Vaikuttaako ongelma sinuun?

VAIKUTTAAKO saastumisongelma todella sinuun? Kysymme: hengitätkö ilmaa, juotko vettä ja syötkö ruokaa? Oletko huolestunut elämäsi laadusta?

Todellisuudessa saastumisongelma vaikuttaa jo nyt sinuun, tajuatpa sen tai et. Eikä se riipu asuinpaikastasi. Tilanne on tosin vaikeampi kaupungeissa kuin maaseudulla, mutta ongelma on nyt niin laajamittainen, että sen vaikutukset tuntuvat jossain määrin kaikkialla.

Saastumisesta tekee maailmanlaajuisen ongelman se, ettei se kunnioita kansallisia rajoja vaan ylittää ne helposti. Hengittämämme ilma on voinut olla käytössä jossakin toisessa maassa viikko tai kuukausi sitten. Vesi virtaa joista ja järvistä valtameriin, missä se leviää laajoille alueille.

Amerikan lääkäriliitto sanoo, että on olemassa ”murskaavia todisteita siitä, että ihmisen aiheuttama veden ja ilman saastuminen, melusaaste sekä kiinteiden jätteiden, hyönteismyrkkyjen, säilöntäaineiden ja muiden myrkkyjen harkitsematon levittäminen on nopeasti saavuttamassa vaiheen, jossa ihmisen ja monien muiden elämänmuotojen olemassaolo käy uhanalaiseksi”.

Ekologi Barry Commoner toistaa näitä sanoja lausuessaan: ”Olemme saapuneet maapallon ihmisasutuksen käännekohtaan. . . . Uskon, että jos maan saastuminen saa jatkua hillitsemättä, niin se lopulta tekee tämän planeetan soveltumattomaksi ihmiselämälle.”

Miten pian?

Puhuvatko nämä henkilöt jostakin, mikä voi tapahtua satojen vuosien kuluttua? Kuinka monista vuosista lie puhuvat?

The Canadian Magazine -lehti sanoi 4.4.1970: ”Kaunis Kanada tulee olemaan kuollut kymmenessä vuodessa, ellemme ala pelastaa sitä tänään.”

Englannissa ilmestyvä Guardian-lehti julistaa: ”Kahden seuraavan vuosikymmenen aikana on planeettamme elämä osoittava ensimmäiset merkit siitä, että se menehtyy teollisuussaasteeseen. Ihmiset ja eläimet eivät voi enää hengittää ilmakehämme ilmaa; kaikki elämä joissa ja järvissä kuolee; kasvit kuihtuvat myrkytyksestä.” Ja entinen Yhdysvaltain presidentin neuvonantaja Daniel Moynihan arvioi, että ihmisellä ei ehkä ole edes viidenkymmenen prosentin mahdollisuutta säilyä vuoteen 1980.

Ovatko nämä ihmiset ’pahan ilman lintuja’? Eivät suinkaan. Monet heistä olivat optimisteja joitakin vuosia sitten. Tosiasia on, että vielä vuonna 1962 varsin monet sanomalehdet ja tiedemiehet pitivät Rachel Carsonia naurettavana, kun hän kirjoitti kirjansa Äänetön kevät, missä hän ennusti ihmisen aiheuttaman jatkuvan saastumisen johtavan vakaviin seurauksiin.

Nyt he eivät enää pilkkaa. Useimmat hänen ennustuksistaan ovat käyneet toteen. Kylmät, kaunistelemattomat tosiasiat ovat pakottaneet tiedemiehet ja lehdistön tunnustamaan totuuden siitä, mitä on tapahtumassa. Ihminen on todellakin lähtenyt tielle, joka voi johtaa hänen tuhoonsa.

Ohut elämän vyöhyke

Maapallo on yhä varsin suuri useimpien ihmisten mielestä. Sen ympärysmitta on noin 40000 kilometriä ja sen ilmakehä ulottuu noin tuhat kilometriä avaruuteen. Päinvastaisessa suunnassa on suunnattomissa valtamerissä jopa kymmenen kilometrin syvyisiä syvänteitä.

Se on totta. Mutta todellisuudessa me ja muut elävät luomukset ja kasvit elämme alueella, joka voidaan kuvailla hyvin ohueksi maata ympäröiväksi ”kuoreksi”. Tätä ohutta ”kuorta” nimitetään ”biosfääriksi”, koska kaikki tunnettu elämä maapallolla esiintyy tässä vyöhykkeessä.

Ei ole liioiteltua sanoa sitä ”hyvin ohueksi”. Lukuun ottamatta muutamia ajelehtivia itiöitä ja bakteereita, elämää on vain kahdeksan alimman kilometrin alueella maapallon lähes tuhannen kilometrin korkuisessa ilmakehässä. Itse asiassa suurin osa ilmaa hengittävistä elollisista – ihmiset, eläimet ja kasvit – elää vain alimpien 3000 metrin vyöhykkeellä merenpinnan yläpuolella.

Samaten on jonkinlaista elämää tavattu noin kymmenen kilometrin syvyydessä valtamerien pohjalla. Valtaosa merielämästä esiintyy kuitenkin sillä vyöhykkeellä, joka käsittää vain ylimmät 150 metriä valtamerten pinnasta alaspäin. Sen lisäksi se on keskittynyt pääasiassa ”mannerrinteille”, niihin mataliin vesiin, jotka ympäröivät mantereita, sekä samanlaisiin saaria ympäröiviin vesiin.

Biosfääri on siis parinkymmenen kilometrin vahvuinen maata ympäröivä elämän vyöhyke. Se on totisesti ohut. Kuitenkin kokonaista 95 prosenttia kaikesta maapallolla esiintyvästä elämästä tavataan paljon ohuemmalla vyöhykkeellä, joka on noin 3000 metrin paksuinen. Tässä erittäin ohuessa ”kuoressa” virtaa se ilma ja vesi, jota maan elolliset käyttävät uudestaan ja uudestaan. Katsokaamme nyt, mitä tapahtuu tuolle ilmalle ja vedelle sekä sille maalle, jonka päällä me elämme.

[Kaavio s. 5]

(Ks. painettu julkaisu)

Melkein kaikki ilmaa hengittävät elolliset elävät alimpien 3000 metrin vyöhykkeellä merenpinnasta luettuna. Valtaosa merielämästä esiintyy vyöhykkeellä, joka käsittää lähimmät 150 metriä merenpinnasta alaspäin

3000 METRIÄ

ELÄMÄN VYÖHYKE

MERENPINTA

–150 METRIÄ

[Kuva s. 4]

YK:n entinen pääsihteeri U Thant on sanonut elinympäristömme saastumisen olevan nyt niin vakavaa, että ellei sen korjaamiseksi ryhdytä heti toimiin, niin ”itse planeettamme kyky ylläpitää ihmiselämää käy kyseenalaiseksi”