluotettavuus, yhteistoiminnallisuuden puute jne., ovat ”maailman hengen” ilmaus ja ”tämän maailman ruhtinaan [hallitsijan, Um]” ominaisuuksia, hänen, jonka Raamattu ilmaisee itse Saatanaksi. – 1. Kor. 2:12; Joh. 12:31; 14:30; 16:11; Ilm. 12:9.
Hyöty oikeasta suhtautumisesta
Vaikka työhön suhtautuminen onkin muuttumassa, sinun ei tarvitse mennä ”maailman hengen” mukana ja joutua sen vaikutuksen alaiseksi. Sinä voit kehittää sellaisia hyviä ominaisuuksia kuin uutteruus, iloisuus, ystävällisyys ja yhteistoiminnallisuus; sellaisten ominaisuuksien avulla voit nauttia enemmän työnteosta ja saat siitä suurempaa tyydytystä.
Kun tosiaan suhtaudut työhösi myönteisesti, saat todellista iloa aikaansaannoksistasi. Jumalan sana Pyhä Raamattu sanoo, että ihmisen tulee ’iloita teoistansa’. (Saarn. 3:13, 22) Jotta voisit iloita työstäsi, sinun tarvitsee tehdä se hyvin. Teetpä mitä työtä tahansa voit pyrkiä antamaan sille ammattitaidon leiman. Ammattitaitoinen työntekijä tekee työn hyvin, olipa se mikä tahansa. Hän saa iloa siitä, että voi tehdä työnsä hyvin.
Esimerkiksi kirvesmies, joka rakentaa hyvin, voi aina viitata työhönsä ylpeänä. Hän tuntee suorituksensa arvokkaaksi. Hänen perheensäkin voi iloita hänen kanssaan. Perheenemäntäkin, joka antautuu työhönsä, on iloinen näyttäessään toisille kättensä töitä; hän kehittää tervettä suhtautumista kaikkeen työhönsä kotona. (Sananl. 31:27, 28, 31) Jopa pikkulapsetkin ovat ylpeitä suorittamastaan hyvästä työstä. Niin on itse asiassa jokainen hyvä työntekijä. Sillä kuka todellisuudessa nauttii huolimattomasta työstä? – Saarn. 2:24.
Toinen hyöty oikeasta suhtautumisesta työhön on se, että taitosi ja palveluksesi ovat todennäköisemmin kysyttyjä silloinkin, kun on työttömyyttä, jota on vallalla monissa maissa nykyään. Eräs työnantaja, jonka liikeyritys on tunnettu korkealuokkaisesta henkilökunnastaan, sanoi seuraavaa:
”Olemme paljon kiinnostuneempia ihmisen asenteesta kuin hänen kokemuksestaan. Jos hänellä on oikea asenne, voi olla melko varma, että hän oppii, edistyy ja kehittyy jatkuvasti. Lisäksi hänen kanssaan on aina hauska työskennellä. Ellei ihmisellä ole oikeaa asennetta, emme halua häntä – huolimatta hänen kokemuksestaan tai kyvyistään. Ennemmin tai myöhemmin hapan asenne merkitsee aina ikävyyksiä.”
Oikea suhtautuminen työhön saattaa siis auttaa työnhakijaa saamaan työtä, kun taas sellainen, jolla ei ole oikeaa asennetta, saattaa huomata olevansa työtön. Koska monet liikeyritykset toimivat nykyään hyvin pienillä voitoilla, työntekijöiden kielteinen suhtautuminen voi vaikuttaa siihen, että yhtiö kärsii vararikon. Näin ollen henkilö, jolla ei ole oikeaa asennetta työhön, saattaa monistakin syistä havaita olevansa ilman työtä. Miten tosi onkaan Raamatun periaate: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” – Gal. 6:7.
Miten sinä suhtaudut työhön? Jos haluat parantaa asennettasi, voit panna sydämellesi kristityn apostoli Paavalin hyvän neuvon: ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön.” (Kol. 3:23, 24) Tämä raamatullinen neuvo auttaa kristittyjä saamaan suurimman kannustimen työnteossa. Kun työntekijällä on sellainen asenne, hän ei varasta työnantajansa tavaroita eikä työnantajansa aikaa huonoilla työskentelytottumuksilla. – Ef. 4:28.
Muutoksien työhön suhtautumisessa tulee saada meidät kaikki valppaiksi vastustamaan ”maailman henkeä”, sillä meidän edessämme on asiainjärjestelmä, joka rappeutuu ja jonka pian korvaa Jumalan vanhurskas uusi järjestys. (2. Piet. 3:13) Sitä odottaessasi oikea asenne työhön tuottaa sinulle iloa ja syvää henkilökohtaista tyydytystä.