Raamatulliset aikamäärät eivät horju

MILLÄ tavoin tieteelliset iänmääritystulokset voivat vaikuttaa siihen käsitykseen, joka meillä on Raamatusta? Se riippuu siitä, millaisen näkemyksen olemme omaksuneet. Jos olemme pitäneet kiinni siitä fundamentalistien selityksestä, että maapallo, aurinko, kuu ja tähdet on kaikki – ihmisen ohella – luotu vain kuudessa 24-tuntisessa päivässä, meillä on varmasti tieteellisten todisteitten valossa aihetta levottomuuteen.

Toisaalta ei ole syytä levottomuuteen, jos ymmärrämme, että luomispäivät olivat tuhansien vuosien pituisia ja että maapallon syntyhistoria ulottuu vuosimiljardien päähän niiden taakse.

Ristiriitaa kuitenkin syntyy, kun jotkin radiohiiliajoitukset näyttävät viittaavan siihen, että ihminen olisi tehnyt nuotioita ja työkaluja ja rakentanut taloja jo yli 6000 vuotta sitten. Tällaiset aikamäärät sotivat Raamatun ajanlaskua vastaan. Kumpaan pitäisi uskoa?

Aadamin luomisesta lähtien Raamatun ajanlasku etenee vuosi vuodelta, kunnes se noin 2500 vuotta sitten yhtyy luotettavana pidettyyn ei-raamatulliseen historiaan. Vuosien merkkinä oli auringon vuotuinen kierto – kesäpäivänseisauksesta talvipäivänseisaukseen ja takaisin – merkki, jonka Jumala tätä tarkoitusta varten oli pannut taivaalle. Ihmiset totesivat, kuinka monta vuotta kului aina yhdestä huomattavasta tapahtumasta toiseen, ja he merkitsivät vuosien kulun muistiin. Muistiinmerkinnät liitettiin ensimmäisiin Raamatun kirjoihin ja säilytettiin osana juutalaisten pyhää aarteistoa niin kauan kuin juutalaiset olivat olemassa kansana. Näistä historiallisista muistiinmerkinnöistä, joille ei löydy vertaa tarkkuudessaan ja luotettavuudessaan, ilmenee, että maapallolla on ollut ihmisiä vasta noin 6000 vuotta.

Tämä tarkka ja kumoamaton tietolähde on täysin erilainen kuin radiohiiliajoitus. Jälkimmäinen perustuu olettamuksiin, joita kaikkia on jouduttu tutkimaan uudelleen ja muokkaamaan, ja monia niistä epäillään edelleen vahvasti. Miten tällainen menetelmä voisi tehdä Raamatun ajanlaskua vakavassa mielessä kyseenalaiseksi?

Mitä siis voimme päätellä? Olemme nähneet, että geologit havaitsevat radiometristen ajoitusmenetelmien yleensä vahvistavan heidän maapallon historiaa koskevat teoriansa, vaikka useimmat ajoitustuloksista ovatkin kaikkea muuta kuin varmoja.

Paleontologit, joista useimmat koulutuksensa vuoksi ja kollegojensa vaikutuksesta ovat evoluutioteorian sokaisemia, pyrkivät radiometrisin mittausmenetelmin todistamaan ne väitteensä, joiden mukaan niin sanottujen apinaihmisten fossiilit ovat miljoonia vuosia vanhoja. Heidän vaivannäkönsä on kuitenkin turhauttavaa työtä.

Yhtäältä käyvät geologiset kellot, uraani ja kalium, niin hitaasti, että ne eivät ole tarkoituksenmukaisia. Toisaalta radiohiilikello mittaa aikaa melko hyvin muutaman tuhannen vuoden päähän, mutta kauemmaksi menneisyyteen menevien ajoitusten tulkinta takertuu toivottomiin vaikeuksiin. Silti valtaosa radiohiiliajoituksista sijoittuu raamatulliselle 6000 vuoden aika-asteikolle. Ne harvat iänmääritykset, jotka ulottuvat kauemmaksi menneisyyteen ja joihin kehitysopin kannattajat epätoivoisesti tarrautuvat, ovat kaikki kyseenalaisia.

Muut ajoitusmenetelmät, joilla Raamatun luomiskertomusta vastaan on hyökätty ja joista aminohappomenetelmä on huomattavin, ovat osoittautuneet kehitysopin kannattajille suureksi pettymykseksi.

Voimme luottavaisesti sanoa: Raamatun ajanlasku kestää kaikki sitä vastaan eri ajoitusmenetelmin tehdyt horjutusyritykset.