Lääkäreillä syytä vaatimattomuuteen
● Jotkut lääkärit ovat taipuvaisia esittämään hyvin varmoja lausuntoja. Siksi he ovat usein ehdottoman varmoja siitä, että heidän mielipiteensä on oikea, eikä ’maallikon’ tulisi asettaa sitä kyseenalaiseksi. Mutta mitä tosiasiat osoittavat?
New York State Journal of Medicine -lehdessä 1.8.1967 ilmestyneessä kirjoituksessa tuodaan esiin virheitä, joita lääkärit tekevät potilaittensa taudinmäärityksistä. Kirjoituksen otsikkona on: ”Yhtäpitävyys puuttuu ennen kuolemaa ja kuoleman jälkeen tehdyistä taudinmäärityksistä.” Toisin sanoen se osoittaa tapauksia, joissa ruumiinavaus ilmaisi toista kuin taudinmääritys, jonka lääkäri oli tehnyt potilaan ollessa vielä elossa. Kirjoitus mainitsee: ”Kirjallisuudessa on runsaasti esimerkkejä siitä, etteivät ennen kuolemaa ja kuoleman jälkeen tehdyt taudinmääritykset ole olleet yhtäpitäviä”, ja sitten se esittää yhtätoista eri sairautta koskevia tilastotietoja.
Se kertoo muun muassa, että keuhkoemboliatapauksissa, esimerkiksi veritulpan esiintyessä keuhkojen verenkierrossa, vajaat 50 prosenttia taudinmäärityksistä oli oikein; virheiden määrä vaihteli eri tutkimussarjoissa 10–89 prosenttia. Maha- tai suoliverenvuotojen määritysten havaittiin olevan erheellisiä 33 prosentissa tapauksista. Suurinta osaa munuaisinfarktitapauksista (kuolleita kudosalueita munuaisissa) ei havaittu ennen kuolemaa; sama piti paikkansa suurimmasta osasta sydänlihastulehduksista.
Ranskassa suoritetuissa 1000 ruumiinavauksessa kävi ilmi, että vain 55,4 prosentissa tapauksista oli tehty oikea taudinmääritys etukäteen. Ja 23,5 prosentissa havaittiin vasta kuoleman jälkeen vakavia lisätauteja.
Valaiseva esimerkki: Eräs nainen, jolla oli tapana ahtaa suunsa täyteen syödessään, kuoli tukehtumiseen aterioidessaan ravintolassa. Kaksi lääkäriä määritti sen vakavaksi sydänkohtaukseksi. Ruumiinavaus paljasti kuitenkin, että hän oli tukehtunut paistinpalaseen. Oikea taudinmääritys olisi voinut säästää hänen henkensä.
Tämä lääketieteellinen kirjoitus huomauttaa edelleen: ”Se, että ruumiinavaukset usein oikaisevat taudinmääritykset . . . on objektiivinen osoitus siitä, miten paljon lääketieteellä on vielä opittavaa.”
Koska asia on näin, eikö vaatimattomuus ole hyve, jota lääkäripiiriin kuuluvien tulisi kehittää?