Mitä voi tehdä pahanhajuisen hengityksen suhteen?

AMMOISISTA ajoista lähtien ihmiset ovat pohtineet pahanhajuisen hengityksen ongelmaa. Se on kiusallinen ongelma. Mistä se johtuu, ja miten siitä voi päästä eroon?

Ensiksikin on hyvä pitää mielessä, että hengityksen haju vaihtelee. Aamuisin voi hengityksessä olla kitkerä ja väkevä haju. Yön aikana syljen erittyminen on vähäistä samoin kuin kielen, huulten ja poskien puhdistava toiminta, jota tapahtuu nieltäessä ja puhuttaessa. Hengityksen haju aamuisin on voimakkaampi hengitettäessä suun kautta tai kroonisessa sairaudessa.

Huomaat harvoin oman hengityksesi hajun, koska hengittämäsi ilma poistuu nenäontelon alaosan kautta, kun taas hajuaistin hermonpäät ovat sen yläosassa. Miten sitten voit tietää, miltä hengityksesi haisee? Voit saada siitä aavistuksen puhaltamalla kouristettuihin kämmeniisi ja nuuhkaisemalla sitä.

Mainostoimistot, jotka kemikaalien valmistajat ovat palkanneet edistämään hengityksen hajun raikastamiseksi valmistettujen tuotteiden myyntiä, ovat painokkaasti antaneet ymmärtää (ehkä jossakin määrin vilpillisesti), että epämiellyttävän hajuinen hengitys johtuu yksinomaan suun epähygieenisyydestä. Today’s Health -lehti kertoo, että tällainen mainostaminen on vaikuttanut teini-ikäisiin niin, että monet pitävät pahanhajuista hengitystä kohtalokkaampana kuin spitaalia tai syfilistä.

Pahanhajuinen hengitys on todellisuudessa pikemminkin oire kuin tauti. Sen aiheuttaja voi piillä nenäontelossa ja siihen liittyvissä tiehyissä tai koko elimistössä.

Suun epähygieenisyys on epäilemättä usein syynä hengityksen pahanhajuisuuteen. Eräs viidentoista vuoden kokemuksen omaava hammaslääkäri käsitteli hiljattain suun puhtaana pitämisessä esiintyvää yleistä virhettä. Hän oli havainnut, että monet uskoivat pitävänsä hyvää huolta suunsa puhtaudesta harjaamalla hampaansa vain ennen aamiaista ja ennen nukkumaan menoa. Hän sanoi, että heidän suunsa ”on epäpuhdas ehkä kuusitoista tuntia päivässä ja puhdas vain sen ajan, jonka he ovat vuoteessa”.

Hammasharjan ja hammasrihman käyttö

Hammasharjan säännöllinen käyttö syömisen jälkeen on hyvin tärkeää suun pitämiseksi puhtaana, koska jatkuva pahanhajuinen hengitys aiheutuu usein pienistä ruokahiukkasista, jotka jäävät suuhun aterioiden jälkeen. Ne alkavat hajaantua alle puolessa tunnissa syömisen jälkeen ja aiheuttavat pahaa hajua.

Monet teini-ikäiset eivät ehkä ajattele hammasharjan olevan niin tärkeä taisteltaessa pahanhajuista hengitystä vastaan. Tämä tuodaan esille kirjassa Your Children’s Teeth (Lastesi hampaat), jossa Theodore Berland ja tri Alfred E. Seyler kirjoittavat:

”Monet [nuoret] yrittävät epätoivon vimmalla saada suunsa tuoksumaan hyvältä ja pureskelevat hellittämättömästi purukumia, imeskelevät makeisia tai huuhtelevat suutaan suuvedellä. Ironista kyllä, heidän hammasharjansa on yhä heidän paras ystävänsä, vaikka se onkin hylätty. . . . Hammasmätä sinänsä ei luultavasti ole kovin tärkeä syy pahanhajuiseen hengitykseen; mutta ruoka, joka kerääntyy hampaiden ympärillä ja välissä oleviin koloihin tai onteloihin, on.”

Tehokkain tapa päästä eroon ruokahiukkasista, jotka aiheuttavat pahanhajuista hengitystä, on siis harjata hampaitasi säännöllisesti syömisen jälkeen. Jos syöt välipalan nukkumaanmenoaikana, pidä huoli siitä, että harjaat hampaasi perusteellisesti ennen vuoteeseen menoa. Kun olet unessa, suun liikkuminen on vähäistä ja bakteerit voivat erityisesti vaikuttaa kaikkiin suussa jäljellä oleviin ruoanpalasiin.

Hammasrihman käyttö estää myös osaltaan lihansyitä ja muita ruoan osasia tarttumasta hampaittesi välissä oleviin rakoihin. Tri Robert F. Barkleyn mukaan, joka äskettäin piti puheen Michiganin osavaltion yliopistossa, johtopäätös, että harjaaminen yksin suorittaa työn, on ”Amerikan hammaslääkäreiden petkutusta”. Hän uskoo, että vain rihman käyttäminen ja sen jälkeinen harjaus yhdessä voivat puhdistaa suun tehokkaasti.

Lukuisat asiantuntijat suosittelevat myös kielen harjaamista hammasharjalla. Kieli voi tulla tahmaiseksi ruokahiukkasista, jotka hautautuvat poimuihin ja uurteisiin. Kaasua tuottavilla bakteereilla on hyvä tilaisuus muodostaa siellä pahaa hajua. Tutkittaessa 500 henkilöä, joilla oli pahanhajuinen hengitys, pantiin merkille, että 90 prosentilla heistä oli hyvin tahmainen kieli.

Kun välistä on mahdotonta harjata hampaitaan, niin saattaa olla mahdollista syödä joitakin ”puhdistavia ruoka-aineita”, varsinkin narskuvia vihanneksia, rapeita salaatteja ja raakoja hedelmiä. Sellaiset ruoka-aineet puhdistavat pois joitakin ruoan jäännöksiä.

Tekohampaiden riittämätön puhdistaminen saattaa myös olla pahanhajuisen hengityksen syy. Mutta tilanne voidaan korjata. Tekohampaita käyttävät tekevät myös hyvin, jos harjaavat sekä hampaansa että kielensä.

Suun huuhtelu

Mitä sitten voidaan sanoa suosituista suuvesistä? Monet käyttävät mielellään suuvettä, jottei heidän hengityksensä haisisi pahalta. Nämä valmisteet toimivat väliaikaisena naamiona samaan tapaan kuin huoneilman raikastajatkin. Vanha haju on yhä jäljellä, mutta uusi haju ”peittää” sen naapurin nenältä.

Jos pahanhajuisen hengityksen syynä ovat hampaitten koloissa olevat ruoan osaset, suun huuhtelun voidaan tuskin odottaa pyyhkivän pois kaikkia ruoan osasia hajottavia bakteereita. Uudet bakteerit tulisivat esiin seuraavassa hengenvedossa. Näin ollen hampaittesi ja kielesi harjaaminen ja hammasrihman käyttö ovat monissa suhteissa tärkeämpiä kuin kaupoissa myytävien suuvesien käyttö.

Suun huuhteleminen hampaitten harjaamisen jälkeen on kuitenkin ehdottomasti hyödyllistä. Eräs kokenut hammaslääkäri nimitti sellaista huuhtelua lasillisella vettä ”välttämättömyydeksi”. Monet hammaslääkärit uskovat, että parasta suuvettä on tavallinen vesi ja tulehdustapauksissa kuuma suolavesi. Edellä mainittu Berlandin ja Seylerin teos mainitsee: ”Veden purskuttaminen edestakaisin suussasi ja hampaittesi välissä [auttaa]. Itse asiassa kaikkien kaupoissa myytävien suuvesien pääasiallinen hyöty on, että ne auttavat irrallisen ruoan ja jäännösten poistamista. Pelkkä vesikin voi tehdä sen. Suun huuhteleminen hyvin pelkällä vedellä tai suolavedellä on hyvin hyödyllistä.”

Suun huuhteleminen on erityisen tärkeätä, jollet jostakin syystä voi harjata hampaitasi aterian tai välipalan jälkeen. Sellaisissa tapauksissa on viisasta purskutella vettä suussasi.

Muita seikkoja

Verta vuotavat ikenet, iensairaudet ja ienmätä vaikuttavat suuressa määrin pahanhajuiseen hengitykseen. Eräs kokenut hammaslääkäri uskookin, että ienmätä ”on pahanhajuisen hengityksen yleisin syy”. Taitava hammaslääkäri voi tehdä paljon taudin hillitsemiseksi ja siten myös auttaa pahanhajuisen hengityksen ongelman lievittämisessä.

Monien muidenkin syiden on sanottu aiheuttavan pahanhajuista hengitystä. On tunnettua, että sivuonteloiden, kurkun ja nielurisojen tulehdukset aiheuttavat pahanhajuista hengitystä. Sellaiset, joilla on pahanhajuinen hengitys ilmeisesti näiden ongelmien vuoksi, tarvitsevat ehkä lääkärin apua.

Luonnollisesti joillakin ruokalajeilla on voimakkaampi tuoksu kuin toisilla. Joskus sipulin ja valkosipulin haju johtuu osittain suuhun jääneistä ruokapalasista. Jos siis syöt mielelläsi näitä ruoka-aineita ja muita senkaltaisia, esimerkiksi kaalia, kukkakaalia ja väkeviä juustoja, niin sinun tulee huolellisesti varmistautua siitä, ettei suuhusi aterian jälkeen jää ruoan palasia. Voisit ehkä myös yrittää vastahyökkäystä maidon tai persiljan avulla, jotka voivat poistaa pahaa hajua hengityksestä.

Ravintotieteilijä Adelle Davis mainitsee vitamiineista, että vapaaehtoisiksi koehenkilöiksi ilmoittautuneilla, joilla oli B₆-vitamiinin puutetta, oli pahanhajuinen hengitys. Se hävisi, kun heille annettiin kyseistä vitamiinia. Today’s Health -lehti kertoo myös, että ”C- tai D-vitamiinin puute joskus ärsyttää maksaa, suolistoa tai muita elimiä ja tekee hengityksen pahanhajuiseksi.”

Syvemmät syyt

Mikä osuus sitten mahalaukulla on pahanhajuisen hengityksen aiheuttajana? Lääkärit ajattelivat ennen, että vastenmieliset hajut tulivat mahalaukusta, mutta tämä johtopäätös ei välttämättä pidä paikkaansa. Hiljattain suoritetut tutkimukset osoittavat, että hajut imeytyvät suolistosta verenkiertoon ja kulkeutuvat sitten maksan läpi keuhkoihin, mistä ne hengitetään ulos. Nämä hajut voivat tarttua keuhkoihin jopa koko päiväksikin, vaikka mahalaukussa ei enää olekaan hajua.

Jos hajua aiheuttavat mädättävät bakteerit, jotka elävät sulamattomassa ruoassa, aiheuttavat pahanhajuista hengitystä, niin ruoansulatuksen edistäminen ja mädättävien bakteerien hävittäminen auttaa. Eräs keino on nauttia jogurttia tai acidophilus- eli maitohappobakteeri-piimää tai -valmistetta.

On havaittu, että kun ulosteissa on hyvin voimakas, paha haju, hengityskin on usein pahanhajuista. Sellaisissa tapauksissa jotkut ovat havainneet olevan hyödyllistä nauttia jonkin aikaa tuotetta, joka poistaa myrkyllisen aineen mahalaukusta ja suolistosta.

Viime aikoina suoritetut kokeet viittaavat siihen, että joissakin tapauksissa hengityksen haju aiheutuu jostakin viasta ruoansulatuksessa tai rasva-aineenvaihdunnassa. Näissä tapauksissa rasvojen vähentäminen ruokavaliosta 40–60 grammaan päivässä saa hajut nopeasti häviämään. Eikä kokomaidon, voin ja juuston korvaaminen rasvattomalla maidolla, margariineilla ja tyydyttymättömillä paistinrasvoilla ole vaikeaa. Missään tapauksessa ei voimakaskaan suuveden tuoksu riittävästi torju hengityksen pahanhajuisuutta, joka on lähtöisin sisuksistasi.

Muista lopuksi, että hengityksen hajussa jossakin määrin tapahtuva vaihtelu on normaalia jokapäiväisessä elämässä. Hengitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat vuorokauden aika, aterioiden läheisyys, nautittu ruoka ja yksilön yleinen terveydentila. Joissakin tapauksissa pahanhajuinen hengitys voi olla oire jostakin lääkärinhoitoa vaativasta sairaudesta. Mutta suun hyvän hygienian ja järkevän ruokavalion pitäisi yleensä auttaa sinua selviytymään tuosta henkilökohtaisesta ongelmasta.