Kasvien yhteiselämää

JOS olet joskus käynyt Saksassa, olet ehkä huomannut, että kaupunkien laitamilla suuret maa-alat on jaettu moniin pieniin puutarhoihin. Yhdellä alueella voi olla 50–200 puutarhaa. Yhdistykset omistavat suuren osan maa-alasta, ja vain yhdistykseen kuuluvat voivat vuokrata puutarhan. Yksityiset omistavat muut. Siellä voi oppia paljon puutarhanhoidosta, joten haluamme ottaa sinut mukaan mennessämme käymään Hansin luona. Hän on paikallisen siirtolapuutarhayhdistyksen johtokunnan jäsen ja toimii yksityisten puutarhureiden neuvonantajana.

Äskettäin puutarhurit kokivat jossain määrin vaikeuksia. Vaikuttaa siltä, että he olivat kuulleet ”rinnakkaisviljelyä” käsittelevän puheen. Täynnä intoa he menivät puutarhaan kokeilemaan ehdotuksia. Ja mikä oli tulos? Se oli lievästi sanottuna hieman pettymystä tuottava.

”Hei, Hans!” Tämä tervehdys herätti hänet äkisti mietteistään. ”Hyvää huomenta, Werner!” hän vastasi. ”Miten on mahdollista, että olet ulkona näin varhain tänä aamuna?”

”Sinähän tiedät, miten paljon nautin työskentelystä puutarhassa. Mutta sinä et pääse eroon minusta tänään. Sinun on vastattava minulle useisiin kysymyksiin. Sinähän tiedät epäonnistumiseni siinä ’rinnakkaisviljelyssä’. Haluaisin tietää, mikä oikein meni vikaan ja mitä jätin ottamatta huomioon.”

”Kuulehan, Werner, se ei ole niin helposti selitettävissä, koska niin monia seikkoja on otettava huomioon. Aloittakaamme maaperän laadusta ja vaikutuksesta, joka kasveilla on toinen toisiinsa.

Mikä osuus on maaperän laadulla?

”Tiedätkö, ettet työskentele puutarhassasi yksin? Toukat, kastemadot ja myös pieneliöiden, levien, bakteerien ja sienien, armeija ovat suureksi avuksi sinulle. Kaikki ponnistelusi olisivat usein hyödyttömiä, jolleivät nuo pieneliöt pysyisi ahkerina. Mitä hyötyä olisi paljosta vaivannäöstäsi yrittäessäsi saada maaperän kuohkeaksi, jos multahiukkaset seuraavan rankkasateen langetessa painuisivat kaikki taas yhteen, niin että maa olisi jälleen kovaa ja läpitunkematonta?”

”Mutta mikä osuus näillä eliöillä on maaperän pitämisessä kuohkeana, ja miten ne alun perin joutuivat sinne?”

”Etkö aina yritäkin parantaa maata sekoittamalla siihen valmista kompostia? Se aikaansaa rehevän sienikasvuston, joka muodostuu sienirihmojen laajasta verkostosta. Nämä pienet rihmat, jotka ovat hyvin lyhytikäisiä, sitovat multahiukkaset, niin etteivät ne voi painua takaisin yhteen. Myöhemmin bakteerit ottavat työn hoitaakseen, mutta ne eivät ole lajissaan viimeiset, jotka vaikuttavat maaperään.

”Maaperässä on jatkuvasti toiminnassa katkeamaton monimuotoinen elämänketju. Sen avulla maa pysyy hyvin muokattuna, mikä merkitsee sitä, että multahiukkaset säilyvät sellaisina, että lämpö ja vesi voivat päästä maahan. Samaan aikaan nämä pieneliöt hajottavat maassa olevia aineita, jotta maaperässä olevat ravintoaineet voivat vapautua ja tulla kasvien käyttöön.”

”Mutta mitä tällä kaikella on tekemistä ’rinnakkaisviljelyn’ kanssa?”

”Se on hyvä kysymys ja toivon voivani antaa sinulle tyydyttävän vastauksen. Ehkä muistat puheen aikana osoitetun, että asiaa on paljon tutkittu. Kerta toisensa jälkeen kasvien luonnollista yhteiselämää on verrattu yhden tyyppisen kasvin kasvattamiseen. Professori Sekera teki mielenkiintoisen havainnon. Hän havaitsi, että viljellyssä pellossa elää paljon vähemmän erilaisia pieneliöitä kuin siellä, missä on sekalainen kasviyhdyskunta.

”Luonnonmetsissähän kasvaa sekaisin esimerkiksi tammea, pyökkiä, pensaita ja suikertavaa talviota, joka kasvaa jopa rehevän sammalmaton päällä. Jokainen kolkka ja rako käytetään hyväksi ja kuitenkaan yksikään ei ole toisten esteenä. Päinvastoin! Kukin auttaa toista. Ja ajattelehan, että kullakin puulla, todellakin jokaisella kasvilla on oma pieneliöiden muodostama seurueensa. Tämän vuoksi maaperä ei koskaan tule ’väsyneeksi’ eli tuottamattomaksi. Se pysyy kuohkeana ja terveenä.

”Lehtien muodostama ’katto’ ja putoavat lehdet tarjoavat hyödyllistä apua maaperälle. Ne suojelevat sitä auringon paahtavilta säteiltä, ja ne estävät sitä kuivumasta tuulella ja liettymästä kaatosateiden aikana. Tämänkin metsä varaa pitääkseen maaperän hyvin kuohkeana.

”Sinä voit myötävaikuttaa tällaisen tilan aikaansaamiseen pienoiskoossa omassa puutarhassasi. Sanokaamme esimerkiksi, että olet istuttanut penkin härkäpapuja. Havaitsisit pian yksittäisten kasvien seisovan yksinäisinä ja avuttomina vieri vieressä. Syynä on se, etteivät ne voi sietää kuumuutta eivätkä ne ole kovin tuuheita. Niillä ei olisi suojelevaa lehvistöä estämässä paahtavaa aurinkoa kuivattamasta maaperää. Vähitellen maaperä muodostaisi kovan kuoren. Viimeiset rippeet kosteudesta häviäisivät maaperästä lohkeamien kautta. Kovan kuoren takia maahan kerääntyisi hiilihappoa, jota maaperästä täytyy vapautua lehtiä varten. Ja pian hiilihappo myrkyttäisi jäljellä olevat pieneliöt, jotka eivät olleet hakeneet suojaa maan syvemmistä kerroksista kosteuden puuttumisen vuoksi. Jopa juuretkin olisivat tuomittuja tukehtumaan.

”Mutta jos istutat pinaattia rivien väliin, tulos on täysin erilainen. Pinaatti kasvaa nopeasti ja suojelee maata suurilla lehdillään. Tämän suojaavan katon alla maaperä pysyy kosteana. Tulos on täysin edellisen esimerkin vastakohta. Ja miksi? Rinnakkaisviljelyn ansiosta.”

”Se kuulostaa järkevältä. Mutta voit nähdä miten vähän minä olen saanut aikaan rinnakkaisviljelylläni.”

Kasvin vaikutus toiseen

”Werner, olet unohtanut, että kasvit ovat myös elollisia. Kasvit, samoin kuin ihmiset ja eläimetkin, tuottavat eritteitä aineenvaihdunnassa, ja ne voivat vaikuttaa toisiin kasveihin hyödyllisesti tai haitallisesti.

”Tässä asiassa tri Madaus-Dresen puhuu kolmesta erilaisesta eritteestä: haju-, juuri- ja lehtieritteistä. Haju- ja juurieritteet ovat kaasuja. Lehtieritteet ovat orgaanista ja epäorgaanista ainetta, jota on varsinkin märillä lehdillä kasteen, sateen tai sumun jälkeen. Nämä aineet menevät takaisin maaperään täyttämään taas kerran tarkoituksensa.

”Jotkut kasvit eivät voi sietää toisia niiden erittämän hajun vuoksi. Kukaan ei voisi moittia fenkolia eli saksankuminaa siitä, ettei se halua koiruohoa lähinaapurikseen. Tämä voidaan helposti ymmärtää, kun otamme huomioon professori D. Koegelin suorittamien kokeiden tulokset. Hän totesi koiruohon hajueritteen olevan niin voimakas, että 70 senttimetrin päässä oleva fenkoli kasvoi vain 5,7 senttimetrin korkuiseksi. Mutta 1,3 metrin etäisyydellä fenkoli saavutti normaalin 39 senttimetrin korkeutensa. Tässä tapauksessa hajuerite hidastutti vieruskasvin kasvua. Sinun olisi viisasta ottaa tämä huomioon puutarhaasi istuttaessasi.

”Juurieritteiden yhteydessä havaittiin muita kiinnostavia seikkoja. Huomattiin, että erään kasvin juurieritteellä oli huono vaikutus sen lähistöllä kasvaviin samanlaisiin kasveihin. Näyttää siltä, että saman lajin kasvista tulevat juurieritteet eivät sovi yhteen naapurikasvin kanssa. Kuitenkin kasvien rinnakkaisviljelyssä kävi aivan päinvastoin.”

”Kuulehan Hans, se tuo mieleeni esimerkin eläinkunnasta. Eräs maanviljelijä vei lehmänsä samalle laitumelle joka vuosi. Aikanaan lehmien aikaansaaman lannoituksen vuoksi siellä oli joitakin erityisen vihreitä kohtia. Eläimet eivät kuitenkaan syöneet ruohoa niistä kohdista. Eräänä päivänä hänelle juolahti mieleen ajatus panna hevonen ja lampaat samalle laitumelle. Ja tiedätkö mitä? Ne söivät nautinnolla ruohoa, jota lehmät eivät olleet syöneet.”

”Kun katson pensaspapujasi, minusta tuntuu, että ne ovat suunnilleen yhtä onnettomia kuin lehmät, jotka vietiin aina samalle laitumelle.

”Kokeile samaa kuin maanviljelijä. Anna pensaspavuillesi toveri joka ’syö’ pois niiden aineenvaihduntaeritteet, niin että ne voivat kehittyä rauhassa. Savoijinkaali on niille tervetullein täydennys. Se ottaa vastaan niiden eritteet ja tekee niistä vaarattomia, samalla kun savoijinkaalin eritteet ravitsevat papuja. Lisäksi ottaessaan ravintoa maasta nuo kaksi täydentävät toisiaan hyvin.

”Muistatko sen nuoren omenapuun, joka kuihtui vähän sen jälkeen kun olit istuttanut sen?”

”Kyllä vain! Mutta en voi ymmärtää, miten se oli mahdollista. Katsohan tuota nuorta kirsikkapuuta; se seisoo täsmälleen samassa paikassa ja viihtyy siinä erittäin hyvin!”

”Ajattelehan sitä hetkinen, Werner. Sinä istutit tuon nuoren omenapuun aivan samaan kohtaan, missä oli kasvanut vanha omenapuu, jonka myrsky oli kaatanut kumoon. Tässä tapauksessa nuoreen puuhun ei vaikuttanut myrkyllisesti vain juurista tullut erite vaan myös lehtieritteiden jätteet. Kuitenkin nuorelle kirsikkapuulle ne ovat tervetullutta ravintoa.”

”Miten sitten oli mahdollista, että vanha omenapuu kasvoi niin hyvin?”

”Vanha puu pystyi sellaiseen, mihin nuori puu ei pystynyt. Vanha puu työnsi ohuet juurikarvansa niin kauas, että ne olivat poissa sen eritteiden vaikutuspiiristä. Se löysi ravintoa naapuristossa olevista sopivista kasvilajeista, ja tällä tavoin se rakensi elinikäisen toveruuden, joka piti sen terveenä. Sinä et tietenkään voinut huomata sitä.”

”Miten se on mahdollista?”

”Me tiedämme todellisuudessa hyvin vähän kaikesta tästä. Nöyrät tiedemiehet myöntävät, että ihmisellä on pitkä matka kuljettavanaan, ennen kuin hän on saanut selville kaikki suhteet kasvien yhteiselämästä. Jo opitut asiat ovat kuitenkin niin opettavaisia ja hyödyllisiä, että niistä kannattaa puhua ja niitä kannattaa soveltaa.

Miten yhteiselämä vaikuttaa hyönteisiin?

”Ajattelin tässä erästä erikoisvaikutusta, jonka voi aikaansaada käyttämällä puutarhassaan rinnakkaisviljelyä. Miten selität hiljattain suoritetun havainnon, että tuhohyönteiset eivät voi levitä yhtä helposti sekametsässä?”

”Onko sillä mitään tekemistä kasvien rinnakkaisviljelyn kanssa?”

”Kyllä vain! On havaittu, että jonkin kasvin hajueritteet ovat hyvä suoja sen naapurikasviin tulevia hyönteisiä vastaan. Erittäin hyvä esimerkki, jonka monet biologit ja puutarhanviljelijät ovat vahvistaneet, on lyhytlehtisen varhaisporkkanan ja purjosipulien välinen toveruus.

”Porkkanan vihollinen on porkkanakärpänen, kun taas purjosipuli kärsii sipulikärpäsestä ja eräästä koiperhosesta. Jos ne elävät yhdessä tovereina, silloin toisen kasvin voimakas ja oudon erilainen haju torjuu hyönteisiä siinä määrin, etteivät ne edes yritä laskea muniaan naapurikasviin. Ne lähtevät pois niin nopeasti kuin kykenevät päästäkseen eroon hajusta.

”Samanlainen tilanne on kyssäkaalilla ja retiiseillä, kun ne kasvavat yhdessä lehtisalaatin kanssa. Tuholaiset vaivaavat suuresti kyssäkaalia ja retiisejä, mutta kun ne saavat lehtisalaatin hajun nenäänsä, ne pakenevat. Kun taudit vaivaavat kasveja, tilannetta voi tavallisesti helpottaa kasvien rinnakkaisviljelyllä.

Yhteiselämää hedelmäpuuistutuksilla

”Kun nyt olen antanut sinulle muutamia vihjeitä vihannespuutarhaasi varten, haluaisin kertoa sinulle hieman täysin erilaisen tyyppisestä yhteiselämästä. Sinä tiedät, miten paljon nautintoa hedelmäpuuni tuottavat minulle. Muutamat ’Williams Christ’ (Bartlett) -päärynäpuut olivat ylpeyteni ja iloni. Mutta huolimatta siitä, että ne kukkivat joka vuosi, ne eivät kantaneet yhtään hedelmää. Se ei johtunut mehiläisten puutteesta. Naapurini, joka oli istuttanut samanlaisia puita, alkoi poistaa niitä. Odotin jonkin verran kauemmin ja yritin löytää syyn.

”Aivan sattumalta satuin saamaan käsiini pölytystaulukon. Siitepölyhän on kukista tulevaa pölyä, jota tarvitaan kasvien hedelmöitymiseen. Tein mielenkiintoisen havainnon. Päärynät ovat tunnettuja siitä, että ne ovat itsesteriilejä; toisin sanoen tiettyjen lajikkeiden siitepöly ei pölytä samaa lajiketta, ja ne ovat siksi riippuvaisia saman hedelmän eri lajikkeen siitepölystä. Minun ’Williams Christ’ (Bartlett) -lajiketta olevat päärynäpuuni tarvitsevat siitepölyä ’Gellerts Butter -päärynästä’. Koska minulla ja naapurillani ei ollut yhtään näitä puita puutarhassamme, ’Williams Christ’ ei voinut tulla pölytetyksi.

”Siitä syystä hankin verson ’Gellerts Butter -päärynästä’ ja oksastin sen ’Williams Christin’ latvaan. Seuraavana vuonna tämä verso kukki muiden kanssa. Mehiläiset ottivat hoitaakseen oman osuutensa työstä; päärynäpuita voivat vain hyönteiset pölyttää. Mikä yllätys! Lyhyen ajan kuluttua puut olivat täynnä päärynöitä. Olin tullut hieman viisaammaksi.”

”Olen havainnut kerran toisensa jälkeen, että minulla on paljon opittavaa!”

”Niin, Werner, aivan samoin on maailmankaikkeuden suhteen. Mitä syvemmälle tunkeudumme, sitä suuremmaksi ja tutkimattomammaksi se tulee. Kaikki tämä todistaa suuren, kaikkitietävän Luojan muuttumattomasta voimasta, Luojan, jonka lakeihin meidän on alistuttava, koska ne ovat voimassa kaikkialla, jopa kasvien yhteiselämässäkin.”

[Kuvat s. 17]

PENSASPAPU

SAVOIJINKAALI

KOIRUOHO

FENKOLI