Mitä on tapahtumassa maalle joka kasvattaa ravintosi?

KUINKA monta kuollutta eläintä olet nähnyt kulkiessasi pellolla ja metsässä? Siellä on runsaasti eläimiä, ja niitä kuolee jatkuvasti. Siitä huolimatta on harvinaista nähdä kuolleita eläimiä pelloilla tai metsissä. Miksi? Koska raadonsyöjät – hyönteiset, linnut ja muut – työskentelevät maan pitämiseksi puhtaana. Mikroskooppiset eliöt täydentävät työn hajottaen kaiken kuolleen aineen ja muuttaen sen kasvisravinnoksi.

Mikäli luonto saa tilaisuuden, se pitää ilman ja veden lisäksi myös maan puhtaana, jotta ihminen voisi nauttia siitä. Näin tapahtuu kuitenkin vain siinä tapauksessa, että ihminen hoitaa asiansa sopusoinnussa luonnon kiertokulkujen ja lakien kanssa. Niin ei tapahdu nykyään.

Maan turmeleminen

Suunnattomat jäteröykkiöt, joita on etenkin kaupunkien läheisyydessä, likaavat maata.

Vuonna 1969 kerääntyi yksistään Yhdysvalloissa noin 250000000 tonnia jätteitä eli enemmän kuin tonni jokaista maan asukasta kohti. Suunnilleen 60 miljoonaa tonnia tästä määrästä jätettiin kokoamatta, joten se jäi maan maanteille, kaduille, virkistysalueille ja kentille.

Ajattele alla olevaa osittaista luetteloa siitä, mitä hiljattain yhden ainoan vuoden aikana on heitetty menemään vain tuossa maassa:

7000000 autoa

20000000 tonnia paperia

26000000000 pulloa ja lasitölkkiä

48000000000 peltitölkkiä

Ongelmaa vaikeuttaa se, että huomattava osa jätteistä ei helposti lahoa. Pakkausaineista, kuten lasista, pellistä, alumiinista, muovista ja paperista vain paperi ja pelti hajaantuvat suhteellisen nopeasti. Muut, varsinkin muovit, ovat suurimmaksi osaksi hajaantumattomia ja siksi soveltumattomia luonnon kiertokulkuihin, jotka mätänemisen tai syöpymisen avulla palauttavat materiaalit takaisin alkuaineiksi. Ne jäävät siis muuttumattomina jäljelle ja saavat ihmisen ympäristön näyttämään kaatopaikalta.

Koskeeko ongelma vain Yhdysvaltoja? Ei suinkaan. Saksalainen sanomalehti Schwarzwald Bote sanoo: ”Saksan liittotasavalta tukehtuu hitaasti romuihin, jätteisiin ja roskiin.” Toronto Daily Star toteaa: ”Kanadalaiset rypevät pian omissa jätteissään, ellei ’dramaattisia ja jyrkkiä’ muutoksia tapahdu.” Tilanne on samanlainen lähes kaikissa teollisuusmaissa.

Kemiallinen myrkyttäminen

Saksalainen aikakauslehti Stern sanoo, että ”25:n viime vuoden aikana on maan pinnalle levitetty noin puolitoista miljoonaa tonnia DDT:tä. Se vastaa noin 75000 junanvaunullista myrkkyä. . . . DDT hajoaa hyvin hitaasti. Noista 75000 vaunullisesta 50000 on yhä erittäin aktiivista. Nuo 50000 vaununlastillista ovat . . . muodostaneet myrkkypeitteen, joka kattaa koko maapallon.”

Naudat ja muut teuraseläimet syövät kasvisravintoa, joka sisältää DDT:tä ja muita kemikaaleja. Näitä kemikaaleja on siis joutunut niin paljon ihmisten ruokaan ja juomaan, että monien imettävien äitien maito sisältää enemmän DDT:tä kuin lain mukaan saisi olla lehmänmaidossa. Eräs brittiläinen tiedemies ilmoittaa, että Isossa-Britanniassa rintaruokinnalla olevat pikkulapset nauttivat ainakin kymmenen kertaa enemmän yksistään dieldriini-nimistä tuholaismyrkkyä kuin enimmäissuositus edellyttäisi ja että Länsi-Australissa tilanne on vielä pahempi.

Sen sijaan, että maanviljelijät nykyään pitäisivät peltonsa tuottoisina karjanlannan ja vuoroviljelyn avulla, he käyttävät kemiallisia lannoitteita. Time-lehti huomauttaa kuitenkin tästä: ”Samoin kuin ihmiset tulevat riippuvaisiksi huumausaineista, maaperäkin näyttää tottuvan kemiallisiin lisäaineisiin ja menettää kykynsä valmistaa itse oman typpensä. Seurauksena on, että lannoitetta täytyy käyttää enemmän ja enemmän.” Sadot ovat suuria, mutta maasta riistetään jatkuvasti sen luonnollista hedelmällisyyttä.

Joittenkin kemiallisten sumuttimien vahingollisista vaikutuksista ei ole helppo saada todisteita. Saksassa suoritettiin tutkimuksia yleisimmän kemiallisen rikkaruohomyrkyn vaikutuksista perunan- ja tomaatintaimiin. Kasvit näyttivät kehittyvän häiriintymättä ja niiden hedelmät näyttivät normaaleilta. Niiden tuotteilla ruokitut eläimetkin kasvoivat normaalisti. Mutta niiden tuottamat jälkeläiset eivät kasvaneet normaalisti. Asiasta kirjoittanut sanookin lehdessä Bild der Wissenschaft: ”Haluan toistaa. Käsitellyissä kasveissa ei ollut mitään havaittavaa vikaa. Koe-eläimissäkään ei havaittu mitään näkyviä vikoja, mutta niiden jälkeläisissä havaittiin.” Kasveissa oli tapahtunut huomaamatta molekyylimuutoksia, ja ne aiheuttivat muutoksia niissä eläimissä, jotka söivät niitä.

Nyt herää kysymys: Mikä vaikutus noilla kemikaaleilla on ihmiseen?

Kaiken edellä kerrotun lisäksi ihminen on autioittanut maata hävittämällä metsiä ja harjoittamalla ryöstöviljelyä. Tiedemiesten laskelmien mukaan tarvitaan noin viisisataa vuotta ennen kuin kasvi- ja eläinjätteistä valmistuu edes tuuman verran hedelmällistä ruokamultaa. Ihmisen välinpitämättömyyden takia on kuitenkin miljoonia tonneja ruokamultaa ryöstäytynyt irti tuulen vietäväksi tai huuhtoutunut jokiin ja meriin. Eikö meidän tulisi päinvastoin osoittaa arvostusta tätä arvioimattoman kallista perintöä kohtaan – ja kunnioittaa Häntä, joka on sen varannut?