Tieteellinen vai raamatullinen ajanlasku – kumpaan kannattaa uskoa?

USEIMMAT henkilöt, jotka lukevat Raamattua edes silloin tällöin, tietävät, että ihmissuku on noin kuusituhatta vuotta vanha. Mutta he eivät ehkä tiedä, mitkä raamatunkohdat viittaavat tuohon vuosimäärään. Kenties olet nähnyt joissakin Raamatuissa ajankohdan 4004 eaa. 1. Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun reunahuomautuksissa.

Tiedätkö, onko tuo ajankohta oikea tai mihin todisteluun se perustuu? Entäpä jos näet uutisen uudesta radiohiilimittauksesta, joka osoittaa, että jokin arkeologinen paikka oli alkukantaisten ihmisten asuttama 8000–9000 vuotta sitten? Ihmetteletkö, kuinka varma luomisen raamatullinen ajankohta oikeastaan on? Vai johtuuko mieleesi ajatus, että ehkä kehitysopin kannattajat ovat sittenkin oikeassa?

Tunnolliset Raamatun tutkijat tietävät, että sen Tekijä on täsmällinen, tunnontarkka ajoittaja. He ovat seuranneet raamatunkohtia, jotka antavat vuosien tarkan luvun huomattavasta tapahtumasta toiseen. He tietävät, kuinka ihmiskunnan muinainen ajanlasku, joka löytyy vain Raamatusta, liittyy luotettavaan historialliseen ajanlaskuun, niin että muistiinmerkityt tapahtumat Aadamin luomisesta vuonna 4026 eaa. eteenpäin voidaan ajoittaa täsmällisesti.

Tämän lisäksi he tietävät, että Raamattu profeetallisena kirjana usein liitti aikapiirteitä tuleviin tapahtumiin, jotka sitten sattuivat tarkalleen edeltä kerrottuna vuotena. Monet nykyään elävät ovat henkilökohtaisesti todistaneet tähän 20. vuosisataan ulottuvia ”pakanain aikoja” koskevan kauaskantoisen ennustuksen täyttymisen. He näkivät ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen ennustettuna vuotena 1914, mistä alkoi ahdingon aika, josta tämä maailma ei ole koskaan toipuva. He luottavat nyt siihen, että tänä vuosikymmenenä ihmisen olemassaolon 6000. vuosi tulee täyteen. He ovat luottavaisen toiveikkaita sen suhteen, että seitsemäs 1000-vuotinen päivä tuo Rauhanruhtinaan tuhatvuotishallituksen.

Kypsät kristityt ovat tutkimisensa ja kokemuksensa kautta perehtyneet Raamatun täsmälliseen ajanlaskuun. Heistä ajatus, että Jumala olisi voinut erehtyä ihmisen luomisen ajassa tai että hän olisi ollut niin huolimaton varatessaan ja säilyttäessään muistiinmerkinnät, että meillä ei nykyään olisi tätä ensiarvoista tietoa, on uskomaton. Kun Raamatun ajanlaskun kanssa ristiriidassa olevia tieteellisiä ajanlaskumenetelmiä tuodaan esiin, he sanovat tyynen luottavaisina, että tiedemiesten täytyy olla väärässä, koska ’Jumala ei valhettele’. – Tiit. 1:2.

Mutta ehkä sinulla ei ole tällaista luottamusta. Saatat ihmetellä, voimmeko todella uskoa Raamatun kertomukseen ihmisen luomisesta, kun se ei näytä ollenkaan sopivan yhteen sen kanssa, mitä tiedemiehet toteavat. Jos radiohiilimenetelmällä tehdyt varhaisten ihmisasutusten iänmääritykset ovat oikeita, niin silloin Raamatun ajankohtien täytyy tavalla tai toisella olla vääriä, ja mistä me tiedämme, millä kohdalla ajan virtaa me olemme? Mikä vielä pahempaa, jos Raamatun aikataulu ei ole luotettava, niin ehkä muutkaan asiat Raamatussa eivät ole varmoja. Voimmeko siis todella luottaa siihen?

Jos radiohiilikellon iänmääritykset saavat sinut epäröimään, hyväksyäkö kokosydämisesti Raamatun lupaukset uudesta järjestelmästä, niin kehotamme sinua harkitsemaan huolellisesti kahdessa edellä olevassa kirjoituksessa esitettyä tietoa. Älä hyväksy herkkäuskoisesti tiedemiesten mielipiteitä lopullisena totuutena asioissa, jotka niin ratkaisevasti vaikuttavat tulevaisuuteesi. Muista kuinka usein seuraavan sukupolven tiedemiehet ovat hylänneet edeltävän sukupolven tieteelliset ”tosiasiat”. Katso, kuinka monta radiohiiliteorian perusoletusta on täytynyt muuntaa sen saamiseksi sopusointuun viimeaikaisten tutkimusten kanssa. Ilman toisin keinoin iättyjen näytteiden (joskus hyvin kyseenalaista) tukea radiohiilimenetelmän iänmääritys olisi nyt hyvin epävarmaa puuhaa. Pitäisitkö viisaana hylätä uskosi Raamattuun vain korvataksesi sen uskolla näin häilyvään tieteelliseen teoriaan?

Hiili-14-iänmääritykset huojuva rakennelma

Tiedemiehet, jotka osallistuivat vuonna 1969 Upsalassa pidettyyn symposiumiin, lähtivät pois tuntien, että heidän monien ongelmiensa ymmärtämisessä ja voittamisessa edistyttiin. He olivat erityisen tyytyväisiä radiohiili-iänmäärityksen ja vuosirengaslaskun vertailuun. Vaikka vuosirengasajanlasku on töytäissyt radiohiilimenetelmän iänmääritykset sangen pahasti paikoiltaan, niiden kannattajat pääsivät kuin pääsivätkin yksimielisyyteen. Heidän onnistui laatia kumpaankin teoriaan käypä korjauskäyrä ja antaa uskottavilta näyttävät selitykset suurehkoihin poikkeamiin.

Voi kuitenkin hyvin olla niin, että kumpikaan näistä tieteellisistä ajanlaskuista ei ole niin itsenäinen, kuin niiden kannattajat haluaisivat uskoa. He kenties turvautuvat kehäpäättelyyn. Uskovatko radiohiilen parissa työskentelevät, että heidän iänmäärityksensä on oikea, koska vuosirengaslaboratoriot varmentavat sen? Ja ovatko vuosirenkaitten tutkijat vakuuttuneita, että heidän perusaikajärjestyksensä on oikea, koska radiohiili-iänmääritykset sopivat yhteen sen kanssa? Niin kauan kuin molemmat ryhmät ovat historiallisilla poijuilla merkityssä uomassa, ne suuntaavat kulkunsa järkevästi, mutta sen takana olevien sumuisten syvyyksien päällä ne purjehtivat ilman muuta hillikettä kuin se, että pysyttelevät toinen toisensa näköpiirissä.

Jos pidät tätä epäoikeudenmukaisena arvosteluna, simäilehän joitakin ristituulia ja vastavirtoja, jotka radiohiililuotsin on kohdattava:

1) Radiohiilen puoliintumisaikaa ei tunneta niin varmasti kuin tiedemiehet haluaisivat.

2) Kosminen säteily, joka ei koskaan pysy tasaisena, on saattanut olla paljon voimakkaampaa tai heikompaa menneinä 10000 vuotena kuin yleisesti uskotaan.

3) Auringonpurkaukset muuttavat radiohiilen määrää – kuinka paljon menneisyydessä, sitä ei tiedä kukaan.

4) Maan magneettinen kenttä muuttuu puuskittain, lyhyin aikavälein ja niin jyrkästi tuhansien vuosien aikana, että pohjois- ja etelänapakin vaihtavat paikkaa. Tiedemiehet eivät tiedä miksi.

5) Radiohiilitiedemiehet myöntävät, että ”jääkausi” olisi voinut vaikuttaa ilman radiohiilipitoisuuteen muuttamalla valtamerten veden tilavuuden ja lämpötilan, mutta he eivät ole varmoja, kuinka suuria nämä muutokset olivat.

6) He jättävät huomioon ottamatta kaikki sekä tieteelliset että raamatulliset todisteet maailmanlaajuisesta 4300 vuotta sitten sattuneesta vedenpaisumuksesta; niinpä he eivät ole selvillä niistä voimakkaista vaikutuksista, jotka sellaisella mullistuksella on täytynyt olla heidän tuolta aikakaudelta mittaamiinsa näytteisiin.

7) Muutokset ilmastossa tai säässä voivat vaikuttaa ilmakehän ja valtamerten väliseen radiohiilen sekoittumiseen, mutta kukaan ei tiedä kuinka paljon.

8) Valtameren pinta- ja pohjaveden välisellä radiohiilen sekoittumisella on vaikutus, jota ymmärretään hyvin puutteellisesti.

9) Mahdollisuus, että ilmastolliset olosuhteet menneinä aikoina olivat huomattavan erilaiset, saattaa epäilyksen alaiseksi puun vuosirenkaitten laskemisen, jota käytetään radiohiilikellon tarkistamiseen.

10) Mahlan ja pihkan tihkuminen sydänpuuhun saattaa muuttaa vanhojen puiden radiohiilipitoisuutta.

11) Hautautuneet näytteet voivat joko saada tai menettää radiohiiltä pohjaveden uuttaessa niitä tai epäpuhtauksien vuoksi.

12) Ei ole koskaan varmaa, että näyte, joka on valittu ajoittamaan tapahtumaa, todella vastaa sitä. Se on vain enemmän tai vähemmän luultavaa paikalta kerättyjen arkeologisten todisteitten valossa.

Tämä ei ole missään tapauksessa täydellinen luettelo niistä salahaudoista, jotka liittyvät radiohiilimenetelmän iänmäärityksiin, mutta sen pitäisi jo olla niin pitkä, että se saa ihmisen miettimään, ennen kuin hän heittää pois Raamattunsa. Monet niistä eivät vaikuta vakavasti iänmäärityksiin läheisessä menneisyydessä, mutta mitä pitemmästä ajasta on kysymys, sitä suurempi on niiden vaikutus. Niinpä radiohiilimenetelmä on jokseenkin käyttökelpoinen, kun on kysymys iän määrittämisestä 2500–3500 vuotta taaksepäin, mutta mitä kauemmas menneisyyteen menemme, sitä epäilyttävämpiä ovat tulokset. Emme voisi odottaa, että radiohiilikello kävisi samoin ennen vedenpaisumusta kuin se käy nykyään. Ja olisi hämmästyttävää, jos se saattoi vakiintua täysin tuhannen vuoden aikana sellaisen iskun jälkeen.

Huomaa erityisesti edellä olevan luettelon viimeinen kohta. Vaikkakin kaikki muu radiohiili-iänmäärityksessä olisi moitteetonta, niin jos joidenkin Jarmon paikalta Irakista esiin kaivettujen puuhiilensirujen ymmärretään olevan 6700 vuotta vanhoja, todistaako se Raamatun olevan väärässä? Eikö ajoitus perustu sen arkeologin tulkintaan, joka poimi näytteen? Onko hän erehtymätön? Vaikka hän vakuuttaisi sinulle, että hänen näytteensä on kiistattoman aito, niin onko hänen luottamuksensa vankka perusta sinun uskollesi?

Punnitessasi todistusaineistoa älä jätä huomioon ottamatta radiohiilimenetelmällä tehtyjen iänmääritysten tärkeintä tulosta: kaikista ihmisen läsnäoloon liittyvistä näytteistä suuri enemmistö, ehkä enemmän kuin 90 prosenttia, on osoittautunut alle 6000 vuotta vanhoiksi.

Jos kehitysopin kannattajien ajatukset ihmisen miljoona vuotta kestäneestä olemassaolosta olisivat oikeita, me odottaisimme varmasti löytävämme paljon suuremman määrän muinaisesineitä, joiden iäksi määritettäisiin hiili-14:n toimintakelpoisella alueella 10000 tai 20000 vuotta. Miksi lähes kaikki näytteet asettuvat juuri viimeisten 6000 vuoden rajoihin? Me emme odota tieteellisen mittauksen puhuvan yhtä arvovaltaisesti kuin luotettava silminnäkijä. Se voi tarjota vain aihetodistuksen. Mutta tilastojen valossa radiohiilikellon antaman ihmisen alkuperää koskevan todistuksen musertava paino lepää luomiskertomuksen puolella ja kehitysolettamusta vastaan.

Vuosirengasajanlaskun heikot liitokset

Edellä olevan vuoksi puun vuosirenkaiden laskemiseen perustuva menetelmä näyttää paljon mutkattomammalta kuin hiili-14:n mittaukset. Lähemmin asiaa tarkastellessamme havaitsemme kuitenkin, että limittäisten kuvioiden sarjassa on heikkoja kohtia. Millään kahdella puulla ei ole täsmälleen samaa paksujen ja ohuiden renkaiden kuviota. Kuvioiden sovittamiseksi yhteen niihin kaikkiin on lisättävä puuttuvia renkaita. Onko meidän uskottava, että tutkijan mielipide on aina oikea, kun ratkaistaan, mihin puuttuvat renkaat sijoitetaan? Jos ne sijoitettaisiin eri paikkoihin, niin onko mahdollista, että limittäminen onnistuisi paremmin tallennuksen toisessa kohdassa? Meille sanotaan, että toisinaan puusta jo tehty hiili-14-iänmääritys auttaa sijoittamaan sen oikeaan paikkaan. Onko mahdollista, että joku toinen tutkija olematta ennakkoluuloinen tämän tiedon johdosta tai kenties olemalla ennakkoluuloinen, niin että yrittää sovittaa koko tallennuksen lyhyempään aikaan, suorittaisi yhtä hyvän yhteensovittamisen? Nämä ovat ratkaisevia kysymyksiä, jos meidän on päätettävä, uskommeko enemmän vuosirenkaiden lukuun kuin Raamatun kirjoittajien muistiin merkitsemien vuosien lukuun.

Vuosirengasiänmäärityksen luotettavuudella on rajansa kuten kaikilla tieteellisillä johtopäätöksillä. Näyttää siltä, että jotkin puut voivat laskea vuosia, kun otetaan huomioon jonkinvertainen kompastelu puuttuviin ja kaksinkertaisiin vuosirenkaisiin, ja ne säilyttävät laskemansa kauan sen jälkeen kun ne ovat kuolleet. Mutta kuolleet puut eivät itsessään kerro, milloin ne alkoivat laskea tai milloin ne lopettivat laskemisen. Ihmisen, joka sovittaa kuviot yhteen, on ratkaistava se, ja hänen mielipiteitään ja ennakkoluulojaan ei voida erottaa tästä subjektiivisesta ratkaisusta. Olisitko halukas vaarantamaan henkesi sen väitteen puolesta, että hän ei ole tehnyt mitään erehdystä?

Olisitko valmis uskomaan johonkuhun tiedemieheen, vaikka hän olisi kuinka arvovaltainen, jos hän sanoisi, että vuosirengaslaskelmien vahvistama radiohiilimenetelmällä tehty iänmääritys on nyt varmistanut, että Nooan päivinä ei ollut mitään sellaista vedenpaisumusta kuin Raamattu kuvailee? Jeesus Kristus sanoi, että sellainen vedenpaisumus oli. (Matt. 24:37–39; Luuk. 17:26, 27) Jumala on itse muistiinmerkityttänyt tämän kertomuksen henkeytettyyn Sanaansa. Kumman arvovallan hyväksyisit mieluummin tehdessäsi ratkaisun, johon liittyy elämä tai kuolema?

Raamatun ajanlaskun paremmuus

Vertaa noita tieteellisiä ajanlaskumenetelmiä tähän Raamatun menetelmään: ”Kun Seem oli sadan vuoden vanha, syntyi hänelle Arpaksad kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen. . . . Kun Arpaksad oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Selah. . . . Kun Selah oli kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Eeber.” (1. Moos. 11:10–26) Tämä on ajanlasku, jota pitivät laskutaitoiset ihmiset mitään vuosia kadottamatta tai laskematta mitään kahdesti, ja he kykenivät pitämään laskelmistaan kirjallisia muistiinpanoja. Myös me osaamme laskea ja voimme laskea yhteen heidän muistiinmerkinnöissään olevat 4340 vuotta vedenpaisumuksesta nykyhetkeen. Eikö tämä ole uskottavampaa kuin kauan sitten kuolleiden puiden vuosirenkaiden laskeminen ja niiden sovittaminen toisiaan vastaaviksi tai lustosavikerrosten laskeminen tai yritys tasapainottaa radiohiilikellon kaikkia epävarmuustekijöitä?

Raamatun ajanlasku ylittää tieteellisen ajanlaskun ainutlaatuisella tavalla. Se ulottuu tulevaisuuteen. Radiohiilikello pysähtyy käyden yhä hitaammin ja hitaammin mutta ilman mitään päätekohtaa. Puun vuosirengasajanlasku päättyy viime vuoden kasvuun. Mutta Raamatun ajanlasku kohdistaa huomiomme tiettyyn yhä tulevaisuudessa olevaan ajankohtaan – ihmisen historian kuuden tuhatvuotisen päivän loppuun, siten kuin hänen Luojansa on sen laskenut.

Menneisyyden todisteet Raamatusta tulevaisuuden ajankohtien ennustajana ovat vaikuttavia. Jehovan kristityt todistajat julkaisivat raamatullisen ajanlaskun, joka ennusti vuoden 1914 sen valtavan muutoksen ajankohdaksi maan asioissa, joka sitten tapahtui. New Yorkin World-lehti sanoi 30. elokuuta 1914. ”Kauhistava sodan puhkeaminen Euroopassa on täyttänyt epätavallisen ennustuksen. ’Kansainväliset raamatuntutkijat’ . . . ovat julistaneet maailmalle neljännesvuosisadan ajan saarnaajien ja painotuotteiden välityksellä, että Raamatussa ennustettu vihan päivä oli tuleva vuonna 1914. ’Tarkatkaa vuotta 1914!’ on ollut . . . evankelistojen huuto.”

Tuo vuosi 1914 on merkitty niin selvästi, että nykyajan historioijat eivät voi jättää sitä huomioon ottamatta. Eikä ole mikään pelkkä yhteensattuma, että monet eteenpäin katsovat tiedemiehet ovat leimanneet tämän vuosikymmenen siksi, joka tulee näkemään maailmaa kohtaavan sekasorron ja lopullisen tuhon, jonka aiheuttavat monet heltymättömät voimat, jotka jo kohtalokkaasti lähestyvät sitä. Mikä radiohiilikellon menestys voi olla verrattavissa tähän Raamatun maineeseen ajankohtien tarkassa määrittämisessä?

Tohtori Säve-Söderbergh Upsalan yliopiston egyptologian laitoksesta kertoi symposiumissa seuraavan kaskun:

”Hiili-14-iänmäärityksestä keskusteltiin eräässä Niilin laakson esihistoriaa käsittelevässä symposiumissa. Eräs kuuluisa yhdysvaltalainen kolleega, professori Brew, teki seuraavan lyhyen yhteenvedon arkeologien yleisestä asenteesta sitä kohtaan:

”’Jos hiili-14-iänmääritys tukee teorioitamme, me panemme sen varsinaiseen tekstiin. Jos se ei ole niiden kanssa täysin ristiriidassa, me panemme sen alaviitteeseen. Ja jos se on täydellisesti ”vanhentunut”, me vain jätämme sen pois.’

”Harvat ehdottoman oikeasta ajanlaskusta kiinnostuneet arkeologit ovat viattomia, mitä tulee edellä mainitun menettelyn ajoittaiseen soveltamiseen, ja monet epäröivät yhä hyväksyä varauksitta hiili-14-iänmäärityksiä.”¹⁸

Maailmalliset tiedemiehet ovat yhä vastahakoisia hyväksymään radiohiili-iänmäärityksen tuloksia, kun kysymyksessä on vain heidän hellimiensä teorioiden järkkyminen. Eikö sitten kristittyjen pitäisi olla paljon suuremmasta syystä vastahakoisia hyväksymään totuutena tieteellistä ajanlaskua, jonka perusteoriaa tarkistetaan alituiseen ja joka nojaa tukea saadakseen ensin toiseen kainalosauvaan ja sitten toiseen? Miksi heidän pitäisi hyväksyä se, kun sen tulokset ovat jyrkästi ristiriidassa raamatullisen ajanlaskun kanssa, jota tunnontarkat aikakirjan kirjoittajat ovat pitäneet yllä ja jonka jumalallinen kaitselmus on varjellut, joka on kestänyt sekä historiallisen että profeetallisen täsmällisyyden kokeet tuhansia vuosia? Varmasti juuri Raamattu osoittaa, että me elämme tämän jumalattoman järjestelmän ”viimeisissä päivissä” ja että Jumalan vanhurskas uusi järjestys on lähellä – ajanlasku, joka löytyy tästä kirjasta, on uskomme arvoinen.

LÄHDEVIITTEET

1. W. F. Libby, Radiocarbon Dating, 1952, s. 72.

2. Nobel Symposium 12: Radiocarbon Variations and Absolute Chronology, 1970, s. 25.

3. E. K. Ralph ja H. N. Michael, Archaeometry, 10. vsk., 1967, s. 7.

4. Radiocarbon Dating, s. 41.

5. Nobel Symposium 12, s. 522.

6. Radiocarbon Dating, s. 29.

7. Sama, s. 32.

8. Nobel Symposium 12, s. 576.

9. C. W. Ferguson, Science, 159. vsk., 23. 2. 1968, s. 840.

10. Sama, s. 845.

11. Sama, s. 842.

12. Sama, s. 839.

13. Nobel Symposium 12, s. 272.

14. Sama, s. 273.

15. Sama, s. 167.

v16. Sama, s. 216.

17. Sama, s. 219.

18. Sama, s. 35.

[Kuva s. 17]

C-14-iänmääritykset

Vuosirengasajanlasku

Hiili-14-iänmääritysten rakennelma todettiin niin huojuvaksi kauempana menneisyydessä, että se tarvitsi hätätuen – vuosirengasajanlaskun. Luotatko sellaiseen rakennelmaan?